Mitämitä, onko kohta jo elokuu?

Heips (ja jaiks, mihin aika on mennyt?!?) olen vielä elossa vaikken kirjoittanut olekaan iäisyyksiin :) Kesällä tulee niin vähän inspistä istua postaamassa, ja töissäkin on ollut niin kiirettä.

Hmmm... Paljon on puuhailtu koirienkin kanssa tässä kesä-heinäkuussa, mutta en nyt niistä mitään kovin kattavaa selontekoa jaksa alkaa tekemään. Mila kävi agility-epiksissä ja hienosti möllien toiseksi yllettiin. Avoimellekin radalle (agitoru 2013-rata) osallistuttiin, mutta olen itse monessa kohtaa niin myöhässä, että hyllyn arvoinen suoritus sieltä tuli :P

Ja Milan kurkku on muuten parantunut hyvin siitä keppi-tapaturmasta, josta viimeksi kirjoitin. Luojan kiitos! Nyt ei olla enää keppiä heitelty ollenkaan, mutta sen sijaan meille on kehkeytynyt eräänlainen pallohullu :)

Sofilla alkoi juoksut pari viikkoa sitten. Hiemat katkerin fiiliksin edelleen, koska nyt olisi se astutus tapahtunut, jos niin olisi tarkoitettu. Mutta Sofia ei nyt jalostukseen käytetä, joten se siitä. Sofi tosin pari päivää sitten yritti ottaa ohjat omiin käsiinsä, karkaamalla meidän takapihan aitauksesta ja änkeämällä naapurin aitaukseen, jossa sattui olemaan samanrotuinen uroskoira! Ollaan ihan ymmällään miten ihmeessä Sofi pääsi ensinnäkin meidän aitauksesta pois ja sitten vielä naapurin puolelle! Mutta ei mikään tyhmä koira, täytyy sanoa, kun kerran ihan puhdasrotuisia pentuja olisi itselleen teettänyt ;) Mutta onneksi koirien liehittelyt huomattiin ennen kun mitään ehti sattua ;) Niin, ja sama toistui sitten vielä eilenkin, hups. Täytyy olla näemmä kovin tarkka, koska tuolla neidillä näyttää olevan kovin kova hinku päästä touhuilemaan naapurin koiran kanssa.

Milan juoksut olisi pitänyt omien laskujeni mukaan alkaa elokuun loppupuolella, mutta nepäs alkoivatkin eilen, Sofin juoskut kai vähän avittivat alkamista. Nyt sitten koitetaan paikantaa oikeat tärppipäivät, yritetään astutusta ja toivotaan, että meillä olisi shelttivauvoja syksyllä :) Minua on kaivellut eräs kommentti, jonka sain nimettömältä lukijalta tuossa keväämmällä. Siinä joku sanoi, ettei näin arkaa koiraa sovi käyttää jalostukseen. Olen pohtinut asiaa, ja koen tuon kommentin olevan epäreilu ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että pidän Milan luonteesta aivan valtavasti. Mila ei arista ihmisiä, eikä uusia paikkoja (murkkuiässä oli hallipelkoa, mutta se tuntuu olevan vallan taaksejäänyttä elämää!). Varautuneisuus näkyy lähinnä muita koiria kohtaan sillä tavalla, että Mila ei ole suinpäin leikkimässä vieraiden koirien kanssa vaan pitää etäisyyttä ainakin aluksi. Yleensä, kunnes tutustuu, niin hyväksyy uudet koirat kyllä. Pidättyneisyys myös mainitaan sheltin rotumääritelmässä, joten minusta jalostuskoiraltakaan ei tarvitse vaatia yltiösosiaalista luonnetta toisia koiria kohtaan. Mila ei ole ollenkaan aggressiivinen eikä stressaantunut. Päin vastoin Mila nykyään oikein pursuaa elämäniloa ja on vilkas ja loistava agilitykoira. Olen kuluneiden parin viikon aikana kuullut kahdesta suusta (koirahierojalta sekä agilitykouluttajalta) että Milalla vaikuttaa olevan hyvä hermorakenne. Minusta sekin kertoo jo jotain. Olen tainnut kaivaa itselleni kuoppaa, kun olen avautunut turhan kärkkäästi mieltäni painavista asioista täällä blogissa. Siitä syystä jotkut ovat tainneet saada turhan yksipuolisen kuvan koiristani. Kuitenkin, olen päättänyt olla kokematta huonoa omaatuntoa Milan astuttamisesta, koska en yksinkertaisesti näe mitään syytä miksi sitä ei voisi jalostukseen käyttää. Milalla on hyvät näyttelytulokset, loistavat terveystulokset ja ihana luonne. Jos joku kokee, etten ole vastuullinen kasvattaja, niin siinäpähän sitten kokee. Itse olen täysin eri mieltä. Nyt odottelen ainakin innolla tulevaa syksyä ja toivon, että astutus onnistuu :)

Ollaan tapailtu kesällä meidän ihania kavereita; Soniaa, Suloa ja Stellaa.

 Stella ja Mila

 Stella, Sulo, Mila

 Mila, Sofi, Stella ja Sulo

Sofi ja Mila

Yritän jatkossa kirjoitella taas vähän useammin, hyvää loppukesää kaikille! :)

Vauva-aika

Niin kuin aiemmin sanoin, meillä juoksee nyt molemmat tytöt. Ja sen kyllä huomaa tuosta astumisleikistä mitä neidit harrastaa, voi hyvänen aika... 24/7 Sofi "astuu" Milaa edestä ja takaa ja sivulta. Melkein luulisi että vauvoja tulisi tuolla menolla vaikkei urosta leikeissä olekkaan mukana :P Sofin korvat ei kuule mitään mitä sille yrittää sanoa, kun kaikki on vaan "MilaMilaMilaMila". Toivottavasti tuo on pian ohi.

Nyt on Sofilla selkeästi ihan tärppipäivät menossa, ja jos aiemmat suunnitelmat vielä pitäisivät paikkansa, niin täällä olisi todella innokas astutettava (katkerana edelleen jauhan samaa asiaa :P), mutta nyt täytyy vain antaa mennä juoksujen ohi ilman noita puuhia. Höh.

Eli ei vauvoja näistä juoksuista tulossa koirarintamalla, MUTTA meille (tai siis äidille) on muuttamassa ensi kuussa kissanpentu. Kyllä vain kissa meidän koiralauman keskelle :) Eikä ihan mikä tahansa kissa vaan oikein rotukissa ja merkki on maine coon. Vähän keskivertoa isompi kissarotu ja pitäisi tulla koirien kanssa kyllä hyvin toimeen. Ja hienosta vanhemmista tuleekin täältä Porista Sakarla-kissalasta. Olin aluksi aika epäileväinen tuon kissa-asian suhteen, mutta kyllä tuota nyt jo odottaa innolla saapuvaksi :) Sulattelu-aika on ohitettu ja uskon että koirienkin kanssa menee hienosti :P

Alla olevat kuvat kopioitu kasvattajan sivuilta.

 Eikös olekkin kaunis kilpikonnaväritys neidillä :) Sakarla Nemesis "Nessi" 1,5kk

Sisarusparvea (kaksi eri pentuetta). Nessi ylärivissä toinen vasemmalta.

Nessi 2kk

Agi alkanut ja pennut lähtökuopissa uusiin koteihin

Jaahas, mitä kaikkea sitä tänne  meille oikeen kuuluukaan...

Jos jostain aloittaisi, elikkä Mila on aloittanut agilitynsä eilen (juoksut ovat onnellisesti ohi, ei olisi parempaan aikaan sattua, kun juuri ennen kurssin alkua). Ensimmäiseltä tunnilta oltiin siis pois, mutta korvaustunnin sai järkyttyä jo eiliselle, joten jälkeen ei jääty yhtään. Vaikuttaa oikeen kivalta harrastukselta ja Mila tykkää, vaikkakin vauhtia saisi olla enemmän. Mila vaikuttaa vähän siltä, ettei oikein tiedä mitä sen kuuluisi tehdä, mutta ehkä tämä tästä, ehkä tämä tästä... Harjoiteltiin aluksi keppejä ja hyppyjä (rimat maassa). Mila tajusi kyllä idean joten kuten, mutta vauhtia kaivataan lisää. Palkkaus on vähän hankalaa kun Mila ei osaa mennä kuolleeseen leluun enkä ole sille namialustaakaan opettanut. Tyhmä minä tyrin taas kaiken koulutuksen... Noh, aikaa meillä onneksi on ;D

Tänään oli sitten jo heti seuraava kerta, eli päästiin ekaa kertaa treenaamaan koko ryhmän kanssa. Tällä kertaa treenailtiin kontaktia pöydällä ja puomilla. Myös keppejä harjoiteltiin omaan tahtiin lisää. Kaikenkaikkiaan meni tosi hienosti. Kotiläksyksi saatiin Milan kanssa namialustaan ja leluun ehdollistamista, puomin päähän pysähtymistä (harjoitellaan kotona esim. portailla. Tällä hetkellä mila pyörähtää heti ympäri kun pysähdytään puomin päähän) sekä puomilta vapautus -käskyn harjoittelua. Oltiin Milan kanssa kuitenkin jo paljon vakuuttavampi koirakko kuin ensimmäisellä kerralla omasta mielestäni :)

Milan lelu-viettiä pitäisi vielä edelleen vahvistaa

Ikävä puoli tässä Milan harrastamisessa on se, että täytyy jättää Sofi kotii. Ei ole kamalempaa tunnetta kun sulkea ovi takanaan ja jättää surkean anovan katseen jälkeensä :( Ikävää kun Sofi ei voi tulla mukaan. Siitä tulikin mieleen, että Sofin toko on nyt loppu. Tarkoitus oli harrastaa sitä Sofin kanssa jotta tulisi senkin kanssa käytyä jossakin, ettei aina vain Milan kanssa. Alkeet menivät silti kovin ikävästi ohi, koska 3/6 kerroista minulla oli iltavuoro, eli en päässyt tunneille. Jäi siis paaaaljon oppimatta ja kurssi ihan kesken :( Tämä on kyllä vuorotyön surkein varjopuoli!! Jotain yhteistä harrastusta täytyy nyt kyllä Sofinkin kanssa keksiä, jotta mekin saadaan vähän yhteistä aikaa.

Sofi lenkillä mutakylvyn jälkeen...

Niin kuin aiemmin kerroin, Milan juoksut ovat nyt ohi. Nyt pelkäänkin, että siltä tippuu karva juuri ennen näyttelyitä... Vaikka toisaalta mikään aika ei ole hyvä, koska niitä näyttelyitähän on vähän ympäri vuoden. Mutta toki ne painottuvat tähän kesäaikaan. Sofilla sitten taas alkoi juoksut tässä heti Milan perään, ihan hyvä homma että ovat nyt molemmat samaan aikaan pois alta. Pelkään vaan että Sofille tulee masis-vaihe juoksun jälkeen, niin kuin viime kerrallakin :/

Muutama sananen myös meidän pentutilanteesta. Lunan pennut on tänään jo 9 viikkoa! Ja meillä onkin enää kaksi pentusta kotona, Didi muutti omaan uuteen kotiinsa jo viime perjantaina :)

Didi 8,5 viikkoa

Pennut ovat nyt niin ihanan ikäisiä, haikeaa oli luopua Didiliinistäkin, mutta Didi matkasi hyvään kotiin ja sai ihanan Tico-isoveljen, jonka kanssa on kuulemma mennyt todella hienosti. Tässä pari kuvaa todistusaineistona uudesta kodista käsin:

Ja Didi jäi tähän Poriin ihan lähelle eli tullaan varmasti näkemään jatkossa neitiä :) Myös Aleksista joudutaan luopumaan pikapuoliin, kun nuoren herran tuleva äiskä saapuu häntä noutamaan tulevana perjantaina. Daisy jää siitä vielä viikoksi, kunnes hänkin vihdoin pääsee muuttamaan omaan kotiin. Ikävä tulee kaikkia näitä palluroita, mutta hyviin koteihin menevät kaikki <3

 Molemmissa kuvissa järjestys sama: Aleksi, Didi ja Daisy (8vk), viimeisiä yhteiskuvia ennen luovusta <3

Aleksi ja Daisy 9 viikkoa leikkimässä Luna-emon kanssa nurmikolla

Lunakin pääsi parturissa käymään

Nyt juostaan ja trimmataan

Eilen aamulla huomasin meidän valkoisella päiväpeitteellä kaksi pientä punaista veritahraa ja saman tien välähti ja menin tarkastamaan Milan alapää-tilanteen. Ja kyllä vain, meidän 9kk vauvalla alkoi ensimmäiset juoksut! Sitä ollaan virallisesti isoja tyttöjä nyt sitten :) Näyttää kyllä siltä, ettei tämä neiti osaa lainkaan pitää itseään puhtaana, joten pitänee harkita pöksyjen laittoa... Tai no ainakin kun vierailulle mennään jonnekkin, ehkä en kotona jaksa kuitenkaan pitää.. :P Nyt vain toivon, että juoksut ei muuta Milan käytöstä paljon ja että esim. tulevissa näyttelyissä jaksaa keskittyä siitäkin huolimatta. Niin ja TOIVOTTAVASTI näiden juoksujen jälkeen ei tipu kaikki tukka pois, nimittäin sitten menee heinäkuun näyttelyt vähän lörinäksi :/ 

Sofikin on tänään huomannut Milan juoksut, yrittää omalta osaltaan vähän avittaa Milaa saamaan pentuja... hömppä tytsy :)

Tällä hetkellä meillä on myös ajankohtaista vähän trimmailla näitä karvakasoja. Milalla on ensi viikonloppuna Helsingissä näyttely (junnuissa, eli ensimmäinen virallinen-virallinen näyttely iiik!) ja korvakarvat hapsottavat aika lailla, joten näin muutamaa päivää ennen onkin hyvä vähän napsaista ylimääräisiä hapsuja pois. (Taavi-sheltin omistaja on juuri postannut hyvät ohjeet sheltin korvien siistimiseen, kyseiseen postaukseen pääset tästä).

Meiltä ei tällä kertaa mitään ohjeita heru, mutta ennen-jälkeen kuvaa kylläkin:

Myös tassut saivat pienet siistimiset, vaikka ne eivät niin kovin pahassa kunnosssa olleetkaan. Tässä vain tassujen alta kuvaa. Päältä ei paljon tarvinnutkaan leikellä, kun olivat siitä niin siistissä kunnossa muutenki.

Nyt ollaan nättinä ja valmiina näytelmiin!

Myös Sofin trimmi oli tänään, tällä kertaa ihan ammattilaisella. Eli minä jätän nyt omat trimmausharjoitteluni hetkeksi taka-alalle ja annan Sofin osaavampiin käsiin näin ennen näyttelyitä. Kuuden viikon  kuluttua (eli viikkoa ennen näyttelyitä) Sofille tehdään vielä kunnon näyttelytrimmi. Tällä kertaa muutos oli tämän näköinen, Sofi näyttää vihdoin westieltä:

Tosi huono tausta kyllä tuossa toisessa kuvassa, hitsiläinen :/ Edelleen Sofin turkki on tooosi puutteellinen, mutta näillä nyt on mentävä... Ehkä ensi vuodeksi ehtisi saamaan tuon oikeanlaiseen kuntoon :)