sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sofin, Milan ja vatsan kuulumiset

Sofi saa kunnian olla aiheena tämän postauksen alkusanoissa. Sofille kuuluu siis melkolailla hyvää. Blogia seuranneet ovat ehkä tietoisia Sofin silmätilanteesta, jonka takia se on jätetty myös jalostuksesta pois. Jostain syystä tarvitsin vielä viimeisen pisteen tällä asialle, jotta hyväksyisin asian kokonaan ja jättäisin jossittelut taakse. Hiljainen ääni takaraivossani oli jo pitkään kuiskaillut, että mitä jos se sittenkin oli virhetulkinta... Asiaa ruokki vielä se, että facebookissa oli vilkas keskustelu yhdessä vaiheessa eläinlääkärien virheellisistä silmädiagnooseista. Tässä kyseissä ketjussa kävi ilmi, että Sofille diagnoosin antanut ell oli antanut jonkinverran virheellisiä sairausdiagnooseja aiemmin, ja tästä syystä minun oli aivan pakko mennä uusimaan Sofin silmätarkastus toisella lääkärillä. Viikko sitten olimmekin sitten joukkiksessa ja sain nyt sitten itselleni mielenrauhan, kun Sofille toistamiseen tämä harmaakaihi todettiin. Eipä ole enää epäilykselle sijaa asian suhteen. Sofin kaihi oli jo nyt puolenvuoden aikana edennyt lievästä kohtalaiseen, mutta hyvä uutinen oli se, että kyseisen eläinlääkärin mukaan Sofin tapauksessa ei täysi sokeutuminen pitäisi tulla eteen ollenkaan. Tässä toivossa on nyt sitten hyvä elää.

Trimmin tarpeessa oleva jäniskorva :) <3
Nyt kun asiat Sofin suhteen ovat näin, niin kävi myös mielessä, että pitäisikö leikkauttaa tuo koira. Ei tarvitsisi kantaa huolta juoksuista ja valeraskaudetkin jäisivät taakse. Mutta koska noilla operaatioilla voi olla aina huonojakin puolia, niin tällä hetkellä olen nyt kuitenkin sillä kannalla, että annan sen olla ihan luonnollisessa tilassaan ilman mitään operatsuuneja. Mielelläni kuulen silti kokemuksia nartun sterilisoinnista ja millaisia vaikutuksia sillä on mahdollisesti ollut koiran elämään, luonteeseen ja terveyteen.

... se trimmi on kyllä jo varattuna... ;)
 Sofin kanssa ollaan myös tässä syksyn mittaan käyty taas toko-tunneilla, ja voi että mitä paikallaan polkemista olen siitä tehnyt! Toisaalta haluaisin mennä sen kanssa virallisiin kokeisiin, mutta sitten täytyisi kyllä ensin tehdä vähän aktiivisemmin hommia asian eteen... Vielä meillä on pahasti kesken hyppy ja liikkeestä seisomaan jääminen. Huoh, ei siis iso homma olisi niitä tuolle tytölle opettaa, mutta jotenkin ei nyt vaan... Sofi on suhteellisen innokas oppija, ainakin suurimman osan ajasta... En tiedä, mutta tapan Sofin motivaation itse pian tällä jahkaamisellani kun se joutuu samoja liikkeitä treenaamaan aina ja aina vaan. No ehkä vielä joskus meidät nähdään kisoissa. Ehkä :)

Toki täytyy nyt Milankin tämänhetkisestä voinnista kertoa. Neiti voi hienosti! Enää reilu viikko synnytykseen (en voi uskoa!) ja neiti on reipas kuin mikä. Toki hieman se on rauhoittunut, mutta ällistyttävän hyvävointinen se on. Masussa tuntuu jo mönkimistä, molemmin puolin :) Oikealla kyljellä tuntuu hieman laajemmalla alueella liiketta, joten uskon siellä olevan ainakin ne kaksi pentua, jotka ultrassa sillä puolellä näkyikin. Toisellakin puolella näkyi ultrassa kaksi pentua, mutta siellä en nyt kyllä tunne kuin yhdessä kohtaa liikettä. Saa nyt nähdä onko sieltä puolelta yksi vai useampi tulossa.  Milan paino on kasvanut tasaisesti, lähtötilanteessa Mila painoi n. 8,7 kg ja nyt eilen punnitsin sen 10,4kg. Peruslämpöäkin olen mittaillut, Milalla ei se kovin korkea olekaan eli 37,3 astetta. Positiivisen jännityksen vallassa odottelen tulevaa viikonloppua... :)

Tässä vähän mahan kasvua viimeisten viikkojen aikana:







maanantai 23. syyskuuta 2013

Pentulaatikko kierrättäen

Aika kuluu, apua! :) Tänään eletään Milan 48. tiineysvuorokautta. Vatsa on kasvanut aika mukavasti ja nyt on alkanut neiti rauhoittuakin. Ruokaa menee kiitettävästi ja vointi on hyvä. Vielä en ole selkeästi liikkeitä tuntenut, mutta ainakin kasvua tuolla masussa on tapahtunut, että eiköhän ne liikkeetkin tässä pikapikaa ala tuntumaan uloskin päin.

Sain äidiltä vanhan pentulaatikon, joka on ollut meidän westeillä käytössä pentue-aikana, mutta totesin sen hieman liian ahtaaksi Milalle. Siispä piti lähteä pohtimaan mistä saisi hommattua tai tehtyä sille sopiva oma pesä. Ja kuinkas sattuikaan, ratkaisu pisti silmiin eräänä päivänä kun käväisin tallissa. Siellä takaseinällähän oleili ties kuinka pitkään käyttämättömänä ollut hyllykkö, joka on odottanut kaatopaikalle kuskaamista. Onneksi ei kuitenkaan vielä oltu ehditty tuota siirtämään, kun siitähän kehkeytyi mitä mainioin pentulaatikko Milalle! Vai mitä sanotte?



Luukkukin löytyy, tämän avulla saa sitten kulkuaukon korkeutta säädettyä. Vielä täytyy joku salpasysteemi kehitellä, että pysyy kiinni kun pennut tätä vasten nousee :)



Saanko mäkin mennä...?



Tästä tuli mun mielestä niin passeli! :) Nyt alkaa olemaan kaikki valmiina pentusia varten ;) Minulla on sellainen kutina, että synnytys tapahtuisi vajaan kahden viikon päästä viikonloppuna. Saapa nähdä. Ei auta enää muuta kuin jännittää...

torstai 12. syyskuuta 2013

Kyllä barffi maistuu!

Bloggailu on hiukan nyt hidastanut tahtiaan täällä meidän blogissa, ja väitän että siihen on syynä tuo himputin älypuhelin! Olen tietokoneella nykyään enää kovin vähän, koska lähes kaiken (muun paitsi blokkailun) voi hoitaa sen kautta. Toki potauksia tännekin sillä voisi kirjoitella, mutta se vasta rasittavaa olisikin... Kaikessa muussa älypuhelimet on melko näppäriä, mutta kiroan syvimpään helvettiin viestiä kirjoittelun niiden kanssa! Luultavasti monet ystäväni pitävät minua hiukan vajaaälyisenä kaiken sen virnenäppäilyn vuoksi :)

Mutta asiaan. Nyt vähän ruokinnasta taas vaiheeksi. Heti alkuun tietysti mainitsen MUSH-kampanjan, jonka ilmaiseen barf-aterianäytteeseen moni koiraihminen on varmasti jo törmännyt :) Törmäsin kampanjaan netissä viime viikolla ja lunastin koirilleni ilmaisen barf-ateriapussin. Olin jo edeltävällä viikolla huomannut uudet ateriat paikallisessa barf-liikkeessä ja tuolloin ostin parit pussit heti kokeiluun. Eli meillä on jo ehditty kokeilemaan kyseistä tuotetta etukäteen.

Heh, olipas hauska huomata, että kampanjan mainoskuvissa oli tutut koirat ;)

Tosiaan, kyseessä on 100% luonnonmukainen koiranruoka ja nämä ateriat sisältävät lihaa, luita, sisäelimiä sekä kasviksia pakastetussa lihapullamuodossa. Lihapullien annostelumäärä määräytyy koiran painon mukaan. Itse annoin koirille ensin jäisenä lihapullat maistiaisiksi, ja molemmat makupalat hävisivät pian parempiin suihin. Jatkuvassa käytössä sekoitan näitä sulaneina nappuloiden joukkoon tai annan sellaisenaan. Hyvin ainakin on kelvannut meidän tytöille :) Tähän mennessä ollaan kokeiltu vasta nauta-sika-kana-ateriaa, mutta jatkossa tullaan kokeilemaan myös muita makuja.


Suosittelen siis kokeilemaan, meillä ainakin tykätään! Ilmaisen MUSH-ateriapussin voi lunastaa täältä. Mikäli barffaus on vielä uusi asia ja kaipaa aiheesta lisätietoa, niin sitä löytyy täältä.


Ja nyt kun aiheeseen päästiin, niin jatketaan vielä hiukan lisää barf-aiheella. Siitä asti kun ns. puolibarffaus aloitettiin, niin on koirille maistunut ruoka tosi hyvin ja vatsantoiminta on myös ollut kiitettävää ^^

Yleensä sekoitan nappuloiden joukkoon osan raakalihaa. Välillä on oikein herkkupäiviä, kuten tässä taannoin kun koirat saivat nappuloidensa joukkoon broilerinsydämiä. Ai että kun maistui! Kiehautin niitä ihan hetken ja pilkoin pieniksi.



Tämä loppupätkä ei enää barffiin liity, vaikka Sofi kovasti yrittääkin näitä poskiinsa pistellä, mutta onneksi ei saa kiinni. Meitä ilahduttaa nimittäin usein tuossa piha-aidan ulkopuolella puussa hyppivä orava. Se tuntuu oikein tahallaan ärsyttävän Sofia, kun hyppii oksilla ja katsoo meitä ja pitää omaa hauskaa ääntelyään samalla kun Sofi hyppii aitaa vasta porkkanahäntä kohti taivasta sojottaen. Huoh.

Mutta eikös ole suloinen kaveri? :)





Loppulisäyksenä niille, joita kiinnostaa Milan masutilanteen eteneminen: Vatsassa vaikuttaa kaikki olevan hyvin. Ainakin masu kasvaa ja tisut on turvonneet. Mila taitaa olla sellaista tyyppiä, jota tämä tiineys ei väsytä, leikkiminen vain olisi hauskaa! Olen kyllä jättänyt nyt hihnattomat lenkit vallan pois ja koitetaan muutenkin ottaa rauhallisemmin, ettei nyt enää lopussa mitään satu. Ruokahaluttomuutta oli viime viikolla jonkinverran, mutta nyt tuo neiti syö suurinpiirtein kaiken mitä eteen laitetaan :) Lisäksi Mila on alkanut pyytämään joka yö ulos pissalle ja juomaan. Ja vaikka Mila on aina ollut kova tyttö antamaan pusuja, niin nyt se vasta hulluksi onkin ruvennut! Joka tilanteessa pitäisi olla naamaa nuolemassa :) Läheisyydenkaipuuta on siis havaittavissa, ja onhan tuo haleja ja silittelyjä saanutkin <3

Myös Sofi on huomannut, että Mila hakee minulta paljon huomiota, joten sekin on alkanut ängetä syliin normaalia enemmän minulle-kans-tyyliin :) Ja neiti valkoinen on siis saanut myös kovin paljon huomiota hänkin ;) <3


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Mila kävi ultrassa

Kyllä on ollut pitkät (ja toisaalta kovin nopeat) neljä viikkoa, mutta vihdoin eilen päästiin ultrassa käymään ja tarkastuttamaan masutilanne. Ja...


Neljä pentua siellä näkyi! <3 Ihanaa! Lokakuussa tulee sitten shelttivauvoja! :)

Mila ei ole kyllä antanut mitään merkkejä tulevista vauvoistaan, tuossa se liihottaa ympäri kämppää ja tuo palloa ja ihmettelee miksei sen kanssa leikitä kuten tavallisesti :) Toki tuota pöllöä on täytynyt vähän leikittää, ja leluja on vähän heitelty ja riepoteltu, muttei mitenkään päättömästi. Itse en tuntenut ennen lääkärireissua mitään muutoksia vatsassa, mutta kummasti niitä tuntee nyt näin jälkikäteen kun tietää varmaksi että siellä jotain on ;) Aavistuksen ehkä on siis jo vatsa laajentunut ja nisät hieman turvonneet. Mutta hyvin tuo koira ainakin voi ja reipas on! Ruokakin maistuu melko hyvin. Nyt laitetaankin sitten mamman mammaruokavaliota pikkuhiljaa käyntiin. Jännää :)

Pentuetietoihin pääsee tästä.


Rakkaat <3 (Kuva: Sonia Delatte)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...