Synnytys ohi!

Huhhuh, nyt on pitkät kolme päivää takana kun Sofi on yrittänyt saattaa jälkikasvuaan tähän maailmaan ja sen jälkeen parannellut itseään synnytyksestä. Ollaan siis Sofin kanssa valvottu suurinpiirtein keskiviikko illasta lähtien, jolloin Sofi aloitti läähättämisen ja pesän teon, joita jatkui koko yön. Torstai aamulla lämmöt laski sinne kriittisen rajan alapuolelle, eli alle 37 asteen. Tässä vaiheessa ajattelin, että torstaina luultavasti synnytys käynnistyy kunnolla, mutta eipä homma mennytkään ihan niin helposti.

Tiedossahan oli, että pentue on pieni, kun ultrassa näkyi 1-3 pentua, ja röntgenissä 1 pentu, vaikka useamman epäilivät kuvan perusteella että siellä voisi olla vähintään kaksi. Joka tapauksessa pieni pentue oli tulossa, joten osasin odottaa että polttoheikkouskin on tavallista todennäköisempi tässä tapauksessa.

Tipahdettuaan 36.7:ään, lämmöt lähtivät kyllä nousuun, mutta jäivätkin sitten sahaamaan seuraavaksi vuorokaudeksi 37 molemmin puolin, mikä tarkoittaa käytännössä juuri polttoheikkoutta eli synnytys ei lähtenyt käynnistymään itsestään. Sofi oli ajoittain rauhaullinen, ja ajoittain kovin levoton, teki pesää ja läähätteli. Koitettiin käydä pienillä kävelyillä, jotta supistukset lähtisivät kunnolla käyntiin, mutta tästä ei ollut juuri apua.

Sofin epänormaali lämpökäyrä 

Vertauksena Milan lämpökäyrä 2013...

... sekä "oppikirjan käyrä (Parempaan pentutulokseen - Helena Koskentalo)

Torstai illalla soitin eläinlääkäriin ja kysyin neuvoja, sanoivat että voidaan odottaa vielä seuraavaan päivään, koska pennu(i)lla ei ollut hätää, mutta luultavasti pitää leikata. Meillä oli alun perinkin jo varalta varattuna perjantaille (vrk 63) klo 15 sektioaika. Odottelimme taas yön yli, mutta yön aikana päätin että Sofi on jo ollut tarpeeksi kauan lähes syömättä ja nukkumatta ja muutenkin uurastanut, joten heti aamulla soitin uudemman kerran saimme ajan yhdeksäksi.

 Sofi avautumisvaiheen aikana, välillä oltiin ihan rennostikin.

Lämpöjen kirjaamista ylös

Eilen perjantaina aamupäivällä siis tehtiin sektio, ja vaikka toiveita elättelin kahdesta niin yksi sieltä vain tuli. Yksi ponteva ja jäntevä poika-wesseli :) Painoa oli mukavat 230g, eli isompi kun yksikään esimerkiksi Milan viime pennuista. Pitelin ja hieroskelin pentua siinä kun eläinlääkäri vielä operoi Sofia ja pian meiltä kysyttiinkin, että saako Sofilta poistaa kohdun, koska se vuotaa aika lailla verta. Annoin tietysti luvan, enhän olisi luultavasti Sofilla enää toista pentuetta tehnytkään, kun tämäkin oli niin vaikea.

 Ensimmäiset kuvat eläinlääkärin vastaanotolla, kun Sofi vielä on leikkauksessa.

Sofi oli koko eilisen päivän todella kipeä ja tuskainen, kipulääkityksestä huolimatta. Pentu voi hyvin, mutta Sofi ei ihan heti sen hoitamisesta innostunut, luultavasti lääketokkuran, kipujen ja kovan väsymyksen vuoksi. Siinä sai sitten olla jatkuvasti joku vierellä. Kyllä alkoi itseäkin jo aikalailla väsymys painaa.

Tänään onkin näyttänyt jo paljon valoisammalta, Sofi hoitaa ainokaistaan reippaasti ja tunnollisesti. Mitä pidemmäs päivä on kulunut, niin sitä enemmän se tuntuu pääsevän jyvälle vauvan hoidosta. Pentu on jo nyt melkoinen pallukka ja syö ja nukkuu aikamoisen tyytyväisenä kun Sofi sitä hoitaa <3

Nyt Sofilla on siis kipulääkitys ja antibiootti päällä ja tikit voin ottaa pois 10-12 pvän kuluttua. Nyt vaan toivon, että Sofin kivut hellittävät pian ja sekin pääsee kunnolla nauttimaan hommastaan. Pennusta laittelen parempia kuvia aikanaan, tässä ensimmäisiä eiliseltä ja tältä päivältä:

 Tuore emä väsyneenä ja tokkurassa leikkauksen jälkeen.

 Ei tämä Jäbäleisson ainakaan mikään luuranko ole ;)

Tiineysröntgen + kuulumiset

Hei taas, tässä pientä väliaikatietoa Sofin vatsatilanteesta. Kuten aiemmin kerroin, haluan Sofin tilanteessa tietää mahdollisimman paljon tulevasta pentueesta etukäteen, ja näin ollen olen myös yrittänyt selvitellä pentujen lukumäärää tiineystutkimuksilla. Ultrassa aiemmin näkyi siis 1-3 sikiötä, eli aika epämääräinen tulos. Tämän viikon torstaina oltiin sitten vielä röntgenissä, mutta eipä sieltäkään kovin selvää kuvaa tullut.

Sofi oli hieman levoton kuvatessa, joten kuvasta tuli vähän epäselvä. Eläinlääkärin mukaan kuvassa näkyy yksi pentu. Tämä oli harmillinen uutinen kaikilta kanteilta, olisihan useampi pentu monista syistä parempi vaihtoehto. Itse mietin, että miten sisarusten puuttuminen vaikuttaa pennun kehittymiseen, synnytykseen, lämmön pysymiseen alkuvaiheilla, maidon tulemiseen... Itsellä ei siis näistä asioista ole omakohtaista kokemusta, koska meidän aiemmissa pentueissa on aina ollut useampi pentu. Kyselin muilta kasvattajilta kokemuksia ja ajatuksia, ja sieltä sainkin paljon rohkaisua, ettei tilanne ole mitenkään mahdoton. Lisäksi sain useita mielipiteitä alla olevasta kuvasta, kun moni kasvattaja totesi näkevänsä siinä kaksi pentua. Itse en kuvan perusteella osaisi sanoa oikein juuta tai jaata, joten tuleva viikko sitten vasta näyttää, että montako niitä pentuja syntyy. Erityisesti tällä hetkellä jännittää nyt vain synnytys, koska pienen pentueen kohdalla tietysti riskit on aina suuremmat. 

Sofin vointi on todella hyvä, eipä siitä juuri huomaa että on tiineenä ollenkaan :) Pienen vatsan vuoksi se ei varmasti tunne oloaan niin tukalaksi kuin tiineet tässä vaiheessa yleensä, ja siksi se hyppiikin surutta sohville ja sänkyyn ja minne ikinä nyt ehtiikin. Autoon sentään ehdin aina nostaa sen itse, eihän se tietysti ole hyvä hyppiä ihan hirveästi. Väsymystä jonkinverran on, mutta en sanoisi että loikoilu on Sofille muutenkaan mitenkään vieras asia ;) Enää ei siis montaa päivää ole, koska joka tapauksessa pentue syntyy ensi viikon aikana :)

Pentulaatikko on kaivettu varaston kätköistä ja se sai koristeekseen söpön westietarran :)

Muuten meidän kotioloihin kuuluu hyvää, ollaan hääräilty normaaliin tapaan, mitä nyt jonkin verran enemmän lepäilty sekä minun itseni, sekä Sofin tilanteen vuoksi. Milalla nyt riittäisi virtaa, mutta mielellään sekin meidän kanssa sohvilla makoilee :) Lenkkeilty toki on erinäisissä paikoissa. Viikko sitten vietettiin pitkästä aikaa päivä täällä Porissa Sonian, Stellan ja Sulon kanssa. Aikaa vierästää aina ihan liikaa kun asutaan eri paikkakunnilla. Onneksi yhteydenpito on kuitenkin helppoa! Tässä muutamia kuvia:

Stella ja Mila 3v

Sulo, Stella, Mila ja Sofi

Ensi viikkoon! ;P

Sofin tiineys-uä

Tänään oltiin Sofin kanssa sitten ultrassa, jännityksellä odotettiin, koska mitään varmaa en osannut sanoa tähän asti. Hieman ounastelin, että jotain siellä olisi voinut olla, koska viimeisenä parina päivänä olen ollut havaitsevinani nisien tummumista ja ehkä hyvin hienoista vatsan laajenemista. Mutta niin olemattomasti, että olisi hyvin voinut olla vain omaa mielikuvitusta. Koiran luonteessa en suurempaa eroa ole huomannut aiempaan.

No eläinlääkärissä asteltiin ensin vaa´alle, ja paino olikin noussut kun Sofi painoi huimat 9,5kg. Siitä sitten päästiin tutkimuspöydälle, jolloin eläinlääkäri kommentoi heti ultran alettua, että kyllähän täältä jotain löytyy. Pienen tutkimisen jälkeen löytyi oikealta puolelta kaksi sikiöpussia ja vasemmalta yksi. Näin ollen siellä voisi olla kolme pentua, vaikka tulos onkin vain suuntaa antava. Ell kuitenkin totesi, että vain vasemmalla puolella olevassa yksinäisessä pussukassa näkyy selkeästi sikiö sisällä, kahden muun kohdalla hieman epävarmaa. Sanoi kuitenkin, että olettavasti olisi kolme, mutta mahdollista myös on, että kaksi muuta ovat tyhjiä.

Otin puheeksi rtg:n tarpeellisuuden ell:n kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että se voisi Sofin kohdalla olla tarpeen, koska Sofilla kuitenkin tuota ikää on sen verran ensisynnyttäjäksi, että voisi olla ihan tarpeellista siinä loppuvaiheessa saada tietää, että kuinka monta niitä pentuja siellä sitten onkaan ja missä asennossa ovat synnytystä ajatellen. Näin ollen tulen luultavasti vielä lähempänä synnytystä sen rtg:n varaamaan. Tällä hetkellä kuitenkin mennään näillä tiedoilla, ja toivotaan että kaikki kolme sikiöpussia pitävät sisällään pienen westien alun :)

Satakunnan eläinlääkäriasemalla Jussi Kankaan tutkittavana.

Tuleva mammakoira kovasti trimmin tarpeessa, onneksi pian pääsee siistittäväksi :)

Uä-kuvia satunnaisista kohdista:

Sofin silmäpaneelin tulos

Ensialkuun Sofin silmätausta nopeasti kerrattuna: Sofilla on siis 2013 todettu kortikaalinen katarakta (harmaakaihi) , jonka vuoksi jätin sen pois jalostuksesta. Tämän vuoden syyskuussa olin kontrollitarkastusessa, jossa se yllättäen saikin terveen diagnoosin. Tästä syystä ilmoittauduin kennelliiton silmäpaneeliin, jossa saisin asialle pisteen.

No 1.11. sitten oltiin Sofin kanssa Tampereella paneelissa. Paikalla taisi olla yhteensä 11 silmätarkastusoikeudet omaavaa eläinlääkäriä, joista kolme tutki Sofin. Tutkimuksen aikana ei saanut omistaja olla paikalla, joten siinä sitten odoteltiin aulassa kun Sofia kuljetettiin huoneesta toiseen, oli kuulemma ollut kiltistä tutkittavana :) Kun tutkimukset oli tehty, saatiin lähteä kotiin odottelemaan vastauksia. 

Pari viikkoa on mennyt pienessä jännityksessä, ja vihdoin tänään oli postiin saapunut kirje, joka sisälti vastakset. Pienoisella jännityksellä avasin kuoren. Kuoressa oli tutkimuskaavake sekä kennelliiton lausunto Sofin silmistä. Heti silmiini pomppasi diagnoosi: Muu katarakta (lievä). No niin, siinä se sitten oli, ajattelin. 

Kuitenkin kun aloin lukemaan lausuntoa, hämmennyin:

"Valkoinen länsiylämaanterrieri

HAPPINESS WHITE BE MY CHANNEL - FI34511/10

Paneelitutkimustulos:

Molempien silmien linsseissä posterioorisessa korteksissa takasuturisaumojen kärjissä nuolenmuotoisesti pääosin pisteistä koostuvat, useassa tasossa olevat sumentumat.

Kohta 15: Muu katarakta (lievä)

Suomen kennelliitto on tiedottanut seuraavaa:

Uusi diagnoosi vähämerkitykselliselle kaihille

Kennelliiton järjestelmään on lisätty oma koodi sellaiselle perinnölliselle kaihille, jonka merkitys koiran kannalta on vähäinen. Koodi ei millään rodulla rajoita koiran käyttöä jalostukseen, mutta diagnoosin saanut koira on syytä parittaa kaihin suhteen terveen yksilön kanssa.

Virallisissa silmätarkastuksissa käytetään Suomessa ECVO-lomaketta (European College of Veterinary Ophthalmologists). Lomakkeeseen on silmätarkastuseläinlääkäreiden aloitteesta lisätty uusi kaihidiagnoosi "muu katarakta". Diagnoosia käytetään kun kyseessä on sellainen perinnöllinen kaihimuoto, jonka merkitys koiran kannalta ja jalostusvalinnassa on vähäinen. Selite jalostusjärjestelmässä on selventävästi "muu vähämerkityksellinen katarakta". 

Jalostustieteellinen toimikunta päätti kokouksessaan 10/2013, että silmätarkastustulos "muu katarakta" ei millään rodulla sulje koiraa jalostuksesta. Rotukohtaisen PEVISA-ohjelman ehdoksi voidaan rotujärjestön esityksestä korkeintaan asettaa, että tällainen koira on paritettava kaihin osalta terveen koiran kanssa."

Yllä siis suora kopionti kennelliiton lausunnosta. Sofin kaihi on siis lievä ja ei juuri vaikuta koiraan. Käytännössäkin olen kyllä huomannut, että Sofin näkökykyvyssä ei ole minkäänlaista viitettä huonontumisesta. Syy, miksi halusin paneeliin mennä, oli että haaveena edelleen oli koiran käyttäminen jalostukseen, mikäli silmätilanne sen sallisi. Tästä nyt ei ihan suoranaista tervettä diagnoosia tullut, mutta aukaisi tämän kuitenkin Sofille taas portit jalostukseen käyttöön. Harkitsen asiaa vielä, mutta mikäli ne pennut teen, niin ne tulee syntymään keväällä, jolloin alkaa olemaan viimeiset hetket Sofin pennutukselle iän vuoksi. Uroksen etsintäkin olisi vielä edessä. Katsotaan miten käy, paljon on pohdittavaa ja aikaa rajallisesti :)

Olen kuitenkin iloinen tästä tuloksesta. Sofin näkö tulee pysymään, ja mahdollisuudet pennuillekin vielä on. Haluaisin Sofia jalostukseen käyttää, koska se on yleisesti terve koira ja westeillä kuitenkin tuota allergiaakin on ihan älyttömästi, mutta Sofilla tai Lunalla (emä) tai Nellalla (emänemä) sitä ei ole. Lisäksi Sofilla on paljon hyviä ominaisuuksia, mm terve rakenne, hyvä turkki & rodunomainen luonne. 

Jään nyt siis pohtimaan tätä asiaa, ja selvittelemään urosvaihtoehtoja. Huomisesta eteenpäin koiran menevätkin "mummulaan" hoitoon, kun lähdemme tuon miekkosen kanssa kohti Thaimaata :) Kuullaan! :)

Ei jestas!! Jälleen uusia uutisia silmätarkastuksesta

Nyt olen kyllä ihan puulla päähän lyöty. Ihan ymmälläni.

Joku varmaan muistaa mun purkautumiset ja edelliset postaukset (klik & klik) Sofin silmätarkastuksista ja siitä kuinka jalostushaaveet sen kanssa meni lyttyyn, kun sillä todettiin kortikaalinen katarakta eli etenevä harmaakaihi.

No, tänään olin noiden kanssa joukkotarkastuksessa, jossa molemmille koirilleni silmätarkastuksen teki Tuomas Illukka. Mila tutkittiin ensin, ja jännitin sen tarkastusta enemmän, koska sillä oli viimeksi terveet silmät ja totta kai toivoin, että ne olisi edelleen terveet, koska aion sitä tulevaisuudessakin jalostukseen käyttää, jossei mitään estettä ilmaannu. No tulos oli toivottu, täysin terveet silmät edelleen! Ei edes yhden yhtä ylimääräistä ripseä :) Ihana terve Mila <3

No, seuraavaksi oli Sofin vuoro astua tutkittavaksi. Kerroin Illukalle Sofin taustan ja sanoin tulleeni nyt tarkastuttamaan sen silmien tilanteen ja onko kaihi edennyt. Illukka siinä sitten tutki aikansa ja totesi, että  "Kuules kun tämän koiran silmissä ei ole yhtään mitään vikaa." Katsoin lääkäriä varmaan suu auki ja olin, että "Mitä? Oikeasti?!" Hän siihen sitten sanoi, että Sofilla on silmissä rodulle tyypillistä pilvimäistä/usvamaista tiivistymää, joka ei ole hänen mielestään kaihia. Hän kirjoitti meille siis paperin, jossa Sofin silmät todettiin täysin terveiksi! En ollut uskoa korviani.

16.9. Lunan lapsoset eli siskopuolet Länsimetsän Didi Tintarella "Didi" sekä meidän Sofi

Illukka kehoitti tutkituttamaan ne vielä kuitenkin jollain eläinlääkärillä, saadakseni vielä yhden mielipiteen. Tämä piina ei tunnu loppuvan ikinä. Nyt kuitenkin minulle tuli pieni hoppu saada Sofille taas uutta aikaa uudelle silmälääkärille, jotta saisin vihdoin lopullisen varmuuden tälle asialle. Totta kai saman tien tuloksen kuultuani lähdin pohtimaan Sofin jalostuskäyttöä. Mikäli Sofi siis vielä terveeksi todetaan, niin hyvin todennäköisesti meille yritetään pentuja ensi kevääksi. Mutta tämä on vielä iso kysymysmerkki, enkä uskalla innostua liikaa, koska tämän asian suhteen on tullut jo pettymyksiä kerta toisensa jälkeen. En jaksa vielä uskoa, että Sofilla voisi ehkä sittenkin olla terveet silmät! :´)

Voi että kun en meinaa kestää tätä pompottelua tämän asian suhteen, pitäkää peukkuja rakkaat ihmiset!!!

Sofin silmätarkastustodistus 17.9.-14

Kaljusta karvaiseksi - ja lohjennyt hammas!

Milan turkki alkaa pentujen jälkeen vihdoin olla täydessä mitassa - juuri "sopivasti" kesäksi. Ensi talveksi se varmaan taas tiputetaan, näinhän meillä on mennyt joka vuosi :D

No, tästä näkee hyvin turkin kehittymistä:
(Lähtötilanne joulukuussa siis pentujen ollessa luovutusiässä eli kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen)

Toukokuun kuvassa turkki ei aivan vielä ole täyspitkä, mutta lähestulkoon. Milan turkki on nyt melko samanlaatuinen kuin ennen pentujakin, ehkä inasen pehmeämpi. Mutta mielestäni edelleen hyvänlaatuinen, kuten on aina ollut. Turkin väri parani ensisestä hieman, vaikkei se edelleenkään täydellinen merle väri ole :)


Viikko sitten tämä tapaturmamagneetti katkaisi myös mystisesti hampaansa. Eläinlääkärin mielipide oli, että annetaan olla. Mikäli alkaa vaivaamaan, niin poistetaan. Tällä hetkellä ei vaivaa millään tapaa :)

Verikoetuloksia, järvenjääkuvia ja shelttitapaaminen

Alkoi sitten maaliskuu, ja ei olisi kauniimpi sää olla ensimmäisenä päivänä, ihanaa ihanaa kun "talvi" alkaa jäädä taakse <3 Postailu on hieman harventunut, ja syynkin pystyn hyvin kertomaan. Ensinnäkin, kuvia ei ole tullut otettua kamalan masentavan sään vuoksi ja koirat on tämänhetkisine turkkeineenkin niin laimea näky ettei ole houkuttanut kuvia niistä napsia :) Edellispäivänä tuli kuitenkin vähän kuvailtua mökillä järvellä.

Ennen kuvia täytyy hehkuttaa, että meidän 9v Nella-mummeli kävi yleistarkastuksella eläinlääkärillä, koska on ollut hieman levoton lähiaikoina, ja tulokset olivat varsin positiivisia. Luultavasti muutoksen käytöksessä johtuvat vain juoksuista, koska lääkärin mukaan mamma on loistavassa kunnossa ja kaikki veriarvotkin on viitelukemissa :)

Mökkireissu:

 Sofi, Nella ja Luna

Mila, Sofi, Luna ja Nella

Vähän jännäsin mökille mennessä, että onko jää jo vaarallista, mutta se oli vielä toosi paksua, ei ollut pelkoa rikkoutumisesta.

 Mila on vielä hupaisa näky pikkuisessa turkissaan, jota se maltillisesti kasvattelee :) Toiveissa olisi toukokuun parit näytelmät, mutta vahvasti epäilen nyt tuota turkkia, että ehtiikö kasvamaan siihen mennessä...

Sunnuntaina oltiin myös shelttitapaamisella Yyterin koirarannalla, sieltä enemmän kuvia täällä. Mila tapansa mukaan ei kiinnostunut kavereista vaan kaivoi uudestaan ja uudestaan lelun mun taskusta esille aina kun kyykyssä kuvasin muita koiria :) Leluista on tullut Milalle kyllä maailman napa.

Muutama kuva tähänkin esille:

Pahaa-avistamaton Mila sekä Tero

Milan turkki on edelleen pentujen jälkeen niin säälittävä, että pahoin pelkään ettei ehditä edes toukokuun näyttelyihin, joihin olen tähdännyt meneväni. No, myöhemmin sitten...

 Atlas, Sami, Tero, Mila, Vilma, Dafi

10vko Elmer ja Mila