keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ideaalisen lenkkireissun ääripäät

Edetään aikajärjestyksessä, ja alkuun tuleekin kuvia muutaman päivän takaiselta lenkiltä. Vanhempieni luona on kivenheiton päässä metsä, jossa käydään koirien kanssa aina kävelemässä kun siellä päin ollaan. Nelijalkaiset saavat kirmata aivan vapaasti, koska hyvin harvoin ketään sattuu näköpiiriimme siellä metsäpoluilla. Ideaali lenkkitilanne siis, ja meillä kaikilla oli nii-iin muu-kaa-vaa!






Suurin osa lenkeistä tietysti sujuu, kuten toivookin, ilman suurempia härdellejä. Tänään kuitenkin oltiin jälleen kerran äidin kanssa koiralenkillä, tällä kertaa meidän kulmilla. Sattuipa siinä ikävä yhteentörmäys, kun kaksi pikkupoikaa (kovin nuoria) olivat taluttamassa kahta isoa koiraa, jotka pääsivät siinä silmänräpäyksessä vapaaksi kun meidät näkivät. Koirat juoksivat suoraan meidän koirien niskaan pahoin aikein. Siinä oli pakko päästää sitten oman kiljuvat koirat irti ja sain onneksi ajoissa vedettyä nämä isot rähisevät koirat hihnoista etäämmälle, kun ei nämä pikkupojat pystyneet yhtään näitä hallitsemaan (olisi pari valittua sanaa sanottavana poikien vanhemmille, jos olisivat tiedossani!!). Pojat tietysti pelästyivät kovasti, mutta niin pelästyi meidän koiratkin. Nämä on näitä mitä ei toivoisi lainkaan sattuvan, enpä yhtään ihmettele ettei Mila isoihin koiriin luota, kun tämä kerta ei ollut ensimäinen, toinen eikä kolmas kun vastaavaa sattuu, vaikka yritän parhaani mukaan tällaista välttää :( Vihastuttaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...