Kaljusta karvaiseksi - ja lohjennyt hammas!

Milan turkki alkaa pentujen jälkeen vihdoin olla täydessä mitassa - juuri "sopivasti" kesäksi. Ensi talveksi se varmaan taas tiputetaan, näinhän meillä on mennyt joka vuosi :D

No, tästä näkee hyvin turkin kehittymistä:
(Lähtötilanne joulukuussa siis pentujen ollessa luovutusiässä eli kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen)

Toukokuun kuvassa turkki ei aivan vielä ole täyspitkä, mutta lähestulkoon. Milan turkki on nyt melko samanlaatuinen kuin ennen pentujakin, ehkä inasen pehmeämpi. Mutta mielestäni edelleen hyvänlaatuinen, kuten on aina ollut. Turkin väri parani ensisestä hieman, vaikkei se edelleenkään täydellinen merle väri ole :)


Viikko sitten tämä tapaturmamagneetti katkaisi myös mystisesti hampaansa. Eläinlääkärin mielipide oli, että annetaan olla. Mikäli alkaa vaivaamaan, niin poistetaan. Tällä hetkellä ei vaivaa millään tapaa :)

Pessimisti ei pety? - Kotikisat 1.6.

Ei hyvää, jos ei huonoakin - vai miten se sanonta meni? Mun omat ajatukset ärsyttää mua nyt niin, että purkaudun:

Tulin juuri kotiin meidän kotiagikisoista, vähän ristiriitaisin tuntein. Oli ihanat kisat, ja oli ehdottomasti mukavampaa olla kotikisoissa lähellä ja tuttujen ihmisten ympäröimänä. Etukäteen jännitin meidän kompastuskiviä, eli keinua ja rimoja.

Hyppäriltä tuli 15 virhepistettä, agiradoilta 10 ja HYL. Keinut toimi molemmilla agiradoilla kuin unelma (jes! <3), mutta virhepisteet tuli tällä kertaa kepeiltä (molemmilla radoilla) sekä rimoista. Myös yhdestä putkesta tuli vitonen.

Oikeastaan ei jäänyt kovin huono fiilis edes. Radat ei olleet huonoja, mutta omassa pääkopassa tuntuu olevan jokin vinksallaan. Esim. viimeisellä agiradalla, ensimmäinen puolisko meni aivan loistavasti, mutta kun kepit meni ihmeen sähläämiseksi, niin jotenkin luovutin koko loppuradan suhteen ja se meni niin penkin alle ettei ole koskaan mennyt. Tuntui jälkikäteen epäreilulta Milaa kohtaan, kun ohjasin koko loppuradan kuin veltto makarooni. Kaikki radat oli kivoja ja me aivan varmasti oltaisiin ne pystytty menemään, mutta samat jutut jotka treeneissä toimii, ei tunnu toimivan kisoissa.

Kisajännitys vaivaa minua kyllä kovasti. Tai jotenkaan en osaa keskittyä. Pää lyö lähes aina tyhjää juuri ennen rataa ja sen aikana. Olen ihan oikeasti yrittänyt olla optimistinen ja ajatella, että kyllä tämä tästä ja että kyllä me vielä tullaan pärjäämään (ja uskon niin edelleen). Mutta valehtelen, jos sanon ettei tämä meidän huono kisamenestys harmita. Mila on ihan superkoira ja tiedän että se osaa ja tiedän että minäkin osaan, mutta jotenkin joku aina menee pieleen kisoissa. Ja minulla tosiaan ei ole yhtään mikään kiire esim. kakkosluokkaan, mutta toivoisin vain onnistumisia kisaradoillekin. Jos lähes jokaisen radan jälkeen on epäonnistunut olo, niin kyllä se syö mielialaa.

Rakastan kuitenkin tätä lajia edelleen ja treenaaminen Milan kanssa on aina kivaa! Kisat on kuitenkin alkaneet jollain tapaa ahdistamaan. On jo etukäteen sellainen olo, että ei me tänään varmaan pärjätä. Ehkä kuitenkin olen sellainen perus pessimisti - eli kannattaa valmistautua pahimpaan, ettei sitten pety niin kovasti. Toisaalta itseni tuntien, mikäli odottaisin aina täydellistä rataa, niin harmittaisi triplasti enemmän epäonnistuminen.

Ratojen jälkeen sain onneksi kuulla myös kannustavia sanoja, kiitos niistä teille joiden suusta niitä tuli! :) Luovuttamassa ei missään nimessä olla, katsellaan uusia kisoja taas tässä jossain kohtaa.

Paras fiilis tänään jäi Milasta, olen niin niin tyytyväinen tähän koiraan kaikin puolin <3 Oman pääkopan voisin vaihtaa kylläkin... ;P

T. Pessimisti-Eeva (yritän kyllä ryhdistäytyä tässä ajan kanssa... !)


Tässä tämän päivän radat järjestyksessä hyppäri, agirata, agirata:





Ja nolona esitän myös viimeisen radan: ootteko ikinä nähneet yhtä ponnetonta "ohjausta" kun mulla keppien jälkeen, ei saamari tossa olis jonkun pitänyt kolauttaa mua klapilla päähän!



Eipä tässä muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä...

... No ei vaineskaan! ;)

***
//muoks: Kiitos Sonia puhelinkannustuksesta! ;D Tosiaan, positiivistakin tästä päivästä löytyi tosi kovasti! Keinut !!! Olen niistä niin onnellinen :) Ja Milan eteneminen ja radan lukeminen muutenkin, ja kontaktit (yhtä A:ta lukuunottamatta) ja kisapäivä oli oikeasti tosi mukava :)

Mila aloittaa uimakoulun

Pieni alustus: Viikonloppuna oli aika lämmintä etten sanoisi (haukeudella muistelen viime viikkoa, tänään lämpötila vajaat 10 astetta, miten voikin parissa päivässä laskea 20 astetta lämpötila?!). No mehän hurautettiin sunnuntaina Sonian ja koirien kanssa Yyteriin uiskentelemaan, ja täytyy sanoa että vesikin oli jo tosi lämmintä!

Milahan on kova vesipeto, mitä kahlaamiseen tulee, mutta uiminen sinällään on vielä sille vähän jännää. Uiminen olisi kuitenkin äärettömän hyvä tapa huollattaa koiran fysiikkaa. Siispä, tämän kesän projektiksi onkin muodostumassa Milan uimaan oppiminen! Sunnuntaina oli Milan uimakoulun ensimmäinen kerta :P

Leluhulluudesta on paljon hyötyä tässäkin asiassa, tuli huomattua. Lelun avulla Mila syöksyy suuna päänä veteen. Kunnes pohja meinaa kadota tassujen alta, eli siinä kohtaa kun vesi yltää kaulaan, tulee Milalle tenkkapoo. Onneksi paikalla oli tottunut uimari Stella, joka näytti Milalle vähän mallia. Hetken siinä totuteltuaan Milakin uskaltautui uimaan. Oli siinä minulla ja Sonialla naurulla pidättelemistä, kun Milan pärsimistä seurasi. Sen uintiasento oli niin naurettava, ettei toista; pää korkealla kun kirahvilla ja takajalat potki lähinnä alaspäin. No pysyi se pinnalla ja otti kyllä muutamia toistojakin. Kyllä se siis ui. Mutta tekniikkaa on vielä vähän hiottava ;) Varmasti parempi uintityylikin antaisi Milalle vähän itsevarmuutta tuohon uimiseen. 

Mutta kesän lopulla se osaa ja tykkää uida, näin toivotaan ainakin! ;) Vinkkejä uimisen opettamiseen saa antaa, jos joku kokee asiasta jotain tietävänsä! :) Ensi kerralla ajattelin ottaa pelastusliivit Milalle mukaan, ehkä siitä on apua näin alkuunsa :)

Sofikin oli toki mukana tietysti, mutta ne jotka blogia ovat seurailleet, ehkä tietävätkin, että Sofi ei mitään uimakouluja tarvitse! Vesi on Sofin elementti ja uiminen aikaan, paikkaan, vuodenaikaan, säähän tai lämpötilaan katsomatta  sujuu kuin vettä vaan :)

Muutamia kuvia uimareissulta:

Kuvat (c) Sonia Delatte

 Mila ja Stella eivät paljon tukkansa kastelemista pelkää :)

Stellan ja Sofin tiukka uimakisa!

Poseposetusta yltä-päältä märkänä 

Mitäs muiden koirat tykkää uimisesta? Entä oletteko pystyneet "opettamaan" koiran tykkäämään uimisesta?

+32 - Näin meillä viilennytään

Ihania helteitä ollut pari päivää! <3 Koirat vaan läähättelee melko tasaiseen tahtiin koko päivän, pitää siis aina välillä keksiä jotain viilentämisjuttuja ettei ne ihan läkähdy. Sisällä kun ne ei halua olla silloin kun itse ottaa ulkona aurinkoa :) Sofi tykkää itsekin maata auringossa, mutta näillä keleillä on kyllä ollut liian kuuma sillekin. Varjossa se siis lököttelee. Mila tyhmeliini tuo palloa heiteltäväksi, vaikka turkki on varmasti läkähdyttävän kuuma.

Auton mittari tänään ajon aikana

Olen aiemmin tehnyt koirille froteeloimet, joita olenkin satunnaisesti käyttänyt. Tällä viikolla treeneissä toimi aika hyvin, kun kastelin froteeloimen valmiiksi kotona, otin pakastimesta muutamat kylmäkallet mukaan, sulloin ne pyyhkeen sisään, ja sinne väliin loimen ja nämä kaikki pussiin. Pysyin hyvin kylmänä jopa kuumassa autossa ja frotee viilensi Milaa ihan mukavasti treenien jälkeen. Pysyi kauan kylmänä, kun tarkistelin vähän väliä ettei pääse hautumaan.

Mila ja Sofi kesällä 2012

Lisäksi yritän huomioida kaikessa mahdollisessa sen, ettei koirille pääse tulemaan liian kuuma. En milloinkaan jätä koiraa kuumaan autoon, pidän autossa ilmastoinnin aina viileällä ja puen tarvittaessa itse pitkähihaisen matkan ajaksi, Mikäli joudutaan olemaan vähänkin kauemmin ulkona, pidän huolta että koirilla on aina varjoa, kannan joskus mukana kylmäkalleja, joita voin sujauttaa esim koiran kantoboxiin, pidän vetta mukana, pyrin suunnittelemaan lenkit siten, että koirilla on mahdollisuus käydä pulahtamassa. Ja kaikkea muuta pientä. 

H2O on ihan ehdoton suosikki koirien juomapulloista, joita meillä on ollut erinmoisia käytössä. Tässä juoma pysyy pitkään viileänä ja korkki toimii kätevänä juoma-astiana ja siitä pystyy kaatamaan ylijääneen veden takaisin pulloon. Lisäksi korkissa on lenksu, jolla sen saa kiinnittää haluamaansa paikkaan halutessaan. Kokokin on kätevä. Tätä on kyllä saatavilla yhtä pienempääkin kokoa. Suosittelen! Itse ollaan aikoinaan ostettu tällainen Mustista ja Mirristä. 

Mutta siis takaisin tähän päivään. Parhaimmillaan mittari näytti tänään +33 astetta, eli melkoinen rasitus koirille. Eilen ostinkin HongKongista koirille vauvojen uima-altaan (8,90€), jossa ne on saanut pulikoida samalla kun itse otan takapihalla aurinkoa. Milalle heittelen sinne palloa, ja se hyppiikin siinä hyömyssä mielellään altaaseen. Sofi taas -joka yleensä ui jokaisessa mahdollisessa paikassa- vähän ihmetteli uutta allasta. Pian sekin siihen kuitenkin tottui, mutta ei ole vielä ihan ymmärtänyt sen tarkoitusta. Sofi lähinnä astuu reunan päälle ja valuttaa vedet sieltä pois ;) Mutta olen kyllä tyytyväinen tähänkin hankintaan, helppo tapa välillä vähän viilentää koiria kun olo näyttää menevän tukalaksi. 

Olen myös harkinnut Aqua CoolKeeper -tuotteiden (makuualusta, mantteli) tai Hurtan viilennytlomen ostamista. Onko jollain näistä kokemusta?? Toimiiko?

Loppuun vielä muutamia kukkaistyttökuvia tältä päivältä:

Miten teillä pidetään koirien olot siedettävinä kuumilla kesähelteillä?

Hienosti, Huonosti ja Erittäin Hyvä - sekä ihana ailahteleva kesä!

Uskaltauduttiin taas yrittämään agikisailuja Milan kanssa viime viikonloppuna Kauhajoella. Kaksi rataa juostiin, ekalta hypäriltä nollavoitto ja meidän ensimmäinen LUVA :) Nopeuskin oli hieno 4,75m/s. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tähän rataan, mitä nyt yksi valssi kaarratti Milaa hippasen pitkästi. Mila ei tiputellut rimoja, seurasi hyvin ohjausta, meni hienosti vikaan putkeen (jossa oli vaikea kulma), eteni hyvää vauhtia, ja meni myös hienosti vikan suoran eikä liiemmin kääntynyt katsomaan minua:



Toinen rata ei mennytkään niin putkeen, vaan se oli lähinnä jonkin asteinen katastofi ;) Samat vanhat ongelmat: Mila tiputti kaksi rimaa, jotka molemmat laitan ihan omaan piikkiini. Lisäksi lentokeinu jällllleen. Enkä kyllä ymmärrä miksi, koska tähän keinuun lähdettiin vielä ihan olemattomasta vauhdista. Milalla vaan tuntuu olevan kisoissa sen verran isommat kierrokset, jonka vuoksi kai ei pysty keskittymään käskyihini kunnolla. Kyllä se keinu nimittäin treeneissä sujuu... Ja oli tuolla radalla pari niin räkäisesti toteutettua kohtaa ohjauksen osalta, etten yhtään ihmettele ettei Mila mennyt kuten oli tarkoitus. Videota en kehtaa laittaa, jos jotain kiinnostaa niin kysykää yksärillä ;)

Eilen oltiin sitten Raumalla näyttelyssä. Siinä kohtaa kun osallistujalistat tuli niin, ihmettelin miksi niin vähän osallistujia. Mahdollinen syy selvisi pian kun vähän tutkin tuomarin taustoja paremmin. Melko tiukka setä siis tämä ruotsalainen Frisk Svante, mikä ehkä karsi osallistujia :)

Eikä mennyt oletukset paljon väärin, koska päivän aikana tuomari antoi vain yhdelle urokselle SA:n ja nartuista junnut, nuoret ja avoimet jäivät kokonaan ilman SA:ta. Pelkästään kaksi valionarttua sen saivat. No ERIäkään ei mitenkään avokätisesti jaeltu. Mila sai EH:n sijoittuen sillä kuitenkin neljänneksi. EH:hon en sinänsä ole tyytyväinen, mutta toisaalta ole harmissanikaan, varsinkaan tällä tuomarilla.

Kuva: Lena Karlsson

Arvostelu kuulostaa tältä:

Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Hiukan pyöreyttä kallossa. Silmät hyvän väriset. Hieman raskaat korvat. Saksipurenta. Hyvä kaula. Hyvä lantio. Riittävät takakulmaukset. Lyhyt häntä. Hyvät lavat ja olkavarret. Hieman tukevassa kunnossa. Hyvä raajaluusto. Liikkuu leveästi edestä ja takaa. Riittävä sivuaskel. Pehmeä turkki. Tumma väri. 

("Bra proportioner. Bra huvud. Lite rund i skalla. Passande ögontark. Ngt tunga öron. Saxbett. Bra hals. Bra skuldra och överarm. Mycket kropp. Bra benstomme. Rör sig brett bak och fram. Tillräckligt sidosteg. Mjuk päls. Mörk fräg.")

Allekirjoitan lähes kaiken, paitsi vähän kyllä nostan kulmia tuolle kallon pyöreydelle ja pehmeälle turkille : >. Mutta tuomari näkee mitä tuomari näkee ja tuomarin sana on laki ;) 

Tavattiin myös jälleen Milan ja Teron (vas) tytär Kuura (kesk). Kuuran ensimmäisestä näyttelyreissusta voi lukea täältä. / Kuva: Lena Karlsson

***

Tänään oli aamupäivällä aivan ihaaana ilma! Oli 28 astetta lämmintä, joten lähdettiin Saaran, Atlaksen ja Areksen sekä Jonnan ja Dafin kanssa Yyteriin paistattelemaan päivää ja uittamaan koiria. Alussa muutama kuva meiltä kotoa, loput Yyteristä.

"Nyt on ihan liian kuuma seisomakuville, äly hoi typerä ihminen...."

 Tavattiin tänään ensimmäistä kertaa Saaran pikku aussie-poika Ares :)

Yllä olevat kuusi kuvaa ottanut Saara Seppänen

Ja ennen kuin pääsi liiaksi juhlimaan kesän alkua, niin todellisuus iski niskaan oikein rytinällä parin tunnin kuluttua yllä olevien kuvien ottamisesta...

HYVÄÄ (ja toivottavasti vähemmän ailahtelevaista kuin täällä tänään) ALKAVAA KESÄÄ KAIKILLE! <3

Harjavalta RN 4.5. - AVO-korkkaus

Eilen oltiin pitkästä aikaa näyttelyissä, edellisistä onkin vierähtänyt jo vuosi. Harjavallan ryhmiksessä siis oltiin ja shelttejä oli ihan kiitettävä määrä ilmoittautunut. Oltiin ensimmäistä kertaa Milan kanssa avoimessa ja yhteensä siinä luokassa oli 28 narttua. Tuomarina toimi Serbialainen Suncica Lazic. Meidän seurueessa oli lisäksi Sonia ja Stella sekä Hanne, Luna ja Viva.

Mila muisti melko hyvin miten esiinnytään, vaikka treeniä ei alla tosiaan juurikaan ole. Puhuttiin juuri, että kyllä se vaan oli niin hyvä juttu, että silloin koiran ollessa pieni tuli kierrettyä monet mätsärit treenimielessä, on siitä nimittäin jotain oppia selkärankaan jäänyt :)

No, tavoitteena meillä oli ERI, ja sehän sieltä myös tuli. Tyytyväinen siis olen, vaikkei mitään sijoittumistä tällä kertaa tullutkaan :) Arvostelukin oli ihan mukava:

"Good proportion. Typical head & expression. Ears set & carried correct. Correct neck & top- and underline. Tail set and carried correct. Good substance. Parallel position of legs. Bit narrow in front. Free movement. Coat of correct colour & quality."

(Hyvät mittasuhteet. Tyypillinen pää ja ilme. Korvat hyvin asettuneet ja kannetut. Oikeanlainen kaula sekä ylä- & alalinja. Häntä hyvin asettunut ja kannettu. Hyvä olemus. Yhdensuuntainen jalkojen asento. Hieman kapea edestä. Vapaat liikkeet. Turkki oikean värinen ja laatuinen.)

Milan värikin on mielestäni parantunut pentujen jälkeen. Ei se enää ole yhtä rusehtava kuin ennen pentuja, vaikkakin se edelleen on melko tumma merle. Mutta itse olen kovasti tyytyväinen omaan kultaani ja omissa silmissäni se on kaunis <3

Kuvat ottanut Sonia Delatte

 ERI-neidit Mila, Stella, Luna ja Viva

Mukavaa oli pitkästä aikaa, vaikka ilma oli melko vilpoinen! :) Nähtiin myös jälleen ihanaa Kuura-"vauvaa", on se vaan niin mahtavan luontoinen ihastuttaja <3 Rakastan Kuuran haleja ja pusuja yli kaiken, ja sitä jälleennäkemisääntä! :)

Seuraavaksi ollaan menossa Rauman näyttelyyn parin viikon kuluttua. Lisäksi kesäkuun loppuun olen suunnitellut Pori KV:tä (joka on tänä vuonna Nakkilassa). Muita ei olekaan vielä suunnitteilla, mutta varmaan noiden lisäksi vielä parissa-kolmessa piipahdetaan tämän vuoden aikana.