sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Mitämitä, onko kohta jo elokuu?

Heips (ja jaiks, mihin aika on mennyt?!?) olen vielä elossa vaikken kirjoittanut olekaan iäisyyksiin :) Kesällä tulee niin vähän inspistä istua postaamassa, ja töissäkin on ollut niin kiirettä.

Hmmm... Paljon on puuhailtu koirienkin kanssa tässä kesä-heinäkuussa, mutta en nyt niistä mitään kovin kattavaa selontekoa jaksa alkaa tekemään. Mila kävi agility-epiksissä ja hienosti möllien toiseksi yllettiin. Avoimellekin radalle (agitoru 2013-rata) osallistuttiin, mutta olen itse monessa kohtaa niin myöhässä, että hyllyn arvoinen suoritus sieltä tuli :P

Ja Milan kurkku on muuten parantunut hyvin siitä keppi-tapaturmasta, josta viimeksi kirjoitin. Luojan kiitos! Nyt ei olla enää keppiä heitelty ollenkaan, mutta sen sijaan meille on kehkeytynyt eräänlainen pallohullu :)



Sofilla alkoi juoksut pari viikkoa sitten. Hiemat katkerin fiiliksin edelleen, koska nyt olisi se astutus tapahtunut, jos niin olisi tarkoitettu. Mutta Sofia ei nyt jalostukseen käytetä, joten se siitä. Sofi tosin pari päivää sitten yritti ottaa ohjat omiin käsiinsä, karkaamalla meidän takapihan aitauksesta ja änkeämällä naapurin aitaukseen, jossa sattui olemaan samanrotuinen uroskoira! Ollaan ihan ymmällään miten ihmeessä Sofi pääsi ensinnäkin meidän aitauksesta pois ja sitten vielä naapurin puolelle! Mutta ei mikään tyhmä koira, täytyy sanoa, kun kerran ihan puhdasrotuisia pentuja olisi itselleen teettänyt ;) Mutta onneksi koirien liehittelyt huomattiin ennen kun mitään ehti sattua ;) Niin, ja sama toistui sitten vielä eilenkin, hups. Täytyy olla näemmä kovin tarkka, koska tuolla neidillä näyttää olevan kovin kova hinku päästä touhuilemaan naapurin koiran kanssa.


Milan juoksut olisi pitänyt omien laskujeni mukaan alkaa elokuun loppupuolella, mutta nepäs alkoivatkin eilen, Sofin juoskut kai vähän avittivat alkamista. Nyt sitten koitetaan paikantaa oikeat tärppipäivät, yritetään astutusta ja toivotaan, että meillä olisi shelttivauvoja syksyllä :) Minua on kaivellut eräs kommentti, jonka sain nimettömältä lukijalta tuossa keväämmällä. Siinä joku sanoi, ettei näin arkaa koiraa sovi käyttää jalostukseen. Olen pohtinut asiaa, ja koen tuon kommentin olevan epäreilu ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että pidän Milan luonteesta aivan valtavasti. Mila ei arista ihmisiä, eikä uusia paikkoja (murkkuiässä oli hallipelkoa, mutta se tuntuu olevan vallan taaksejäänyttä elämää!). Varautuneisuus näkyy lähinnä muita koiria kohtaan sillä tavalla, että Mila ei ole suinpäin leikkimässä vieraiden koirien kanssa vaan pitää etäisyyttä ainakin aluksi. Yleensä, kunnes tutustuu, niin hyväksyy uudet koirat kyllä. Pidättyneisyys myös mainitaan sheltin rotumääritelmässä, joten minusta jalostuskoiraltakaan ei tarvitse vaatia yltiösosiaalista luonnetta toisia koiria kohtaan. Mila ei ole ollenkaan aggressiivinen eikä stressaantunut. Päin vastoin Mila nykyään oikein pursuaa elämäniloa ja on vilkas ja loistava agilitykoira. Olen kuluneiden parin viikon aikana kuullut kahdesta suusta (koirahierojalta sekä agilitykouluttajalta) että Milalla vaikuttaa olevan hyvä hermorakenne. Minusta sekin kertoo jo jotain. Olen tainnut kaivaa itselleni kuoppaa, kun olen avautunut turhan kärkkäästi mieltäni painavista asioista täällä blogissa. Siitä syystä jotkut ovat tainneet saada turhan yksipuolisen kuvan koiristani. Kuitenkin, olen päättänyt olla kokematta huonoa omaatuntoa Milan astuttamisesta, koska en yksinkertaisesti näe mitään syytä miksi sitä ei voisi jalostukseen käyttää. Milalla on hyvät näyttelytulokset, loistavat terveystulokset ja ihana luonne. Jos joku kokee, etten ole vastuullinen kasvattaja, niin siinäpähän sitten kokee. Itse olen täysin eri mieltä. Nyt odottelen ainakin innolla tulevaa syksyä ja toivon, että astutus onnistuu :)


Ollaan tapailtu kesällä meidän ihania kavereita; Soniaa, Suloa ja Stellaa.

 Stella ja Mila

 Stella, Sulo, Mila

 Mila, Sofi, Stella ja Sulo


Sofi ja Mila


Yritän jatkossa kirjoitella taas vähän useammin, hyvää loppukesää kaikille! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...