lauantai 27. huhtikuuta 2013

Melko kivikkoinen tie on meille vissiin määrätty

Enpä nyt tiedä mistä aloittaisi, taas on huonoja uutisia ja masentunutta mieltä vaikka muille jakaa...

No jos mennään aikajärjestyksessä, niin huono uutinen numero yksi: Milan saikku jatkuu edelleen, toinen antibioottikuuri siis menossa. Eläinlääkärihän sanoi että saatetaan joutua poistamaan kynsi tai amputoimaan ehkä koko varvas, koska varvas oli sen verran tulehtunut. Kysyin meidän agilityvalmentajalta, että miten esim. tuollainen varpaan poisto tulee vaikuttamaan agilityyn, ja hän sanoi että kyllä se aika lailla voi haitata ja muut varpaat joutuvat kovalle koetukselle. Ja mitä netistä luin muiden kokemuksia, niin kuulemma varpaan poistosta ei ole koiran normaalielämään vaikutusta, mutta agilitya ei välttämättä pysty harrastamaan. Mikäli näin huonosti kävisi niin se olisi älyttömän kova istu itselle :(

Mila ja sairas tassu <3

Toinen huono ja mieltä kiehuttava uutinen on, että eilisellä lenkillä tuli jälleen tosi huono kokemus koirille. Oltiin äidin kanssa Nellan, Lunan, Sofin ja Milan kanssa lenkillä Noormarkussa, kun yksi (luultavasti seropi, husky-tyylinen) koira rimpuili itsensä kaulapannastaan ja omistajan otteesta irti ja juoksi suoraa päätä Lunan niskaan kiinni! Luna huusi ja kääntyi selälleen maahan, mutta ei lähtenyt tämä irtonainen koira päältä pois. Itse päästin Sofin ja Milan hihnasta irti ja menin repimään tätä isoa koiraa pois Lunan päästä, kun omistaja ei saanut tehtyä mitään. Pirun vahva koira oli, mutta lopulta saatiin Luna pois sen hampaista. Onneksi ei mitään näkyvää jälkeä tullut, mutta Luna oli aika kauhuissaan kyllä koko loppumatkan kotiin. Kuten myös Mila joka pelästyi äksidenttiä kovasti. Ja eniten ärsyttää, että Luna on muutenkin epävarma muiden koirien suhteen ja Milakin on arka. Ja Milahan muutenkin pelkää isoja koiria huonojen kokemusten vuoksi, ja tästä ei varmasti ollut hyötyä! Voi että kun tällaisetkin pystyisi ennakoimaan, mutta miten?!

Löytyy vielä kolmaskin huono uutinen, joka painaa kovasti mieltä tällä hetkellä. Sofin silmätarkastuskontrolli oli tänään ja kävihän siinä juuri niin kuin pelkäsin. Eli se Sofin Katarakta (=harmaakaihi) oli edennyt, ja sitä myöten kankkulan kaivoon meni Sofin jalostushaaveet. Tästä eteenpäin käydään kerran vuodessa silmäkontrolleissa tarkastuttamassa tilanne, joten nyt on sitten vuosittaista jännittämistä luvassa, että sokeutuuko koira vai ei ja millä vauhdilla. Sokean koiran kanssa kuulemma pärjää, mutta on se elämä silti erilaista. En halua pitää Sofia aina kiinni, pahinta siinä olisi ehdottomasti se ettei se saisi enää juosta vapaana :(

Sofi ja ainakin vielä toimivat nappisilmät <3

Mitä tuuria mulla on näiden koirien kanssa oikeasti!? Viedään kaikki haaveet niiden suhteen pois tai aika kivikkoinen tie meillä ainakin on harrastusten suhteen. Joo varmasti on ihmisillä suurempiakin murheita kuin nämä minun, mutta omalla arvoasteikolla nämä tällä hetkellä on mulle tosi isoja juttuja. Nyt vaan toivon, että Milan varvas paranee ensi viikon kontrollikäyntiin mennessä niin ettei tarvisi amputoida. Ja myös, että Sofin silmätilanne pysyy mahdollisimman vakaana tulevina vuosina.

19 kommenttia:

  1. Voi miten surullista, kyllä teitä nyt koetellaan :(

    Surullista on, miten sitä saakaan pelätä pienien puolesta..

    Haleja ja rapsutuksia <3 Toivomme Jimpulan kanssa teille hyviä uutisia ja aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinhän se on, ja voi kumpa noihin pystyisi jotenkin edes vaikuttamaan, mutta ei auta muuta kuin odotella ja toivoa parasta :/ Tai kai se pitäisi olla oikeastaan huolehtimatta, koska ei kuitenkaan mitään pysty tekemään itse...

      Poista
  2. Noin arka koira ei ole jalostuskoira. Varsinkin kun shelteissä arkuutta riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ainakin ymmärsin, että sofista ei nyt tule jalostuskoiraa? En ainakaan ite huomannut mainintaa että sheltti Mila olisi jalostukseen menossa

      Poista
    2. Olisi kiva että kirjoittaisit nimellä mikäli tuollaisia latelet. Tunnenko mahdollisesti sinut ja oletko nähnyt Milaa? Sofista ei nyt tosiaan jalostuskoiraa tule, mutta Milalle pennut on tulossa. Mila ei arista ihmisiä, mutta sille on sattunut muutaman kerran ikäviä kokemuksia koirien suhteen ja tästä syystä sen arkuus on kehittynyt tuohon suuntaan. Kunhan se tutustuu toiseen koiraan ja huomaa ettei se ole vaarallinen, niin silloin leikkii ja uskaltaa ollaa vapaammin.

      Poista
    3. Sitä paitsi Mila on täysin terve, rodunomainen ja muuten hyväluontoinen koira. Milalla arkuuttakaan ei ole siinä määrin, että siitä olisi koiralle tai kenellekkään muillekkaan käytännössä haittaa. Agilitykin sujui muiden koirien läsnäollessa ongelmitta siihen asti, kunnes yksi isompi musta koira lähti Milaa pariin otteeseen jahtaamaan hallilla. Tästä lähtien Mila on aristellut, koska vilkuilee kyseistä koiraa aina treeneissä. Nykyään ollaan kyllä eri ryhmissä ja sujuukin heti paremmin. Ehkä olen antanut liian yksipuolisen kuvan Milan arkuudesta, mutta en todellakaan näe että sitä olisi siinä mittasuhteessa, että koira pitäisi sen tähden jättää jalostuksesta pois. Toki olen ottanut arkuuden huomioon urosvalinnassa. Harvemmin kukaan jalostuskoira aivan täydellinen on. Toivoisin tosiaan nimen kommenttisi alle, huonoa mieltä on tässä muutenkin jo alla eikä tuollaiset kommentit auta asiaa, varsinkin kun se on mielestäni turhan jyrkkä ja perusteeton.

      Poista
  3. Voihan pee! Kyllä teillä on vastoinkäymisiä :( Ja onhan noi isoja juttuja. Ei sitä kannata vähätellä. Kunpa kaikki asiat järjestyisivät hyvälle mallille (Sofin silmät eivät tietenkään parane, mutta jos olisi edes hitaasti etenevää sorttia).

    T:anna

    VastaaPoista
  4. Voi harmi :( Ikävä kun teille sattuu noin paljon kaikkea. Toivotaan, että Milan varvasta ei tarvitse amputoida, että voitte jatkaa liitelyä. En voi kuin kuvitella miten kamalalta tuollainen tuntuisi :( Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. :( Tsemppiä teille! Toivottavasti kaikki kääntyy parempaan päin!

    VastaaPoista
  6. Hurjasti voimia sulle :)
    Häpeäkseni sanon, että Arttu löylytti kerran yhden sheltin... olikin sitten viimeinen metsälenkki joka tehtiin vapaana. Nykyäänkin tuo sheltti menee tyynesti ohi - Arttu raivoaa. Jos tästä yhtään irtosi rohkaisua, sellaiseksi se oli ainakin tarkoitettu ;) Ja vastapainoksi...

    Parantavia terkkuja koruuksille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toivotaan että meidänkään koirat ei tuosta suuremmin traumatisoituneet :) Ja onhän meilläkin nuo terrierit melkoisia ärriköitä välillä vaikka mitään suurempia tappeluja eivät olekkaan toisten koirien kanssa saaneet aikaan.

      Kiitos!

      Poista
  7. Äh, ikävää että teillä on ollut noin paljon huonoa onnea. :( Älä turhaan vaivaa itseäsi sillä, että miten olisit voinut ennakoida tuollaisen irtokoiran kanssa sattuneen tilanteen, koska se olisi todellakin ollut jonkun muun tehtävä. Sen irtokoiran omistajan olisi täytynyt huolehtia siitä, että oma koira ei pääse rimpuilemaan irti pannasta ja vielä sen jälkeen käymään teidän koiran päälle. :( Ainoa, mitä voi tuollaisessa tilanteessa voi tehdä on se, että pyrkii estämään vieraan koiran tulon omien päälle, esimerkiksi huutamalla kovaa "EI!!!" tulevalle koiralle ja samalla kovasti tömistelemällä, jolloin koira mahdollisesti säikähtää ja lähtee muualle.

    Tsemppiä terveysongelmien kanssa!

    VastaaPoista
  8. Voi ei, kuinka ne huonot uutiset kasaantuukaan näin teille! Vaikka tuntuu että synkät pilvet seuraa ajatuksiakin, toivottavasti saatte pian auringonpaistetta. Sennin polvitapaturma kaksi kuukautta sitten säikäytti minutkin pahasti (eikä vieläkään ole vihreää valoa, keltaista tosin jo). Enitenhän näissä vaivoissa pelottaa se, että koiran arki muuttuu, ja seuraavaksi se, ettei voi enää tehdä yhdessä kaikkea kivaa mihin on totuttu.

    Halit kummallekin koiralle!

    VastaaPoista
  9. Kaverin koiralta on takajalasta amputoitu varvas, eikä kyllä yhtään haittaa agilityä.
    Tuohon päälle tulleeseen koiraan, niin kannattaa todella opetella häätämään irtokoirat pois (vaikka olisivat kilttejäkin) omien luota, sillä se lisää sun koirien luottamusta siihen, että sä hoidat tilanteet, eikä niiden tarvitse esim. rähisemällä häätää itse koiria pois. Mä teen sen niin, että laitan oman koiran selän taakse ja sitten jo ajoissa (tehoais parhaiten), alkaa huutamaan häivy, tai ei tai mitä nyt ikinä ja tekee kehonkielellään selväksi, että sähän et tänne tuu (niin kuin joku kirjottikin, et polkee jalalla). Toiset koirat ei niin herkästi usko tota häätämistä, mutta toiset kyllä uskoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kiva kuulla kokemuksia tuosta varpaan amputaatiosta. Toki aion yrittää agilitya jatkaa vaikka Mila operaatioon joutuisikin. Tosin agilityssa on hyvin paljon kovemmalla koetuksella etujalat, joten en tiedä kuinka hyvin tuo takajalan amputaatio on verrattavissa etuvarpaan amputaatioon. Kuitenkin kiva kuulla että amputoidullakin varpaalla harrastetaan :)

      Totta, tuohon pyrinkin itse, ja Milan ehdinkin jo vetäistä selkäni taakse. Jouduin kuitenkin jättämään omat koirani irti, kun tämä vapaa koira (joka muuten osoittautuikin Akitaksi) kävi äitini koiran niskaan kiinni. Vastedes yritän kyllä kaikin keinoin häätää irtokoirat.

      Poista
  10. Ihan suututtaa sinun puolesta tuon anonyyminä kommentoineen ihmisen kommentti, tosi rohkeaa heitellä tuollaista nimettömänä! Perkules.

    Mutta kyllä teitä nyt koetellaan. :( Harmi että Sofilla tuo kaihi edennyt, mutta kuten joskus aikasemmin sinulle jo sanoin niin sokean koiran kanssa pystyy elämään. Arkea se toki muuttaa, mutta koira voi silti olla onnellinen vaikka näkö ei täydellinen olisi. :)

    Ja oon yhä sitä mieltä että ihan väärät ihmiset ottaa koiria kun ei niitä pysty kouluttamaan ja pitämään kurissa. Lenkeillä tuollaset jutut on tosi pahoja herkille koirille (kuten myös Lunalle) eikä kyllä todellakaan koiramyönteisyyttä paranna. Meillä tuli agilityssä kerran koira Lunan kimppuun, minkä jälkeen opettelin häätään koirat pois ennen ku ne pääsee iholle - Luna selän taakse ja keholla/äänellä selväksi että lähelle ei tulla. Ja jos ei sillä ole selväks tullu niin sit oon kylmästi menny kovapäisempää koiraa päin ja jaloilla töniny pois. En jaksa enää ottaa sitä riskia että mennään tässä myönteisessä kehityksessä taaksepäin koirien suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3 Joo kyllä se kommentti sai taas vähän lisää pahaa mieltä..

      Joo, eiköhän me tästä kuitenkin selvitä ja onneksi tuon nyt ei pitäisi kovin nopeaa edetä :) Opetellaan sitten uusia taitoja jos pienestä valkoisesta tulee sokea <3

      Kyllä munkin on nyt alettava vaan ottaa kovemmat otteet käyttöön noitten irtokoirien yms. suhteen, ei enää vetele tää peli että Milakin pelästyy toisia koiria kerta toisensa jälkeen!

      Poista
  11. Törmäsin tällaiseen blogikirjoitukseen, olisikohan siitä Milan tassulle apua?
    http://treenikaverini.wordpress.com/2013/04/26/oodi-epson-suolalle-epson-salt/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! :) Nyt Milan jalka on tosiaan jo paremmassa kunnossa. Ja meillä ei ole mitään varsinaista haavaa ollut näkyvissä vähään aikaa, joten en tiedä miten tuo olisi mahtanut auttaa. Mutta olisin varmasti kokeillut mikäli vaiva vielä olisi jatkunut! Täytyy laittaa korvantaakse tuo joka tapauksessa :)

      Poista

Iso kiitos kommentista! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittämisen pitäisi auttaa :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...