Pikkiriikkinen kosketus agilityyn ja muuta löpinää

Joku ehkä saattaa muistaa kun mainitsin Milan aloittavan agilityn tässä keväällä, näillä näkymin toukokuussa. Alkeiskurssilla siis startataan silloin, mutta pienen kosketuksen Mila sai jo eilen tähän uuteen harrastukseen. Agilityohjaajamme meinaan kutsui meidät vierailemaan treenihallilla ja samalla näyttämään Milaa. Menimmekin heti maanantaina seuraamaan muiden koirien treenailuja pariksi tunniksi.

Vaikka Mila yleensä on herkkä haukkumaan vieraita koiria, niin nyt se oli yllättävän nätisti hallilla ja seurasi muiden koirien juoksemista ja menemistä. Taitaapi olla, että nyt kun oltiin ilman Sofia liikenteessä, niin ei niin herkästi ruvetakkaan pitämään mekkalaa... ;) Oli tosi kiva seurailla tunteja ja syttyi taas entistä suurempi into aloittaa. Tuskin maltan nyt enää odottaa toukokuuhun :) Saatiin myös muutama pikku vinkki kotona reenailtavaksi ennen varsinaisen kurssin aloittamista.

Kotiin tullessa Sofi olikin meitä kovin innokkaasti vastassa. Milaa oli ollut kova ikävä ja riemu oli suuri kun pikkusisko saapui takaisin kotiin! :) Agilityohjaaja muuten mainitsi, että Milan turkki alkaa olla siinä kunnossa että se alkaa pian tippumaan. APUA! Menin nimittäin Milan juuri ilmottamaan niihin pentunäyttelyihin ja tosi kiva kun se on sitten ihan kalju siellä... Nooo onneksi nämä on nyt sitten näitä epävirallisia näytelmiä. Mutta harmi silti :/ Onkin vaikea aina ennustaa tämän rodun kanssa että milloin ollaan hyvässä turkissa ja milloin ei kun noihin näyttelyihin pitää niin ajoissa aina ilmoittautua. No mutta näillä mennään joka tapauksessa nyt!

ps. Milalla on alkanut aika hyvin pysyä korvat alhaalla, vaikka se katsookin esim. ylös kameraa kohti (kuva alla)! :) Liimassa en ole enää pitkään aikaan pitänyt, mutta hierominenkin taitekohdasta on auttanut hurjasti. Nyt alkaa korvatkin siis näyttää aika hyvältä sen suhteen, että ehkäpä ne jäävät nyt sitten lopullisesti alas. Mutta en nyt nuolaise ennen kuin tipahtaa, täytyy vielä tarkkailla niitä jatkuvasti, välillä meinaan tuntuu edelleen että aamuisin jää vähän liian herkästi pystyyn...

Vähän harmittaa kun tuo taitekohta tuli silloin aikoinaan noin matalalle (yllä olevassa kuvassa sitä ei niin huomaa kun katsoo ylöspäin), olisi voinut ehkä inan ylempävä olla. Nyt näyttää ehkä hieman liian raskailta välillä... (?)

Tässä vielä vähä kuvaa meidän nukkumajärjestelyistä :) Sofi tulee aina illalla nukkumaan sänkyyn (josta se vaihtelevasti lähtee yön aikana sängyn alle nukkumaan jos kuuma tulee. Aamulla se tulee taas takaisin sänkyyn). Mila taas ei ikinä nuku sängyssä. Saisi kyllä jo haluaisi, mutta enemmän se tykkää nukkua lattialla jonkun epämääräisen möykyn päällä. Oma koppa ei siis kelpaa, mutta esim. päiväpeitto tai vaatekasa on yleensä se minkä päällä voi nukkua :)

Sängynvaltaaja-Sofi

Mila viihtyy lattialla

Lunasta sen verran, että vielä jännitetään onko niitä monkijöitä sinne vatsaan ilmestynyt vaiko ei. Jotkut oireet saattaisi viitata raskauteen, mutta ei nyt tässäkään asiassa nuolaista ennen kuin tipahtaa... :)