Seitsemän koiraa taloudessa

Jösses kun aika juoksee! Pari viikkoa on näköjään hurahtanut ja blogi on elellyt sillä aikaa hiljaiseloa.

Sofi kävi trimmissä, kuten aiemmin kerroin, nykyään meillä elelee taas westin näköinen westi kun edellinen turbokarvajänis jätti tukkansa parturiin:

Kuvat on tosiaan otettu suuskuun alussa (vas) ja lokakuun alussa (oik) vaikka ei ehkä siltä näytä taustasta päätellen ;) 

Jotain ehkä kiinnostaa pentujenkin kuulumiset... Ja jos ei niin kerrompa silti :) Pennut elelee nyt siis jo viidettä viikkoaan, täyttivät viime tiistaina 4 viikkoa. Kaikilla on jo vauhti päällä (silloin kun sattuvat olemaan hereillä, suurin osahan tietysti nukutaan) ja ääntä niistä tuntuu lähtevän. Leikit kuulostavat välillä siltä, että mietin mahtoiko meille sittenkin syntyä viides terrieripentue shelttipentueen sijasta ;) 

Pentujen ensimmäisten elinviikkojen aikana trikit olivat isompikokoisia, mutta viimeisen viikon aikana merlet ovat menneet mustien poikien ohi. Tosi tasainen pentue silti kaikenkaikkiaan tämä tuntuu olevan, eikä ainakaan tässä kohtaa isoja kokoeroja ole havaittavissa korkeuden tai painonkaan suhteen. 

Kasvutaulukko tähän mennessä

Myös luonteenpiirteet alkavat pikkuhiljaa erottua; Junnu ja Kuura selkeästi pippurisimmat tapaukset, ja muut kolme hieman rauhallisempia vaikka virtaa löytyy heistäkin. Pienet ovat pentuaitauksensa lisäksi päässeet tutustumaan muuhun asuntoon. Myös ulkona ollaan pariin kertaan hyvin pienissä erissä käyty. Melkolailla pikkuisia vielä jännittää vilpoisessa syysilmassa oleskella :) 

Matokuuri on annettu nyt kahteen otteeseen, niin pennuille kun emällekin. Ruokaa pienet osaavat myös syödä, vaikka emän tissiä tulee vielä paljon imeskeltyä myös :) Vettä nämä veijarit taas eivät millään tunnu oppivan juomaan! Sitä on ollut tarjolla jo ainakin toista viikkoa, mutta taitaa nestettä tulla vielä niin paljon emänmaidosta ja kostutetun ruuan mukana, ettei ole jano iskenyt. Toivottavasti oppivat ennen luovutusta ettei tule tenkkapoo sitten uudessa kodissa ;P No eiköhän. Pissaa ainakin tulee niin paljon, ettei kuivumista ainakaan ole päässyt tapahtumaan :)

Milastakin sen verran, että se on ollut aivan vallan loistava äiti <3 Melko lempeä tosin, ei komentele pentujaan ollenkaan :) Joten varoituksen sana uusiin koteihin; nämä vauvat ovat saaneet ainakin tähän asti elää täysin vapaan kasvatuksen periaatteilla ;D Mila imettää edelleen, tosin nykyään usein seisaaltaan :) Ehkä sen tähden, kun maaten tissillä tuntuu olevan sellainen ruuhka ja taistelu ettei kenelläkään ole kivaa :D Pennut ylettyvät kyllä hyvin seisaaltaankin imemään, joten ei siinä ongelmaa ole. Sitten kun isoimmat maitonälät on selätetty, niin Milakin laittaa välillä maaten, se osaa selvästi taktikoida ;) 

Mila tuntuu olevan yllättävän hyvässä fyysisessä kunnossa myös. Ollaan jo lenkkeilty ihan normaalisti ja se juoksentelee jo samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Keppejä ollaan hieman jo takapihalla treenailtu ja hieman on heittoleikkejä leikitty. Joulukuun alussa onkin fyssariaika, jolloin toivon saavani luvan palata agility-treeneihin :) Turkin kanssa käy nyt samaten kun viime vuonna, meillä näyttää nämä talvet menevän ihan säännönmukaisesti turkitta.

Sitten niitä vauvakuvia. Nyt tuleekin melkoinen jono, sori siitä, mutta tässä on kuvia parilta viikolta, kun niin laiskasti olen niitä tänne päivitellyt, vaikka facebookiin ja vähän kennelsivuille olenkin lataillut. 

Ensin kuvia kolmeviikkoisista pennuista:

Junnu, Tähti, Viiru, Poitsu, Kuura

 

Tässä 3,5 vko:

Junnu, Tähti, Kuura, Poitsu, Viiru

Neljä viikkoa:

 Junnu

 Kuura

 Poitsu 

 Tähti

Viiru

Viimeisissä kuvissa pennut 4,5 vko:

 Kuura, Poitsu, Junu, Viiru, Tähti

 Viiru, Tähti, Junnu, Poitsu, Kuura

On muuten hankala kuvata neljäviikkoisia pentuja rakennekuvaa varten, varsinkin kun kärsivällistä apukäsiparia ei ole lainkaan aina saatavilla ;)

Seinäjoki KV ja koirien lumileikit

Eilen oli tämän vuoden viimeinen näyttely, joka meinasi sekin jäädä väliin. Piti ensin jättää menemättä, koska tuo Milan turkki on nyt semmoinen kun on, mutta päätettiin lähteä sitten kuitenkin kun on kerran maksettu. 

Mila arasteli isoa hälisevää hallia aika kovasti, mutta esiintyi ihan kivasti. Juoksuosuus ei mennyt mitenkään parhaiten, jotenkin laimeasti se liikkui kyllä. Joka tapauksessa EH sieltä tuli, johon pitäisi kai olla ihan tyytyväinen. ERI tosin oli tavoitteena, jotta olisi sen ykkösruusukkeen vielä tänä vuonna saanut, mutta taisi olla liian suuri tavoite tuolla tukalla. Onneksi ei sentään H:ta tullut :) Toiveissa on, että Milan värikin tuosta vähän parantuisi turkinvaihdon myötä.

 Tuomarina oli suomalainen Pirjo Aaltonen, joka arvosteli Milan seuraavasti:

"Sopusuhtaisesti rakentunut. Vielä hieman kapean yleisvaikutelman antava, jolla väri saa puhdistua. Hyvät päänlinjat. Reippaasti taittuvat korvat. Hyvä runko. Hyvät käpälät. Hyvin kannettu häntä. Saisi liikkua pidemmällä askeleella sivusta." JUN-EH

 Mila ja naapuri-merle

Kehän jälkeen Mila halusi olla vain kopassa, ilmoittaen samalla että typerää tämmöinen touhu ja lähdetään jo kotiin :) Eipä me sitten kauaa viivyteltykkään tuolla tungoksessa. Mila pääsi vielä ennen lähtöä moikkaaman kasvattajaansa ja Dina-äitiä.

Pissatauko kotimatkalla 

Kotona oli riemukas vastaanotto, kun muut koirat olivat siellä meitä odotelleet. Mila ja Sofi laittoivat melkoiset lumileikit heti pystyyn. Leikkiminen etenee sillä kaavalla, että Sofi työntää jatkuvasti päätään lumeen ja Mila pyörii siinä ympärillä ja yrittää saada Sofia juoksemaan sen kanssa :)

Musiikki Baseballs - Umbrella

 

Nellan pentu Veetikin tuli meitä moikkaamaan:

  Veeti 3,5v

 Milakin uskaltautui varovasti mennä moikkaamaan Veetiä

  Veeti ja Sofi

 Veeti

 Sofi ja minä

Sofi ja Minä

Loppuun vielä itselle muistutukseksi, että koirat sai tänään matolääkityksen. Tällä kertaa käytettiin Apteekkarin suosittelemaa Dolpac vet matolääkettä, joka kuulemma on tehokkain valmiste tällä hetkellä ja vapautunut juuri reseptilääkkeistä. Apteekkari myös kertoi, että nykyään suositellaan matolääkityksen antoa koirille kolme kertaa vuodessa, kun tähän asti on suositeltu kahdesti vuodessa.

 

Viikonlopun kuulumiset

Tänään oli taas mätsäri, tällä kertaa Ulvilassa. Tytöt esiintyi omasta mielestäni hienosti vaikka treenattavaa on vielä. Milan täytyy vielä tottua paremmin pöydällä oloon ja hampaiden katsomiseen, myös juoksua pitää harjoitella. Sofin taas pitää harjoitella ryhdikkäässä asennossa seisomista ja siinä pysymistä. Mila oli tänään SIN2 ja Sofi sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. 

Kuvia Milan kehästä (Pienet pennut):

Kun tuo nuorempi sheltti-pentu päätyi kolmanneksi, niin olin varma ettei tuomari kahta shelttiä sijoita, mutta kylläpäs vaan sijoitti :) Mila SIN2.

Kuvia Sofin kehästä (Pienet aikuiset):

Kehän ulkopuolelta:

Mila kurkkii kopasta ;)

Odottelen kovasti, että päästäisiin pidemmälle kevääseen, koska luvassa on paljon toimintaa koirien kanssa. Mätsäreitä on pitkin kevättä ja niihin joihin pääsen niin tarkoitus olisi mennä. Toukokuussa alkaakin sitten Milan näyttelyt, joita ehditään sen kuun aikana jo kolmet kiertämään. Lisäksi toukokuussa alkaa Milan agility-harrastus ja Sofi pääsee aloittamaan tokon treenaamisen. Tuskin maltan odottaa kaikkea tätä :)

Milan perustottelevaisuus on parantunut, mutta edelleen on paljon opittavaa. Haukkuminen on tullut pieneksi vaivaksi, täytyy nyt koittaa josko keksisi siihen jotain... Luoksetulon kanssa ollaan edistytty, mutta aina Milaa ei kiinnosta lainkaan luoksetulo vaikka olisi hyvät namit tarjolla, ja silloin tytön nappaaminen saattaakin olla työn ja tuskan takana. Vaatii minultakin paljon oppimista, että osaan muuttaa lähestymistapojani kun on monta vuotta tottunut toimimaan terrierin kanssa :) Mutta ihana energiapakkaus Mila-neiti joka tapauksessa on <3

Edellispäivänä koirat tapasivat uuden kaverin, nimittäin Espanjasta tänne muuttaneen Vilan. Vila on siis parivuotias koiruus, joka on asunut Espanjan kaduille, kunnes se sieltä pelastettiin ja adoptoitiin tänne Suomeen. Loistava energiapakkaus myös tämä uusi tuttavuus :) Tässä vähän kuvamateriaalia yhteiseltä metsälenkiltä (kovin montaa kuvaa en edes saanut, kun kamerasta loppui akku). Vilasta vilahtelee postauksissa Iitan blogissa.

Tilasin Milalle Peten koirantarvikkeesta Hurtan pinkin lifeguard pelastusliivin, ihan samalaisen kuin Sofikin sain viime vuonna. Nyt tytöt mätsää hienosti ensi kesän venereissuilla ;)

Tällä viikolla oli myös aika antaa tämän kevään matokuuri. Minulle on joskus annettu ohjeeksi, että matokuuri annetaan aina lumien tulemisen ja sulamisen aikaan. Itse ostin nyt Drontal-matolääkkeen ja tabletti sujahtaa meidän koirien masuihin todella kätevästi tällä tapaa.

Ja loppuun vielä muutama kuva: