Tiineysröntgen + kuulumiset

Hei taas, tässä pientä väliaikatietoa Sofin vatsatilanteesta. Kuten aiemmin kerroin, haluan Sofin tilanteessa tietää mahdollisimman paljon tulevasta pentueesta etukäteen, ja näin ollen olen myös yrittänyt selvitellä pentujen lukumäärää tiineystutkimuksilla. Ultrassa aiemmin näkyi siis 1-3 sikiötä, eli aika epämääräinen tulos. Tämän viikon torstaina oltiin sitten vielä röntgenissä, mutta eipä sieltäkään kovin selvää kuvaa tullut.

Sofi oli hieman levoton kuvatessa, joten kuvasta tuli vähän epäselvä. Eläinlääkärin mukaan kuvassa näkyy yksi pentu. Tämä oli harmillinen uutinen kaikilta kanteilta, olisihan useampi pentu monista syistä parempi vaihtoehto. Itse mietin, että miten sisarusten puuttuminen vaikuttaa pennun kehittymiseen, synnytykseen, lämmön pysymiseen alkuvaiheilla, maidon tulemiseen... Itsellä ei siis näistä asioista ole omakohtaista kokemusta, koska meidän aiemmissa pentueissa on aina ollut useampi pentu. Kyselin muilta kasvattajilta kokemuksia ja ajatuksia, ja sieltä sainkin paljon rohkaisua, ettei tilanne ole mitenkään mahdoton. Lisäksi sain useita mielipiteitä alla olevasta kuvasta, kun moni kasvattaja totesi näkevänsä siinä kaksi pentua. Itse en kuvan perusteella osaisi sanoa oikein juuta tai jaata, joten tuleva viikko sitten vasta näyttää, että montako niitä pentuja syntyy. Erityisesti tällä hetkellä jännittää nyt vain synnytys, koska pienen pentueen kohdalla tietysti riskit on aina suuremmat. 

Sofin vointi on todella hyvä, eipä siitä juuri huomaa että on tiineenä ollenkaan :) Pienen vatsan vuoksi se ei varmasti tunne oloaan niin tukalaksi kuin tiineet tässä vaiheessa yleensä, ja siksi se hyppiikin surutta sohville ja sänkyyn ja minne ikinä nyt ehtiikin. Autoon sentään ehdin aina nostaa sen itse, eihän se tietysti ole hyvä hyppiä ihan hirveästi. Väsymystä jonkinverran on, mutta en sanoisi että loikoilu on Sofille muutenkaan mitenkään vieras asia ;) Enää ei siis montaa päivää ole, koska joka tapauksessa pentue syntyy ensi viikon aikana :)

Pentulaatikko on kaivettu varaston kätköistä ja se sai koristeekseen söpön westietarran :)

Muuten meidän kotioloihin kuuluu hyvää, ollaan hääräilty normaaliin tapaan, mitä nyt jonkin verran enemmän lepäilty sekä minun itseni, sekä Sofin tilanteen vuoksi. Milalla nyt riittäisi virtaa, mutta mielellään sekin meidän kanssa sohvilla makoilee :) Lenkkeilty toki on erinäisissä paikoissa. Viikko sitten vietettiin pitkästä aikaa päivä täällä Porissa Sonian, Stellan ja Sulon kanssa. Aikaa vierästää aina ihan liikaa kun asutaan eri paikkakunnilla. Onneksi yhteydenpito on kuitenkin helppoa! Tässä muutamia kuvia:

Stella ja Mila 3v

Sulo, Stella, Mila ja Sofi

Ensi viikkoon! ;P

Agilityviikonloppu ja kyläilyä

Syksy tulee lujaa vauhtia, apua! Toisaalta kamalaa kun kesä loppuu, mutta on syksyssäkin jotain tosi ihanaa <3 Varsinkin alkusyksystä.

Lauantaina käväistiin Liedossa agikisoissa, joista tuloksena 10 (2 rimaa), sekä kaks hyllyä hups :)

Tässä paras rata, hitsin rimat vaan :) Ja oltiin me nopeitakin; 4,84 m/s :)


(Tuomari Vesa Sivonen)

Sitten meidän toka rata, josta hylly:


(Tuomari Petteri Kerminen)

Toinen Kermisen rata oli hyvin samanlaista menoa, en jaksa siitä nyt videota laittaa. Ja Sonia ei ehkä halua kun se "karjuu" siinä mulle ohjeita ;D

Kisat oli kivat, vaikka ei puhtaita ratoja tullutkaan. Kiitos Sonia kun olit tsemppaamassa!! :) Noita ratoja katsellessa oon kuitenkin tyytyväinen meidän menoon. Mila menee niin nopeaa ja seuraa hyvin mun ohjausta. Ja kepit meni tosi hienosti. Kontaktitreeniä vähän nyt alle taas ennen seuraavia kisoja ;)

Kisojen jälkeen mentiin kaupan kautta Sonialle ja syötiin hyvin. Lenkkeiltiin tietysti ja otettiin "perinnekuvat" :)

 Tytsyt 3v (Mila ja Stella)

 Neuvottelu käynnissä?

Stella, Mila ja Sulo

Sunnuntaina jatkui samantyylisissä merkeissä, kun oltiin Lotta Vuorelan (Naurava koira) agilitykoulutuksessa. Tykkäsin kovasti ja saatiin taas uutta näkökulmaa meidän juttuihin.

Isoimpana asiana meidän kohdalla keskusteltiin ehkä rimojen tiputtelusta ja valsseista, sekä siitä kuinka herkästi Mila reagoi mun katseeseen, liikkeeseen ja sijoitukseen. Mila pitää kovin shelttimäisesti katseen herkästi minussa ja reagoi mun hätäisiin rytminmuutoksiin. Rimoja tippui taas melko paljon ja Lotta arveli että Mila tosiaan ei välitä rimoista, ja toisena asiana hän mainitsi, että käskytän, muutan suuntaani ja rytmitän itseni huonosti tosi usein. Näistä on mulle kyllä ennenkin sanottu ;D Josko sitä pian pitäisi alkaa uskomaan ;P Lisäksi tulen aina aivan turhan lähelle tekemän valssia mm.

No rata oli tosi kiva, ja tosi asiassa ajattelin että kyllähän me tuosta selviydytään aika helposti. Mutta jälleen olin väärässä. Tai oltaisiinhan me rata aika pitkälti osattu joten kuten vetää, mutta tokihan kaikki turhat kaarrokset ja muut sählingit piti hioa pois.

Sain kyllä paljon ajattelemisen aihetta:
* katse siihen, mihin koirat tulisi tulla, ei aina välttämättä koirassa vaikka sitäkin toitotetaan.
* valssit ajoissa ja ei liian lähellä estettä.
* rytmitys kuntoon, ei hätäisiä ohjauksia
* aina palaute Milalle, kun se tiputtaa riman ("hups! oho!")
* ei lipsuta siitä mitä ollaan alusta asti opeteltu, itsenäisistä esteitä!


Viikonloppuna kyläiltiin myös porukoilla, sieltäkin tuli napsastua parit alkusyksyn kuvat. Sofi raasu on nyt niin epäkuvauksellinen ettei sitä paljon ole tullut kuvailtua. Mutta parin viikon päästä häämöttävä trimmi ehkä muuttaa asiaa! :)

 Nella, Luna, Sofi, minä ja Mila

 Ihanaa syksyä ! <3

Viihtyisä viikonloppu - rannalla & näyttelyssä

Lauantaina oltiin uusien shelttituttavuuksien kanssa Yyterissä vähän juoksuttamassa koiria. Mila juoksenteli jälleen innoissaan Yyterin matalassa rantavedessä pallon perässä, ja nuori neiti Lunakin uskaltautui muutamia kertoja itseään kastelemaan :)

Yllä olevaista kuvista kiitos Lunan omistajalle Jennille! :)

Tänään sunnuntaina oltiin sitten taas vaihteeksi näyttelyissä Milan kanssa pyörähtämässä. Mietin ilmoitanko sinne ollenkaan, koska tuomaria tutkiessani sain sen kuvan, että melko tiukka setä. No ehkä se olikin karistanut osan osallistujista, koska shelttejä oli vain 30. Avoimissa nartuissa oli 6 koiraa, joista kaksi sai ERI:n. Tuomari jakeli tasaisesti ERI:ä ja EH:ta ja useampia kappaleita antoi sekä H:ta että T:tä. 

Mila oli sitä mieltä (kuten nykyään aina näyttelyissä), että esiintyminen oli maailman tylsinsä hommaa. Se haukotteli eikä olisi millään jaksanut seisoa harjattavana pöydällä vaan yritti koko ajan maate. Lisäksi ei innostunut leluista hippasen vertaa. 

No siihen nähden esiintyminen meni sitten ihan ok, vaikka oli se aika innotonta. Tulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, vaikkei mitään mullistavaa saatukaan :)

AVO-ERI AVK2

Arvostelu: "Erittäin hyvä tyyppi. Oikealinjainen pitkähkö pää. Silmät, korvat, purenta OK. Sopiva rintakehän vahvuus. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman pitkä lanne. Tehokas liikunta, pitkät askeleet" -Tapio Eerola

Kuvat Jenni Nurmi

Mila 2v 10kk <3

Mila aloittaa uimakoulun

Pieni alustus: Viikonloppuna oli aika lämmintä etten sanoisi (haukeudella muistelen viime viikkoa, tänään lämpötila vajaat 10 astetta, miten voikin parissa päivässä laskea 20 astetta lämpötila?!). No mehän hurautettiin sunnuntaina Sonian ja koirien kanssa Yyteriin uiskentelemaan, ja täytyy sanoa että vesikin oli jo tosi lämmintä!

Milahan on kova vesipeto, mitä kahlaamiseen tulee, mutta uiminen sinällään on vielä sille vähän jännää. Uiminen olisi kuitenkin äärettömän hyvä tapa huollattaa koiran fysiikkaa. Siispä, tämän kesän projektiksi onkin muodostumassa Milan uimaan oppiminen! Sunnuntaina oli Milan uimakoulun ensimmäinen kerta :P

Leluhulluudesta on paljon hyötyä tässäkin asiassa, tuli huomattua. Lelun avulla Mila syöksyy suuna päänä veteen. Kunnes pohja meinaa kadota tassujen alta, eli siinä kohtaa kun vesi yltää kaulaan, tulee Milalle tenkkapoo. Onneksi paikalla oli tottunut uimari Stella, joka näytti Milalle vähän mallia. Hetken siinä totuteltuaan Milakin uskaltautui uimaan. Oli siinä minulla ja Sonialla naurulla pidättelemistä, kun Milan pärsimistä seurasi. Sen uintiasento oli niin naurettava, ettei toista; pää korkealla kun kirahvilla ja takajalat potki lähinnä alaspäin. No pysyi se pinnalla ja otti kyllä muutamia toistojakin. Kyllä se siis ui. Mutta tekniikkaa on vielä vähän hiottava ;) Varmasti parempi uintityylikin antaisi Milalle vähän itsevarmuutta tuohon uimiseen. 

Mutta kesän lopulla se osaa ja tykkää uida, näin toivotaan ainakin! ;) Vinkkejä uimisen opettamiseen saa antaa, jos joku kokee asiasta jotain tietävänsä! :) Ensi kerralla ajattelin ottaa pelastusliivit Milalle mukaan, ehkä siitä on apua näin alkuunsa :)

Sofikin oli toki mukana tietysti, mutta ne jotka blogia ovat seurailleet, ehkä tietävätkin, että Sofi ei mitään uimakouluja tarvitse! Vesi on Sofin elementti ja uiminen aikaan, paikkaan, vuodenaikaan, säähän tai lämpötilaan katsomatta  sujuu kuin vettä vaan :)

Muutamia kuvia uimareissulta:

Kuvat (c) Sonia Delatte

 Mila ja Stella eivät paljon tukkansa kastelemista pelkää :)

Stellan ja Sofin tiukka uimakisa!

Poseposetusta yltä-päältä märkänä 

Mitäs muiden koirat tykkää uimisesta? Entä oletteko pystyneet "opettamaan" koiran tykkäämään uimisesta?

Hienosti, Huonosti ja Erittäin Hyvä - sekä ihana ailahteleva kesä!

Uskaltauduttiin taas yrittämään agikisailuja Milan kanssa viime viikonloppuna Kauhajoella. Kaksi rataa juostiin, ekalta hypäriltä nollavoitto ja meidän ensimmäinen LUVA :) Nopeuskin oli hieno 4,75m/s. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tähän rataan, mitä nyt yksi valssi kaarratti Milaa hippasen pitkästi. Mila ei tiputellut rimoja, seurasi hyvin ohjausta, meni hienosti vikaan putkeen (jossa oli vaikea kulma), eteni hyvää vauhtia, ja meni myös hienosti vikan suoran eikä liiemmin kääntynyt katsomaan minua:



Toinen rata ei mennytkään niin putkeen, vaan se oli lähinnä jonkin asteinen katastofi ;) Samat vanhat ongelmat: Mila tiputti kaksi rimaa, jotka molemmat laitan ihan omaan piikkiini. Lisäksi lentokeinu jällllleen. Enkä kyllä ymmärrä miksi, koska tähän keinuun lähdettiin vielä ihan olemattomasta vauhdista. Milalla vaan tuntuu olevan kisoissa sen verran isommat kierrokset, jonka vuoksi kai ei pysty keskittymään käskyihini kunnolla. Kyllä se keinu nimittäin treeneissä sujuu... Ja oli tuolla radalla pari niin räkäisesti toteutettua kohtaa ohjauksen osalta, etten yhtään ihmettele ettei Mila mennyt kuten oli tarkoitus. Videota en kehtaa laittaa, jos jotain kiinnostaa niin kysykää yksärillä ;)

Eilen oltiin sitten Raumalla näyttelyssä. Siinä kohtaa kun osallistujalistat tuli niin, ihmettelin miksi niin vähän osallistujia. Mahdollinen syy selvisi pian kun vähän tutkin tuomarin taustoja paremmin. Melko tiukka setä siis tämä ruotsalainen Frisk Svante, mikä ehkä karsi osallistujia :)

Eikä mennyt oletukset paljon väärin, koska päivän aikana tuomari antoi vain yhdelle urokselle SA:n ja nartuista junnut, nuoret ja avoimet jäivät kokonaan ilman SA:ta. Pelkästään kaksi valionarttua sen saivat. No ERIäkään ei mitenkään avokätisesti jaeltu. Mila sai EH:n sijoittuen sillä kuitenkin neljänneksi. EH:hon en sinänsä ole tyytyväinen, mutta toisaalta ole harmissanikaan, varsinkaan tällä tuomarilla.

Kuva: Lena Karlsson

Arvostelu kuulostaa tältä:

Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Hiukan pyöreyttä kallossa. Silmät hyvän väriset. Hieman raskaat korvat. Saksipurenta. Hyvä kaula. Hyvä lantio. Riittävät takakulmaukset. Lyhyt häntä. Hyvät lavat ja olkavarret. Hieman tukevassa kunnossa. Hyvä raajaluusto. Liikkuu leveästi edestä ja takaa. Riittävä sivuaskel. Pehmeä turkki. Tumma väri. 

("Bra proportioner. Bra huvud. Lite rund i skalla. Passande ögontark. Ngt tunga öron. Saxbett. Bra hals. Bra skuldra och överarm. Mycket kropp. Bra benstomme. Rör sig brett bak och fram. Tillräckligt sidosteg. Mjuk päls. Mörk fräg.")

Allekirjoitan lähes kaiken, paitsi vähän kyllä nostan kulmia tuolle kallon pyöreydelle ja pehmeälle turkille : >. Mutta tuomari näkee mitä tuomari näkee ja tuomarin sana on laki ;) 

Tavattiin myös jälleen Milan ja Teron (vas) tytär Kuura (kesk). Kuuran ensimmäisestä näyttelyreissusta voi lukea täältä. / Kuva: Lena Karlsson

***

Tänään oli aamupäivällä aivan ihaaana ilma! Oli 28 astetta lämmintä, joten lähdettiin Saaran, Atlaksen ja Areksen sekä Jonnan ja Dafin kanssa Yyteriin paistattelemaan päivää ja uittamaan koiria. Alussa muutama kuva meiltä kotoa, loput Yyteristä.

"Nyt on ihan liian kuuma seisomakuville, äly hoi typerä ihminen...."

 Tavattiin tänään ensimmäistä kertaa Saaran pikku aussie-poika Ares :)

Yllä olevat kuusi kuvaa ottanut Saara Seppänen

Ja ennen kuin pääsi liiaksi juhlimaan kesän alkua, niin todellisuus iski niskaan oikein rytinällä parin tunnin kuluttua yllä olevien kuvien ottamisesta...

HYVÄÄ (ja toivottavasti vähemmän ailahtelevaista kuin täällä tänään) ALKAVAA KESÄÄ KAIKILLE! <3