Pentujen 1 vko -potretit

Nopsaan on eka viikko mennyt, huomenna pennut jo 1 viikon ikäisiä! Kuvat otin jo tänään, kun huomenna olen koko päivän töissä ja pennuilla on hoitaja :)

Viikko on mennyt hienosti, Mila hoitelee pentuja itsenäisesti. Kaikkea aikaansa se ei kyllä pentulaatikossa vielä, mutta hienosti hommansa se hoitaa. Mila on muutenkin palautunut synnytyksestä todella hyvin, tuntuu kun se jo olisi täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Pennut taasen nukkuvat, syövät ja ilmoittavat aina jos on nälkä tai kylmä. Kasvaneet ne on hienosti. Trikit on jo kaikki reippaasti päälle 300g, mutta merlet eivät ihan vielä. Tänään aamupunnituksessa merletyttökin oli mennyt merlepojasta ohi. Poikakin on kyllä oikeen hyvävointinen ja syö hyvin ja vatta pullottaa :)

Junnu

Viiru

Tähti

Kuura

Poitsu

Sofi on ottanut pennut yllättävän hienosti :) Vähän jännitin, että miten sen kanssa tulee sujumaan, mutta se on vain avoimen kiinnostunut pennuista ja no antanut niille pusujakin, silloin kun olen sen antanut niitä varovasti haistella. Pentuhuoneessakin se on valvottuna ollut hieman kauampaa seuraamassa, kun Mila ei tunnu olevan siitä moksiskaan. Yksin sillä ei olekaan sinne lupaa mennä ja jos en ole näköpiirissä vahtimassa niin laitan aina portin kiinni. Mutta erittäin tyytyväinen olen siihen, miten se on pentuihin suhtautunut :)

Heh, Sofin tukka alkaa näyttää jo aika järkyttävältä xD Vielä reilut pari viikkoa trimmiin...

Hyvää alkavaa viikkoa! :)

Junnu

Maitobaarilla

Pentujen ensihetket

Muutaman hassu päivä takana ja pentujen kanssa menee hienosti <3 Mila osaa niitä hyvin hoitaa eikä itselle ei oikein jää muuta kuin Milan tarpeista huolehtiminen. Kaikki pennut on kasvaneet tasaisesti, trikit edelleen johdossa, merlepoika toiseksi pienin ja prinsessa pitää perää, muttei ole kuitenkaan jäänyt pojista jälkeen kasvun suhteen. Kaikki osaa hakeutua emän ja sisärusten lämpöön. Ensimmäisen ja toisen päivän annoin pentusten olla melko rauhassa emän kanssa, mitä nyt kerran päivässä punnitsin ja pari kertaa päivässä kävin läpi ja katsoin että masut pullottaa ;) Nyt aletaan sitten päivittäin hypistelemään pentuja entistä enemmän, jotta tottuvat alusta asti käsittelyyn ja oppivat myös stressinsietokykyä, kun joutuvat hetkeksi pois emon lämpimästä suojasta. Koitan myös olla liikaa puuttumatta emän ja pentujen keskinäiseen olemiseen, niin etten ole heti "pelastamassa" pentua, jos se hieman eksyy vatsalta tai ei meinaa löytää tissiä :)

Mila on voinut hyvin, vaikka eilen se alkoi jonkinverran petailemaan taas ja ajoittain on hieman levoton. Ei suuressa määrin, mutta luulen että kohtu vähän supistelee. Lämpökin sillä edelleen on koholla, mikä on kyllä ihan normaalia synnytyksen jälkeen. Toivottavasti rakas kuitenkin paranee mahdollisimman pian <3 Olen myös rasvaillut sen tisuja, kun ovat melkoisessa käytössä tässä parina päivänä olleet :)

Eiliseltä muutama kuva, pennelit tässä siis kahden vuorokauden ikäisiä:

 Ylhäällä poika, joka on saanut väliaikainimen "Poitsu", alhaalla neiti "Kuura"

Trikkipojat "Junnu", "Tähti" (yläoikea) sekä "Viiru" (alaoikea)

 Poitsu, Junnu ja Kuura

 Junnu, Kuura, Viiru, Tähti, Poitsu

merlet: Kuura ja Poitsu, trikit: Tähti, Junnu ja Viiru

Pennut syntyneet!

Eilen vihdoinkin oli pentusten syntymäpäivä! <3 Täysin laskettuna aikana, eli 63. vuorokaudella nämä sitten päättivät maailmaan tulla :) Aloitin Milan lämpöjen seurannan viikkoa ennen laskettua aikaa, ja lämmöt alkoivat perjantaina sahaamaan 37,8 ja 37,1 välillä. Tätä jatkui pari päivää ja lopulta maanantaina päivällä lämmöt tippui 36,3 asteeseen ja siinä kohtaa arvasin synnytyksen käynnistyvän. Samana iltana viiden aikoihin Mila alkoi tehdä pesää tarmokkaammin ja läähätteli ajoittain. Samaa jatkui koko illan ja yön, ja lisäksi Mila alkoi käydä hieman levottomaksi. Vaikka valvoinkin koko yön Milan kanssa, niin silti oli sellainen olo, että mahtaako synnytys käynnistyä lainkaan kun Mila oli niinkin rauhallinen ja nukkuikin osan yötä. Yön aikana alkoi myös ripulointi, mikä oli hyvä merkki. Aamulla kun lämmöt eivät olleet kuitenkaan kuin hyvin vaivaisesti lähteneet nousemaan, niin soitin jo päivystävällä eläinlääkärillekin, että onko tässä tarvetta huoleen. Eihän meillä tietenkään mitään hätää ollut, kun vedet oli vielä tulematta ja Mila tosiaan oli rauhallinen. Näin puhelimen päässäkin sanottiin ja jatkettiin siis odottelua.

Mila lämpökäyrä (X = synnytys)

 Vertauksena "oppikirjan" lämpökäyrä (Kirjasta Parempaan pentutuloksee - Helena Koskentalo)

Eipä mennyt kuin tunti eläinlääkärille soitosta eteenpäin kun Mila alkoi jo ponnistaa. Tämä vaihe alkoi melko yllättäen, kun avautusmisvaihe oli ollut niin helppo. Mila hoisi homman kyllä älyttömän hienosti, ensimmäistäkään valituksen ääntä ei päästänyt ja keskittyi täysin hommaansa. Yöllä se oli oleillut minun vieressäni, mutta tässä kohtaa se siirtyi pentulaatikkoon. Mila oksensi hieman pari kertaa ja näkyviä voimakkaita supistuksia kesti kolmisen varttia, jonka jälkeen maailmaan tupsahti trikkiuros klo 9:30. Autoin itse tältä ensimmäiseltä kalvot pois naaman edestä, mutta Mila hoisi hienosti loput. Kohta oli jo pentu puhdas ja nisiä hamuilemassa. Noin puolen tunnin kuluttua alkoi seuraavat supitukset ja toinen trikkiuros syntyi vajaan puolentoistatunnin kuluttua ensimmäisestä. Syntymävälit lyhenivät koko ajan ja puolentunnin kuluttua syntyi myös pieni merletyttö, jota seurasi pian merlepoika. Tässä kohtaa huokaisin jo helpotuksesta kun oltiin selvitty omin avuin, ja Mila osasi hommansa niin hienosti. Ultrassa tosiaan oli näkynyt neljä pentua, mutta aivan odottamatta pian merlepojan jälkeen Mila alkoi taas ponnistaa! Ja viho viimeisenä syntyi vielä kolmas hyvin tummanvärinen trikkipoika :) Mikä yllätys! Pennut syntyivät kaikki kolme tunnin sisällä ja puoli yhdeltä saatiin vihdoin Milan kanssa rentoutua <3

Kaikki on ihan hyvän kokoisia ja reippaan oloisia pentuja. Trikkipojat painoi 200g, merlepoika 180g ja ainokainen neitokainen painoi 160g. Kaikki pennut olivat tänä-aamuna punnituksen mukaan saaneet 20g lisää painoa, joten ainakin maitoa on tainnut tulla :) Mila taas hoikistui ihan silmissä kun oli pennut saanut pihalle, ja ihmekkös tuo. Tuore äiti oli myös niin väsynyt suosituksen jälkeen, että jalat ihan meinasi pettää alta kun vein sen pisuille. Mutta nyt se on jo virkistynyt, kun on saanut syötyä ja juotua pitkän paastoamisen jälkeen <3

Tässä sitten nämä meidän tuoreet vastasyntynet pienokaiset eilen kuvattuna:

Pojat "ylärivissä" ja tyttö "alarivissä"

merle tyttö oikealla

 Tyttö poikien keskellä.

tri urokset, blm uros (ylempänä), blm narttu (alempana)

Parempia kuvia sitten aikanaan :)

Odottavan aika on pitkä

Ei vieläkään, ei vieläkään, ei vieläkäään... :) Olin niin varma, että viikonloppuna olisi synnytys lähtenyt käyntiin, mutta pyhpah. Mila ei edelleenkään anna mitään muutoksen merkkejä. Tänään on siis kyllä "vasta" 62. vrk, joten ei sinänsä hätää. Ja Mila on aivan rauhallinen ja pennut liikkuu hyvin vatsassa, joten en senkään vuoksi nyt kovin huolissani vielä osaa olla. Laskettu aikahan on laskettu ensimmäisestä astutuspäivästä ja hedelmöittyminen on voinut tapahtua vielä päiviä sen jälkeenkin, joten nuo laskentapäivät  voi heittää reippaastikin.

Viikonloppu on tosiaan tuntunut pitkältä, olen etsiskellyt edes jotain merkkejä lähenevästä synnytyksestä; levottomuus, pesänteko, läähättäminen, ruokahalun väheneminen, vedenjuomisen lisääntyminen, ulosteen löystyminen, lämpöjen laskeminen... Mutta ei mitään. Ehkä ruokahalu hieman vähentynyt, mutta edelleen tuo minusta syö melko hyvin. Eilen illalla kun oltiin pimeällä kävelytiellä lenkillä, sain poikaystävältä merkitseviä katseita, kun tutkailin kännykän valossa, että millaista ulostetta Mila tekee :) Mutta ihan normia sekin vielä. Lämpökäyräkään ei vielä huomattavasti ole lähtenyt laskemaan. Milan normaalilämpö on n. 37,6 astetta, nyt se on pari-kolme päivää sahannut 37,1 ja 37,8 välillä. Ei ole kuitenkaan laskenut mittausteni mukaan kertaakaan vielä alle 37 asteen. Kun Milalla on normaalilämpö noinkin alhainen, niin oletan sen laskevan selvästi alle tuon 37 asteen, ennen kuin synnytys lähtee käyntiin.

Synnytys sinänsä ei jännitä kovasti, mutta nyt alkaa itse hieman levottomaksi tulla, että mitä jos se ei käynnistykkään itsellään. No, huomenna varmaan kysäisen eläinlääkärin mielipidettä, jos mitään ei tapahdu. Eiköhän kaikki ihan hyvin pääty.

25.9.

25.9.

6.10.

Sofi ja Mila 5.10 <3

Sofin, Milan ja vatsan kuulumiset

Sofi saa kunnian olla aiheena tämän postauksen alkusanoissa. Sofille kuuluu siis melkolailla hyvää. Blogia seuranneet ovat ehkä tietoisia Sofin silmätilanteesta, jonka takia se on jätetty myös jalostuksesta pois. Jostain syystä tarvitsin vielä viimeisen pisteen tällä asialle, jotta hyväksyisin asian kokonaan ja jättäisin jossittelut taakse. Hiljainen ääni takaraivossani oli jo pitkään kuiskaillut, että mitä jos se sittenkin oli virhetulkinta... Asiaa ruokki vielä se, että facebookissa oli vilkas keskustelu yhdessä vaiheessa eläinlääkärien virheellisistä silmädiagnooseista. Tässä kyseissä ketjussa kävi ilmi, että Sofille diagnoosin antanut ell oli antanut jonkinverran virheellisiä sairausdiagnooseja aiemmin, ja tästä syystä minun oli aivan pakko mennä uusimaan Sofin silmätarkastus toisella lääkärillä. Viikko sitten olimmekin sitten joukkiksessa ja sain nyt sitten itselleni mielenrauhan, kun Sofille toistamiseen tämä harmaakaihi todettiin. Eipä ole enää epäilykselle sijaa asian suhteen. Sofin kaihi oli jo nyt puolenvuoden aikana edennyt lievästä kohtalaiseen, mutta hyvä uutinen oli se, että kyseisen eläinlääkärin mukaan Sofin tapauksessa ei täysi sokeutuminen pitäisi tulla eteen ollenkaan. Tässä toivossa on nyt sitten hyvä elää.

Trimmin tarpeessa oleva jäniskorva :) <3

Nyt kun asiat Sofin suhteen ovat näin, niin kävi myös mielessä, että pitäisikö leikkauttaa tuo koira. Ei tarvitsisi kantaa huolta juoksuista ja valeraskaudetkin jäisivät taakse. Mutta koska noilla operaatioilla voi olla aina huonojakin puolia, niin tällä hetkellä olen nyt kuitenkin sillä kannalla, että annan sen olla ihan luonnollisessa tilassaan ilman mitään operatsuuneja. Mielelläni kuulen silti kokemuksia nartun sterilisoinnista ja millaisia vaikutuksia sillä on mahdollisesti ollut koiran elämään, luonteeseen ja terveyteen.

... se trimmi on kyllä jo varattuna... ;)

 Sofin kanssa ollaan myös tässä syksyn mittaan käyty taas toko-tunneilla, ja voi että mitä paikallaan polkemista olen siitä tehnyt! Toisaalta haluaisin mennä sen kanssa virallisiin kokeisiin, mutta sitten täytyisi kyllä ensin tehdä vähän aktiivisemmin hommia asian eteen... Vielä meillä on pahasti kesken hyppy ja liikkeestä seisomaan jääminen. Huoh, ei siis iso homma olisi niitä tuolle tytölle opettaa, mutta jotenkin ei nyt vaan... Sofi on suhteellisen innokas oppija, ainakin suurimman osan ajasta... En tiedä, mutta tapan Sofin motivaation itse pian tällä jahkaamisellani kun se joutuu samoja liikkeitä treenaamaan aina ja aina vaan. No ehkä vielä joskus meidät nähdään kisoissa. Ehkä :)

Toki täytyy nyt Milankin tämänhetkisestä voinnista kertoa. Neiti voi hienosti! Enää reilu viikko synnytykseen (en voi uskoa!) ja neiti on reipas kuin mikä. Toki hieman se on rauhoittunut, mutta ällistyttävän hyvävointinen se on. Masussa tuntuu jo mönkimistä, molemmin puolin :) Oikealla kyljellä tuntuu hieman laajemmalla alueella liiketta, joten uskon siellä olevan ainakin ne kaksi pentua, jotka ultrassa sillä puolellä näkyikin. Toisellakin puolella näkyi ultrassa kaksi pentua, mutta siellä en nyt kyllä tunne kuin yhdessä kohtaa liikettä. Saa nyt nähdä onko sieltä puolelta yksi vai useampi tulossa.  Milan paino on kasvanut tasaisesti, lähtötilanteessa Mila painoi n. 8,7 kg ja nyt eilen punnitsin sen 10,4kg. Peruslämpöäkin olen mittaillut, Milalla ei se kovin korkea olekaan eli 37,3 astetta. Positiivisen jännityksen vallassa odottelen tulevaa viikonloppua... :)

Tässä vähän mahan kasvua viimeisten viikkojen aikana:

Pentulaatikko kierrättäen

Aika kuluu, apua! :) Tänään eletään Milan 48. tiineysvuorokautta. Vatsa on kasvanut aika mukavasti ja nyt on alkanut neiti rauhoittuakin. Ruokaa menee kiitettävästi ja vointi on hyvä. Vielä en ole selkeästi liikkeitä tuntenut, mutta ainakin kasvua tuolla masussa on tapahtunut, että eiköhän ne liikkeetkin tässä pikapikaa ala tuntumaan uloskin päin.

Sain äidiltä vanhan pentulaatikon, joka on ollut meidän westeillä käytössä pentue-aikana, mutta totesin sen hieman liian ahtaaksi Milalle. Siispä piti lähteä pohtimaan mistä saisi hommattua tai tehtyä sille sopiva oma pesä. Ja kuinkas sattuikaan, ratkaisu pisti silmiin eräänä päivänä kun käväisin tallissa. Siellä takaseinällähän oleili ties kuinka pitkään käyttämättömänä ollut hyllykkö, joka on odottanut kaatopaikalle kuskaamista. Onneksi ei kuitenkaan vielä oltu ehditty tuota siirtämään, kun siitähän kehkeytyi mitä mainioin pentulaatikko Milalle! Vai mitä sanotte?

Luukkukin löytyy, tämän avulla saa sitten kulkuaukon korkeutta säädettyä. Vielä täytyy joku salpasysteemi kehitellä, että pysyy kiinni kun pennut tätä vasten nousee :)

Saanko mäkin mennä...?

Tästä tuli mun mielestä niin passeli! :) Nyt alkaa olemaan kaikki valmiina pentusia varten ;) Minulla on sellainen kutina, että synnytys tapahtuisi vajaan kahden viikon päästä viikonloppuna. Saapa nähdä. Ei auta enää muuta kuin jännittää...

Kyllä barffi maistuu!

Bloggailu on hiukan nyt hidastanut tahtiaan täällä meidän blogissa, ja väitän että siihen on syynä tuo himputin älypuhelin! Olen tietokoneella nykyään enää kovin vähän, koska lähes kaiken (muun paitsi blokkailun) voi hoitaa sen kautta. Toki potauksia tännekin sillä voisi kirjoitella, mutta se vasta rasittavaa olisikin... Kaikessa muussa älypuhelimet on melko näppäriä, mutta kiroan syvimpään helvettiin viestiä kirjoittelun niiden kanssa! Luultavasti monet ystäväni pitävät minua hiukan vajaaälyisenä kaiken sen virnenäppäilyn vuoksi :)

Mutta asiaan. Nyt vähän ruokinnasta taas vaiheeksi. Heti alkuun tietysti mainitsen MUSH-kampanjan, jonka ilmaiseen barf-aterianäytteeseen moni koiraihminen on varmasti jo törmännyt :) Törmäsin kampanjaan netissä viime viikolla ja lunastin koirilleni ilmaisen barf-ateriapussin. Olin jo edeltävällä viikolla huomannut uudet ateriat paikallisessa barf-liikkeessä ja tuolloin ostin parit pussit heti kokeiluun. Eli meillä on jo ehditty kokeilemaan kyseistä tuotetta etukäteen.

Heh, olipas hauska huomata, että kampanjan mainoskuvissa oli tutut koirat ;)

Tosiaan, kyseessä on 100% luonnonmukainen koiranruoka ja nämä ateriat sisältävät lihaa, luita, sisäelimiä sekä kasviksia pakastetussa lihapullamuodossa. Lihapullien annostelumäärä määräytyy koiran painon mukaan. Itse annoin koirille ensin jäisenä lihapullat maistiaisiksi, ja molemmat makupalat hävisivät pian parempiin suihin. Jatkuvassa käytössä sekoitan näitä sulaneina nappuloiden joukkoon tai annan sellaisenaan. Hyvin ainakin on kelvannut meidän tytöille :) Tähän mennessä ollaan kokeiltu vasta nauta-sika-kana-ateriaa, mutta jatkossa tullaan kokeilemaan myös muita makuja.

Suosittelen siis kokeilemaan, meillä ainakin tykätään! Ilmaisen MUSH-ateriapussin voi lunastaa täältä. Mikäli barffaus on vielä uusi asia ja kaipaa aiheesta lisätietoa, niin sitä löytyy täältä.


Ja nyt kun aiheeseen päästiin, niin jatketaan vielä hiukan lisää barf-aiheella. Siitä asti kun ns. puolibarffaus aloitettiin, niin on koirille maistunut ruoka tosi hyvin ja vatsantoiminta on myös ollut kiitettävää ^^

Yleensä sekoitan nappuloiden joukkoon osan raakalihaa. Välillä on oikein herkkupäiviä, kuten tässä taannoin kun koirat saivat nappuloidensa joukkoon broilerinsydämiä. Ai että kun maistui! Kiehautin niitä ihan hetken ja pilkoin pieniksi.

Tämä loppupätkä ei enää barffiin liity, vaikka Sofi kovasti yrittääkin näitä poskiinsa pistellä, mutta onneksi ei saa kiinni. Meitä ilahduttaa nimittäin usein tuossa piha-aidan ulkopuolella puussa hyppivä orava. Se tuntuu oikein tahallaan ärsyttävän Sofia, kun hyppii oksilla ja katsoo meitä ja pitää omaa hauskaa ääntelyään samalla kun Sofi hyppii aitaa vasta porkkanahäntä kohti taivasta sojottaen. Huoh.

Mutta eikös ole suloinen kaveri? :)

Loppulisäyksenä niille, joita kiinnostaa Milan masutilanteen eteneminen: Vatsassa vaikuttaa kaikki olevan hyvin. Ainakin masu kasvaa ja tisut on turvonneet. Mila taitaa olla sellaista tyyppiä, jota tämä tiineys ei väsytä, leikkiminen vain olisi hauskaa! Olen kyllä jättänyt nyt hihnattomat lenkit vallan pois ja koitetaan muutenkin ottaa rauhallisemmin, ettei nyt enää lopussa mitään satu. Ruokahaluttomuutta oli viime viikolla jonkinverran, mutta nyt tuo neiti syö suurinpiirtein kaiken mitä eteen laitetaan :) Lisäksi Mila on alkanut pyytämään joka yö ulos pissalle ja juomaan. Ja vaikka Mila on aina ollut kova tyttö antamaan pusuja, niin nyt se vasta hulluksi onkin ruvennut! Joka tilanteessa pitäisi olla naamaa nuolemassa :) Läheisyydenkaipuuta on siis havaittavissa, ja onhan tuo haleja ja silittelyjä saanutkin <3

Myös Sofi on huomannut, että Mila hakee minulta paljon huomiota, joten sekin on alkanut ängetä syliin normaalia enemmän minulle-kans-tyyliin :) Ja neiti valkoinen on siis saanut myös kovin paljon huomiota hänkin ;) <3

Mila kävi ultrassa

Kyllä on ollut pitkät (ja toisaalta kovin nopeat) neljä viikkoa, mutta vihdoin eilen päästiin ultrassa käymään ja tarkastuttamaan masutilanne. Ja...

Neljä pentua siellä näkyi! <3 Ihanaa! Lokakuussa tulee sitten shelttivauvoja! :)

Mila ei ole kyllä antanut mitään merkkejä tulevista vauvoistaan, tuossa se liihottaa ympäri kämppää ja tuo palloa ja ihmettelee miksei sen kanssa leikitä kuten tavallisesti :) Toki tuota pöllöä on täytynyt vähän leikittää, ja leluja on vähän heitelty ja riepoteltu, muttei mitenkään päättömästi. Itse en tuntenut ennen lääkärireissua mitään muutoksia vatsassa, mutta kummasti niitä tuntee nyt näin jälkikäteen kun tietää varmaksi että siellä jotain on ;) Aavistuksen ehkä on siis jo vatsa laajentunut ja nisät hieman turvonneet. Mutta hyvin tuo koira ainakin voi ja reipas on! Ruokakin maistuu melko hyvin. Nyt laitetaankin sitten mamman mammaruokavaliota pikkuhiljaa käyntiin. Jännää :)

Pentuetietoihin pääsee tästä.

Rakkaat <3 (Kuva: Sonia Delatte)