Elämä niin kuin ennenkin

Meillä on palauduttu täysin vanhoille raiteille pentujen kotiutumisen jälkeen. Elämä siis rullailee jo aika lailla samaan tahtiin kuin ennen astutusta. Itselläni on toki ollut pentuja ikävä ja tekisi niin mieli nähdä niistä ihan jokaista. Mieltä kuitenkin lämmittää kaikki ne kuulumiset ja kuvat, joita uusista kodeista olen saanut. On aivan ihana lukea blogeja, joita osa omistajista kirjoittaa; Aarren omistaja kirjoittaa ahkerasti pennun kuulumisista, ja kuulostaakin siltä, että pikkuisen elämä on lähtenyt oikein mallikkaasti käyntiin toisella puolen Suomea Kuopiossa, Nova taasen on kuulemma ollut melkoinen riiviölapsi uudessa kodissaan, mutta onneksi sillä on pikku isoveljet opettamassa talon tavoille, Kuurankin kuulumisia on saanut lukea ja pikkuinen riiviötyttö on myöskin kuulemma sopeutunut hyvin uuteen shelttilaumaan. Sonin mukavia kuulumisia on saanut kuulla päivittäin ja Pikinkin elämä on uudessa perheessä kuulemma lähtenyt kivasti käyntiin :)

Pentusten elämää seurailen siis todella mielellään ja varmastikin päivittäin käyn kurkkimassa onko uutta luettavaa niiden uusista kuvioista ilmestynyt :) Mila taasen tuntuu unohtaneen, että hänellä mitään mamma-aikaa tässä välissä olikaan. Se on entinen lapsekas itsensä jälleen ja leikkiä ja touhua riittää jokaiseen päivään. Sofi on myös ollut äärimmäisen tyytyväinen kun kaikki talon kolkat ovat taas hänen käytettävissään, eikä tarvitse enää luikkia sohville pakoon sitä pientä riiviölaumaa, joka Sofin kotirauhaa häiritsi :) Sofilla on nyt menossa oikein aktiivinen vaihe ja se leikkii ja touhuu päivittäin paljon. Sofilla huomaa aina juoksukierron eri vaiheissa erilaisia käyttäytymistapoja. Välillä se on kuin maansa myynyt ja nukkuu vain, mutta välillä taas on näitä aivan hyväntuulenaikoja :)

Sofi on mielissään kun saa taas mamman huomion kokonaan itselleen!

Sofi järjesti tuossa muutama päivä sitten pienen karkureissun. Karkasi siis meidän takapihan aitauksesta (olen vakuuttunut että se pystyy järjestämään itselleen pakoreitin vaikka kuinka sitä aitaa muokkailisin ja korjailisin) ja me Milan kanssa sitä sitten etsittiin hyvän aikaa pihalla. Käveltiin ja huudeltiin kaikki meidän lähilenkkireitit läpi, mutta neitiä ei näkynyt tai kuulunut. Ehdein jo huolestua, mutta kunhan päästiin takaisin kotiin ja vinkauttelin muutaman kerran Sofin vinkulelua, niin johan tuli maailmanmatkaaja kotiin, pienet hajuterveiset mukanaan.

Naapurikoirien tienvarsille jättämät viestit tulleet perille...

Milan kanssa ollaan aloitettu agility taas piiiitkän mammalomatauon jälkeen. Ja voi että kun tuo koira on ollut innoissaan! Sen traivi on aivan mahtava ja intoa piisaa. Mitään se ei ole unohtanut (sellaistakin pelkäsin, pah), enkä itsekään seiniä päin sentään juossut. Varovasesti tietysti ollaan aloitettu ja A:ta ei vielä ole muistuteltu päähän lainkaan. Kunhan Milan fysiikka tuosta on entisellä mallillaan (tuntuu siis omaan silmään olevan jo nyt) niin sitäkin lähdetään taas treenaamaan. Kepit ja kontaktit on oikeen hyvällä mallilla ja hyvässä muistissa. Josko ensi keväänä pääsisi starttaamaan viralliset kisat, kun saadaan keinu kuntoon... Myös keppikulmia pitäisi treenata nyt ahkerasti.

Olin myös tyttöjen kanssa dobo:n tutustumistunnilla ja vaikutti kyllä tosi kivalta jutulta. Ajattelinkin tilate meille kotiin dobo-pallon sekä tasapainolaudan. Varsinkin Milan pitäisi syviä lihaksia treenata ja siitä olisi erittäin hyvä apu. Tutustumistunnilla Sofi osoittautui melkoiseksi luonnonlahjakkuudeksi ja hyppi ja tasapainoili pallon päällä kuin vanha tekijä. Mila taas pitkine koipineen oli hieman kömpelömpi, ja oli sitä mieltä, että pelkät etutassut pallon päällä ajaa homman ihan yhtä hyvin ;)

Tällaista tälla kertaa, lisääkin kirjoitettavaa löytyy, mutta niistä sitten myöhemmin! Hyvää joulunodotusta!

Seikkailu kalliolla kukkulalla

Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa tänä keväänä tuolla Porin Kallossa koirien kanssa vähän ulkoilemassa, ihastelemassa maisemia sekä kuvaamassa. Tarkoitukseni oli lähinnä mennä tarkastamaan, että vieläkö siellä jäät on meren päällä. No eihän siellä mitään jäitä ollut vaan isot tyrskyt jylläsi kallioon ja meri oli  pitkälle jo ihan auki. Kurkkasin siinä myös ohi ajaessani koirarannalle, jossa oli vielä jonkinlainen jääpeite, joten sinne ei ihan vielä ole asiaa.

Viime kesänä tyynellä ilmalla uskalsin Sofia pitää tuolla auki, mutta nyt piti kyllä ehdottomasti pitää koirat kiinni, kun oli semmoiset aallot että ei olisi koiria enää näkynyt, jos olisivat sinne joutuneet. Mutta hieno ilma kyllä oli kaikenkaikkiaan! :) Toisin kun tällä hetkellä, kun maa on taas lumen peitossa... Ja niin kun oli keväistä vielä viime viikolla! *murjotus*

Tytöt innostuivat heti kiipeilemään kallioilla. Molempien piti päästä korkeimmille kohdille tähystämään, Sofi edellä ja Mila perässä :)

Sattuipa siinä kiipeillessä pieni äksidenttikin kun Mila tipahti kallionkoloon! Siinä ei ehtinyt ajatella mitään kuvan ottamista, kiiruhdin vain vikkelään pelastamaan pikkuista, kun kolo näytti kovin ahtaalta ja syvältä, joten pelkäsin että siellä on vettä pohjalla tai niin syvä etten saa toista sieltä pois... Onneksi onkalo oli vain noin metrin syvä ja kuiva! Tuolla kun oli myös niitä veden täyttämiä onkaloita, joten onneksi selvittiin säikähdyksellä. Ahdas se kyllä oli, joten ei olisi Mila sieltä omin voimin päässyt pois.

Mila ei kuitenkaan ollut liukastumisesta moksiskaan, vaan sama meno jatkui (tosin hihnan toisessa päässä oltiin nyt hieman varovaisempia)

Niin kuin kuvasta näkyi, rannalla oli kova tuuli. Kovasta tuulesta johtuen aallot olivat melkoiset.

Omaan vesipetotapaansa Sofi löysi kallioiden joukosta monta pientä lätäkköä, joihin vesi oli jäänyt seisomaan. Ja jokaiseen se olisi halunnut pulahtaa uimaan (jääkylmään veteen, kyllä), mutta tylsä omistaja ei antanut kokonaan veteen mennä, koska ilma oli tuulesta johtuen melko kylmä. Sofi joutui siis vain tyytymään tassujen kasteluun.

Hihnat oli kyllä tiellä, kun on tottunut koiria vapaana tuollaisissa paikoissa pitämään. Muutamaan otteeseen joutui hihnoja vähän selvittelemään, kun kaikenlaisiin paikkoihin nämä niiden kanssa menivät:

Mukavaa oli joka tapauksessa näissä hienossa maisemissa ulkoilla! :)

Hyvää huhtikuun alkua kaikille! Lisäksi kiitos ja tervetuloa uusille lukijoille, joita on myös liittynyt joukkoon! :)

Metsäretki ja arvonnan voittaja!

Jälleen kerran tänään oltiin metsässä kävelemässä, ja jälleen kerran Helmin ja Venlan kanssa! :) Menoa ja meininkiä riitti. Helmi ja Venla näki nyt tänään toista kertaa Milan, mutta pääsivät nyt vasta ekaa kertaa oikein kunnolla tutustumaan. Venla tykkäsi Milasta tosi paljon, halusi koko ajan leikkiä pennun kanssa :) Kunhan Mila tuosta vähän kasvaa niin niistä tulee varmasti oikein hyvät paini- ja juoksukaverit! :)

Tässä koko koirakatras. Ei tullut parempaa ryhmäkuvaa :)

Elikkä Venla, Mila, Helmi ja Sofi

 Mila ja Venla juoksentelemassa

"Kukkuu" /Sofi

Sofi ja Helmi leikkii

Milaa kannoin välillä sylissä niin Sofi oli siihen sitten, että "Mäki haluun!"

Mila: "lallallaa"

Helmi ja Venla: "Kato ny tota, mitähän se meinaa"

Venla: "Mila, mihin sä meet? Mä tuun kans!"

Mila ja Venla (Sofi taustalla)

Kohti suurta seikkailua ;)

 

Mila

tässä vielä yksi video, jossa Helmi ja Venla repii puuta :) Ja Milakin siinä käppäilee.

* * *

Niin ja eilen päättyi arvonta. Voittajakin on jo selvillä!

 

Arpalippuja oli yhteensä tasan 30 ja niiden joukosta löytyi yksi onnekas (tai oikeastaan kaksi!) 

 * 

*

*

Tittididii

*

*

*

 

Palkinto meni ihanille villatytöille Hertalle ja Kertulle! Onnea! :)

Maastoon tutustumista

Tultiin juuri metsästä, oltiin siellä vähän Milaa tutustuttamassa luontoon. Eipäs pelännyt pentu yhtään, toisin kun Sofi joka oli aika valppaana koko ajan, kun siinä ihan lähellä oli mopopoikia, jotka pärisyttelivät oikein kunnolla.
Hiukan oli jo hämärää, niin ei kovin hyviä kuvia tullut. Pentu varsinkaan ei oikein tykännyt poseerata ja sillä taisi sitäpaitsi olla niin paljon uusia tuoksuja haisteltavana, ettei jaksanut koko ajan kiinnostua minusta ja tyhmästä kamerasta joka räiskii valoa jatkuvasti päin naamaa :) Sofi on tainnut jo tottua tähän kuvaamiseen ja katsoo viisaammaksi katsoa siihen kameraan, tai muuten tämä pöpi vaan jatkaa kimitystään ja huutaa taukoamatta "Sofiii, kato tänne! Kato tänne nyt, Sofiiii! Kato mikä täällä on, mikä on! Mikä täällä on!? Sofiiii!" ;)

 

Sofi on tykännyt kyllä tosi paljon Milasta! Se jaksaa leikkiä sen kanssa vaikka koko päivän, eikä mitään hermostumisen merkkejä ole havaittavissa :) Olen kyllä tosi tyytyväinen, että otin näinkin pian Sofin jälkeen toisen koiran. Molemmat jaksaa vielä leikkiä eikä laiskota yhtään :) 

Ja muistutan vielä, että pari päivää aikaa osallistua arvontaan, mikäli et vielä ole osallistunut! :)

Milan ensimmäinen viikko

Noniin, nyt blogi sai uuden otsikon! Sofin tassunjäljet muuttui Sofin ja Milan tassunjäljiksi!

Tänään Mila täyttää 9 viikkoa! Reilun viikon on neiti meillä asustanut, ja kaikki on mennyt hienosti. Koirat tulee todella hyvin keskenään toimeen ja Mila on jo päässyt tutustumaan Nellaan ja Lunaankin. Nella vain haistelee ja on tosi kiltti ja Luna hiukan enemmän on varuillaan, mutta tosi kiltisti on sekin ollut. Ollaan jo käyty tutustumassa molemmissa anoppiloissakin ja mökillä, että paljon on Mila jo päässyt kokemaan. Eilen se pelästyi kun juoksi suoraan vesilätäkköön, joka ylsi sitä vatsaan asti. Ei kai tajunnut että siitä kastuu :) Autoilua pentu pelkää, mutta eiköhän tuokin mene ohi ajan kanssa... Tässä vähän kuvia eiliseltä mökkireissulta:

 Ranta oli aluksi pelottava, mutta kyllä sinnekin sitten lopulta Sofin perässä uskallettiin mennä :)

 Sofi, Mila, Nella ja Luna

Sofi ja Mila. Sofi laski tuosta söpösti päänsä Milan päälle lepäämään <3

Kakka-juttu.

Eilen lähdettiin vanhempieni ja koirakoplamme kanssa mökille ja metsään puolukkaan. Oli tosi hieno ilma eikä tarttunut kuin yksi hirvikärpäspirulainen hiukseen, ei siis paha lainkaan :)

 Sofi ja Luna

 

Nella

Aikansa kuluksi nämä meidän koirakultamme päättivät sitten oikeen pynttäytyä ja kieritellä minkä-lie-eläimen kakassa. Kuvissa näkyy vähän huonosti, mutta sitä oli kyllä sitten noissa koirissa ylt´ympäriinsä joka paikassa! Mikä lie parfyymin tarve iski...

Sofi

Nella

Nella 

Pääsivät sitten kotona oikeen kunnon shampoopesuille!

Tarttui reissusta sitten vähän puolukkaakin mukaan. Kuvasta puuttuu vielä yksi ämpppäri. Alkaa jo syksy olla aika pitkällä kun puolukatkin oli jo aika vetisiä!

Luna

Kasvain tassussa

Eilen illalla löysin sattumalta Sofin etutassusta punaisen ylimääräisen patin, vähän varvasta muistuttavan. En ole aikaisemmin mitää tuollaista huomannut, vaikka vasta muutama päivä sitten sen kynsiäkin leikkasin. On siis hiljattain luultavasti tullut ja melko nopeasti varmasti kasvanut. Sofi ei sitä mitenkään arista, mutta päätin tietenkin mennä sitä lääkärille näyttämään, ettei mistään vakavasta ole kyse.

Soitin sitten tänään aamulla eläinlääkärille ja saatiin heti aamuksi aika. Lääkäri otti näytteen patista ja sanoi, että se olisi Histiocytoma eli hyvänlaatuinen ihokasvain, jota esiintyy erityisesti nuorilla koirilla. Ne häviävät kuulemma usein itsekseen muutamassa kuukaudessa, eli ei tarvi nyt ruveta operoimaan ainakaan tässä vaiheessa mitenkään jos ei haittaa koiraa. Onneksi ei mitään pahempaa löytynyt ja toivotaan ettei tuo tuosta enää hirveästi kasvaisi, ettei juoksentelu ala repimään sitä rikki...

Lääkäristä mentiinkin suoraan Noormarkkuun lenkkeilemään, mukaan tuli tietenkin Nella ja Luna:

 

  minä, Luna, Nella ja Sofi rautiesillalla

 

 Sofi ja Luna pulahtamassa joessa. Sofi meni jälleen kerran useamman kerran uimaan lenkin aikana, kaikissa lätäköissä piti käydä.

Sofi ja Luna vakiopaikoilla kotona

Venetsialaiset mökeillä

Sofi on ollut nyt ihan levoton kun sillä on tuo valeraskaus. Yölläkin vinkui koko ajan eikä oikeen tiennyt raukka miten päin olisi...

Mutta oltiin tuossa viikonloppuna poikaystäväni mökillä ja siellä oli pari cottonikaveria, joiden kanssa Sofi sai juoksennella. Siellä sitten unohtui nämä "raskausvaivat", kun vähän veneiltiin, uitiin ja leikittiin...

Sofi, Helmi ja Venla

minä ja Sofi moottoriveneessä

Seuraavana päivänä matkattiin sitten meidän mökille, jossa Sofi sai taas leikkiä äitinsä ja mummunsa kanssa. Aluksi kun tultiin mökille, niin Nella ja Luna olivat isäni kanssa kanootteilemassa järvellä ja kun olivat takaisinpäin tulossa, niin Sofi meinasi ihan seota, kun kesti niin kauan rantaan tulo! Onneksi tajusin vähän ennakoida tilannetta, kun tuon tyhmyrini tunnen... Laitoin siis Sofille pelastusliivit siltä varalta, että lähtisi kanoottia vastaan keskelle järveä, ja näinhän siinä sitten kävikin...

Nella ja Luna ihmettelee kanootissa

Nella, Sofi ja Luna

Loppuillan koirat sitten leikki ja peuhas aika ahkerasti:

Sofi ja Luna

Sofi ja Luna