Synnytys ohi!

Huhhuh, nyt on pitkät kolme päivää takana kun Sofi on yrittänyt saattaa jälkikasvuaan tähän maailmaan ja sen jälkeen parannellut itseään synnytyksestä. Ollaan siis Sofin kanssa valvottu suurinpiirtein keskiviikko illasta lähtien, jolloin Sofi aloitti läähättämisen ja pesän teon, joita jatkui koko yön. Torstai aamulla lämmöt laski sinne kriittisen rajan alapuolelle, eli alle 37 asteen. Tässä vaiheessa ajattelin, että torstaina luultavasti synnytys käynnistyy kunnolla, mutta eipä homma mennytkään ihan niin helposti.

Tiedossahan oli, että pentue on pieni, kun ultrassa näkyi 1-3 pentua, ja röntgenissä 1 pentu, vaikka useamman epäilivät kuvan perusteella että siellä voisi olla vähintään kaksi. Joka tapauksessa pieni pentue oli tulossa, joten osasin odottaa että polttoheikkouskin on tavallista todennäköisempi tässä tapauksessa.

Tipahdettuaan 36.7:ään, lämmöt lähtivät kyllä nousuun, mutta jäivätkin sitten sahaamaan seuraavaksi vuorokaudeksi 37 molemmin puolin, mikä tarkoittaa käytännössä juuri polttoheikkoutta eli synnytys ei lähtenyt käynnistymään itsestään. Sofi oli ajoittain rauhaullinen, ja ajoittain kovin levoton, teki pesää ja läähätteli. Koitettiin käydä pienillä kävelyillä, jotta supistukset lähtisivät kunnolla käyntiin, mutta tästä ei ollut juuri apua.

Sofin epänormaali lämpökäyrä 

Vertauksena Milan lämpökäyrä 2013...

... sekä "oppikirjan käyrä (Parempaan pentutulokseen - Helena Koskentalo)

Torstai illalla soitin eläinlääkäriin ja kysyin neuvoja, sanoivat että voidaan odottaa vielä seuraavaan päivään, koska pennu(i)lla ei ollut hätää, mutta luultavasti pitää leikata. Meillä oli alun perinkin jo varalta varattuna perjantaille (vrk 63) klo 15 sektioaika. Odottelimme taas yön yli, mutta yön aikana päätin että Sofi on jo ollut tarpeeksi kauan lähes syömättä ja nukkumatta ja muutenkin uurastanut, joten heti aamulla soitin uudemman kerran saimme ajan yhdeksäksi.

 Sofi avautumisvaiheen aikana, välillä oltiin ihan rennostikin.

Lämpöjen kirjaamista ylös

Eilen perjantaina aamupäivällä siis tehtiin sektio, ja vaikka toiveita elättelin kahdesta niin yksi sieltä vain tuli. Yksi ponteva ja jäntevä poika-wesseli :) Painoa oli mukavat 230g, eli isompi kun yksikään esimerkiksi Milan viime pennuista. Pitelin ja hieroskelin pentua siinä kun eläinlääkäri vielä operoi Sofia ja pian meiltä kysyttiinkin, että saako Sofilta poistaa kohdun, koska se vuotaa aika lailla verta. Annoin tietysti luvan, enhän olisi luultavasti Sofilla enää toista pentuetta tehnytkään, kun tämäkin oli niin vaikea.

 Ensimmäiset kuvat eläinlääkärin vastaanotolla, kun Sofi vielä on leikkauksessa.

Sofi oli koko eilisen päivän todella kipeä ja tuskainen, kipulääkityksestä huolimatta. Pentu voi hyvin, mutta Sofi ei ihan heti sen hoitamisesta innostunut, luultavasti lääketokkuran, kipujen ja kovan väsymyksen vuoksi. Siinä sai sitten olla jatkuvasti joku vierellä. Kyllä alkoi itseäkin jo aikalailla väsymys painaa.

Tänään onkin näyttänyt jo paljon valoisammalta, Sofi hoitaa ainokaistaan reippaasti ja tunnollisesti. Mitä pidemmäs päivä on kulunut, niin sitä enemmän se tuntuu pääsevän jyvälle vauvan hoidosta. Pentu on jo nyt melkoinen pallukka ja syö ja nukkuu aikamoisen tyytyväisenä kun Sofi sitä hoitaa <3

Nyt Sofilla on siis kipulääkitys ja antibiootti päällä ja tikit voin ottaa pois 10-12 pvän kuluttua. Nyt vaan toivon, että Sofin kivut hellittävät pian ja sekin pääsee kunnolla nauttimaan hommastaan. Pennusta laittelen parempia kuvia aikanaan, tässä ensimmäisiä eiliseltä ja tältä päivältä:

 Tuore emä väsyneenä ja tokkurassa leikkauksen jälkeen.

 Ei tämä Jäbäleisson ainakaan mikään luuranko ole ;)

Koiranomistajan helmiä

Aivan ihana kesä ollut, vaikka kuumaa onkin piisannut! En ole ihan kovin paljon jaksanut kirjoitella, mutta touhukasta kesää on vietetty meidänkin koiraperheessä, vaikka toisaalta paljon on pitänyt myös rajoitella tekemisiä, kun koirilla on ollut ajoittain aika tukalaakin varmasti. Senpä vuoksi kovimmilla helteillä käytiin päivittäin uimassa.

Alkukesästä kirjoittelin, että tämän kesän tavoitteena on että Mila oppii uimaan ja että se menee sinne mielellään. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että tämä tavoite on onnistunut loistavasti! Vielä viime kesänä minulla oli koira, joka oli koirarannalla tähän tyyliin:

2012 Sofi uimassa ja Mila tähystää rannalla

Mila ei siis ennen tosiaankaan mennyt veteen vapaaehtoisesti. Mutta silti olen saanut siitä kehitettyä vesipedon tänä kesänä. Olen ylpeä! :)

2014 Mila ja Stella

Hypäten seuraavaan aiheeseen; eilen oli shelttien erkkari Tampereella ja siellä oli aika kiitettävä joukko Milan pentuja edustamassa :) Kuura, Aarre ja Soni olivat junnukehässä, ja Novakin oli turistina seuraamassa. Voi että olisin halunnut itse olla mukana ihan vaan tapaamassa kaikkia kasvatteja ja omistajia, mutta eipä aina mene menot niin, että pääsee kaikkialle minne haluaisi. No joka tapauksessa, hyviä uutisia sain heti kentän laidalta tekstarina kun molemmat pojat. Aarre ja Soni, olivat saaneet EH:t ja sijoittuneet (Aarre JUK3 & Soni JUK4) yhdeksän junnu-uroksen joukosta :) Ja myöhemmin  kuulin, että Kuurakin oli saanut EH:n :) Hienosti siis kaikilla meni <3 Sain myös lyhyen raportin, miten sisarukset olivat tulleet pitkän eron jälkeen keskeenään toimeen, ja hyvin samanlaisesti oli ilmeisesti mennyt, kun minkä kuvan olen muutenkin viestien perusteella näistä tyypeistä saanut. Ylpeä olen kaikista <3 Luulenpa, että tässä lähiaikoina saa lukea näiden "pentusten" erkkarireissuista heidän omista blogeistaan, jotka löytyy linkattuna tuosta oikealta bannerista.

Erkkarissa 16.8.2014 Laura ja Aarre, Pasi ja Kuura, Laura ja Nova sekä Päivi ja Soni.

Kuva: Lena Karlsson

Sitten takaisin omiin koiriini. Mila täyttää vajaan viikon päästä (ensi to 21.8.) 3 vuotta! Niin on aika taas mennyt nopiaan että huh heijaa! :)

Milloin tästä...

Tuli tällainen... :)

 Mila 3v

Mila, ja meidän ihka uuden omenapuun ihka ensimmäiset omenat ;)

 Miltsu 3v ja Somppe 4v :) <3

Sofikin pääsi osallistumaan "synttärikuvauksiin":

<3

Birthday girl and the birthday girl´s blue eyes <3

Minipostaus: Sofi ja Mila

Ensiksi Sofi haluaa sanoa, että hän on täyttänyt 21.4. täydet 4 vuotta, iso tyttö siis jo! :) <3

trimmin jälkeen väsyttää

Reilu viikko sitten käväistiin Milan kanssa mätsärissä vähän muistuttelemassa pose-jutskia. Ihan kivasti meni, ja Mila oli PUN3. Tosin Milan mielestä tuo homma on äärimmäisen typerää ja tylsää :)

Sitten ihmettelenkin, että miten tässä näin kävi: ensin oli kirjoitusinspis, mutta se kesti juuri sen aikaa, että sain bloggerin auki ja sitten se katosi kerta kaikkiaan. :) Nyt ei siis sittenkään jaksa postailla tämän enempää :D

Pennut syntyneet!

Eilen vihdoinkin oli pentusten syntymäpäivä! <3 Täysin laskettuna aikana, eli 63. vuorokaudella nämä sitten päättivät maailmaan tulla :) Aloitin Milan lämpöjen seurannan viikkoa ennen laskettua aikaa, ja lämmöt alkoivat perjantaina sahaamaan 37,8 ja 37,1 välillä. Tätä jatkui pari päivää ja lopulta maanantaina päivällä lämmöt tippui 36,3 asteeseen ja siinä kohtaa arvasin synnytyksen käynnistyvän. Samana iltana viiden aikoihin Mila alkoi tehdä pesää tarmokkaammin ja läähätteli ajoittain. Samaa jatkui koko illan ja yön, ja lisäksi Mila alkoi käydä hieman levottomaksi. Vaikka valvoinkin koko yön Milan kanssa, niin silti oli sellainen olo, että mahtaako synnytys käynnistyä lainkaan kun Mila oli niinkin rauhallinen ja nukkuikin osan yötä. Yön aikana alkoi myös ripulointi, mikä oli hyvä merkki. Aamulla kun lämmöt eivät olleet kuitenkaan kuin hyvin vaivaisesti lähteneet nousemaan, niin soitin jo päivystävällä eläinlääkärillekin, että onko tässä tarvetta huoleen. Eihän meillä tietenkään mitään hätää ollut, kun vedet oli vielä tulematta ja Mila tosiaan oli rauhallinen. Näin puhelimen päässäkin sanottiin ja jatkettiin siis odottelua.

Mila lämpökäyrä (X = synnytys)

 Vertauksena "oppikirjan" lämpökäyrä (Kirjasta Parempaan pentutuloksee - Helena Koskentalo)

Eipä mennyt kuin tunti eläinlääkärille soitosta eteenpäin kun Mila alkoi jo ponnistaa. Tämä vaihe alkoi melko yllättäen, kun avautusmisvaihe oli ollut niin helppo. Mila hoisi homman kyllä älyttömän hienosti, ensimmäistäkään valituksen ääntä ei päästänyt ja keskittyi täysin hommaansa. Yöllä se oli oleillut minun vieressäni, mutta tässä kohtaa se siirtyi pentulaatikkoon. Mila oksensi hieman pari kertaa ja näkyviä voimakkaita supistuksia kesti kolmisen varttia, jonka jälkeen maailmaan tupsahti trikkiuros klo 9:30. Autoin itse tältä ensimmäiseltä kalvot pois naaman edestä, mutta Mila hoisi hienosti loput. Kohta oli jo pentu puhdas ja nisiä hamuilemassa. Noin puolen tunnin kuluttua alkoi seuraavat supitukset ja toinen trikkiuros syntyi vajaan puolentoistatunnin kuluttua ensimmäisestä. Syntymävälit lyhenivät koko ajan ja puolentunnin kuluttua syntyi myös pieni merletyttö, jota seurasi pian merlepoika. Tässä kohtaa huokaisin jo helpotuksesta kun oltiin selvitty omin avuin, ja Mila osasi hommansa niin hienosti. Ultrassa tosiaan oli näkynyt neljä pentua, mutta aivan odottamatta pian merlepojan jälkeen Mila alkoi taas ponnistaa! Ja viho viimeisenä syntyi vielä kolmas hyvin tummanvärinen trikkipoika :) Mikä yllätys! Pennut syntyivät kaikki kolme tunnin sisällä ja puoli yhdeltä saatiin vihdoin Milan kanssa rentoutua <3

Kaikki on ihan hyvän kokoisia ja reippaan oloisia pentuja. Trikkipojat painoi 200g, merlepoika 180g ja ainokainen neitokainen painoi 160g. Kaikki pennut olivat tänä-aamuna punnituksen mukaan saaneet 20g lisää painoa, joten ainakin maitoa on tainnut tulla :) Mila taas hoikistui ihan silmissä kun oli pennut saanut pihalle, ja ihmekkös tuo. Tuore äiti oli myös niin väsynyt suosituksen jälkeen, että jalat ihan meinasi pettää alta kun vein sen pisuille. Mutta nyt se on jo virkistynyt, kun on saanut syötyä ja juotua pitkän paastoamisen jälkeen <3

Tässä sitten nämä meidän tuoreet vastasyntynet pienokaiset eilen kuvattuna:

Pojat "ylärivissä" ja tyttö "alarivissä"

merle tyttö oikealla

 Tyttö poikien keskellä.

tri urokset, blm uros (ylempänä), blm narttu (alempana)

Parempia kuvia sitten aikanaan :)

Syntyneet ja syntymättömät

Paljon onnea vaan,

paljon onnea vaan,

paljon onnea Mila,

paljon onnea vaan!

Mila 9 vko

Tosiaan, Mila täytti 2v tossa viikko sitten. Iso pieni tyttö minulla jo ! <3

 Mila 2v

Milan tiineys etenee (toivottavasti!!), tänään on kolmas viikko astutuksesta. Tosiaan, mitään tiineyttä ei vielä ole todettu, eikä tässä vaiheessa oikeastaan mitään merkkejäkään ole havaittavissa, joten toivossa vasta eletään. 

Nämä mahdolliset pennuthan olisivat ensimmäiset omat pennut minulle, vaikka olenkin hyvin tiiviisti ollut äidin koirien pennutuksissa mukava. Silti asioita pohtii nyt ihan eri tavalla kun on itse kaikesta vastuussa. Mila on tähän asti syönyt ihan normaalia ruokaansa, mutta mikäli se todetaan ultrassa viikon päästä kantavaksi, niin siirryn kantavalle nartulle/ pennuille tarkoitettuun ruokaan. Emä ei tarvitse vielä tässä vaiheessa siis mitään ekstraravintoa, mutta neljännen viikon jälkeen ne pennut alkavatkin sitten kasvaa hieman reippaammin ja energian ja ravinnon tarve kasvaa. Omega-öljyä olen antanut, mutta mitään muuta lisäravinnetta en, koska kantavalle nartulle ei saa antaa kuivamuonan lisäksi mitään vitamiinivalmisteita. Barffilihaa tosin sekoitan edelleen nappuloiden joukkoon. Sormet ristissä toivon, että tuolla Milan masussa jotain itää, olen niin tyytyväinen tähän yhdistelmäänkin.

Agilitya on hurja ikävä, sekä minulla, että varmasti myös Milalla. Meinaa ihan suru tulla itselläkin puseroon, kun ei saa Milan kanssa leikkiä vaikka toinen sitä kovasti pyytää. Tokihan me ollaan touhuttu paljon ja retuuteltu lelujakin ja juostu, mutta sellaista kunnon päästelyä tuo selkeästi kaipaa. No, agi jatkuu joko viikon päästä (mikäli ultrassa näkyy tyhjää) tai sitten kolmen kuukauden kuluttua (kun mahdollisten pentujen luovutus lähestyy). Nyt ei auta muu kuin odotella :)

Nyt hyvät yöt, myö mennään nukkumaan :)