"Hyihyi mitä ihmeen ötiköitä!?"

Tämä oli siis ensimmäinen ajatukseni kun katsoin lenkin jälkeen Sofin naamaa ja turkkia. Tältä neiti näytti: (Kuvissa ei edes huomaa kuinka paljon noita pisteitä oikeasti oikeen oli)

Ihan kun pieniä kuoriaisia tai punkkeja tai jotain vastaavia olisi kiinnittynyt tuohon tukkaan. Mutta onneksi lähempi tarkastelu paljasti, että kyseessä olikin vain jotain ihmeen takiaisen siemeniä... Mutta nuo oli kyllä niin pirun tiukassa ettei harjaamalla lähtenyt, piti ihan sormin nyppiä ja yksitellen. Ja siltikin oli tiukassa. Nyt olen kolmeen kertaan lenkin jälkeen saanut noita nyppiä. Ei enää sinne siis lenkille mistä näitä ystäviä saa mukaansa... Harmi vaan kun olisi muuten niin hieno lenkkipaikka, jossa voi koiriakin pitää vapaana :/ Milan turkkiin ei nuo pirulaiset jostain syystä tarttuneet ollenkaan :o Yhdnen löysin. Kai niillä on sitten vaan niin erilainen turkinlaatu.

Lähes puolisen tuntia sai näitä "ötiköitä" nyppiä, mutta päästiinpäs niistä:

  Sängylle vaan, viisas minä... Tokihan ne tarrautui päiväpeittoonkin.

Onneksi on muutto VIIKON PÄÄSTÄ ;) Sieltä saa sitten alkaa etsiä uusi kivoja lenkkipolkuja :)

Kyykäärme

Oltiin tänään mökillä ja mentiin siellä sitten metsään vähän kävelemään koirien kanssa. Kun päästiin metsästä takaisin tielle niin kävelin ihan rauhassa tietä pitkin kun äiti alkoi huutamaan koirille kovaan ääneen ja käännyin siitä sitten heti katsomaan että mitä nyt tapahtuu. Siellä kaikki meidän kolme koiraa oli kerääntynyt ympyrään katsomaan jotain maassa. Huomasin heti että siinä on iso kyykäärme kerällä pää pystyssä ja aivan nokakkain Sofin kanssa! Itse olin kävellyt aivan sen vierestä, hyvä etten astunut päälle. Siinä se koira haisteli, eikä lähtenyt pois vaikka molemmat äidin kanssa mesottiin kuin viimeistä päivää, vähän pelästyi vaan että mitäs nyt huudetaan. Onneksi tuli kaikki koirat sitten perään kun lähdettiin juoksemaan pois päin ja kyy jäi rauhaan. Kyllä pelästyin, TAAS KERRAN! Tuon koiran kanssa saa sitten aina pelätä!