What happened? *KLICK*
En tiedä tuleeko ikinä käytettyä, mutta tulipahan tehtyä! :D
perjantai 30. marraskuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Neitien ´rajut´ leikit & Agivaikeuksia
Tytöt laittoi taas taistoleikit pystyyn tuossa päivänä eräänä, jolloin sattui myös itsellä olemaan kamera käden ulottuvilla. Tuli noita kuvia katsellessa mieleen, että mitenkäs se menikään; terrierit siis luonnehditaan usein ärhäköiksi ja sheltit lauhkeiksi kun lampaat, eikö? ...Hmmm... :)
(Antakaa anteeksi kuvien huono laatu ja tummuus, salamavalolla hämärässä huoneessa otetuista kuvista ei hyvä seuraa...)
Heh, no oikeastihan nuo kuvat ei IHAN anna oikeaa kuvaa noiden meidän kakaroiden luonteista ;) Mila on lälly kuin mikä ja Sofi melkoinen kovis, vaikka kuva antaakin ymmärtää jotain aivan muuta :)
Mila the Kalju & Sofi
"Vapaa!"
HalihaliPuspus <3
Ostin myös Milalle Back On Track -loimen agilitya ajatellen. Nuohan on älyttömän kalliita, mutta huuto.netistä löysin jälleen puoleen hintaan käyttämättömän kappaleen, joten pakkohan tilaisuus oli käyttää hyväksi :) Mila ei tosin heti ihastunut uuteen asuunsa...
"Kaikki Back on Trackin lihas-ja nivelsuojat on valmistettu funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus.
Welltex-kankaaseen sulautettu keramiikka heijastaa ruumiinlämpöä
takaisin infrapuna-aaltoina - energiamuoto joka lisää hyvinvointia
suojan alaisella alueella. Lihakseen heijastuva lämpö vähentää
lihasjännityksiä ja lisää verenkiertoa jolloin palautuminen nopeutuu."
Enemmän: www.backontrack.com
Eilen oli taas jokaviikkoiset agilityharkat. Yleensä on tosi hyvä fiilis treenien jälkeen kun meillä yleensä menee niin hienosti. Eilen kuitenkin teki vaihteeksi mieli lyödä omaa päätä seinään, kun tuntui ettei oma ohjaaminen sujunut sitten yhtään. Tokihan koirakin sitten meni miten sattuu ja varmasti oli ihan yhtä pää pyörällä kun minäkin. ONNEKSI Milalla tuota intoa riittää, joten se ei kyllästy vaikka kuinka minä möhlisin. Virtaa piisasi vaikka tietenkään en voi palkata epämääräisen suorituksen jälkeen (joka on tyhmää kun virheet johtuu usein omasta osaamattomuudesta, arghh).
Tuon pitempi ei rata tänään ollut, mutta tuntui että kaikki meni jostain syystä vikaan. Heti ensimmäisen esteen jälkeen oli valssin kanssa ongelmaa, kun Mila meinasi joka kerta juosta minun ohitseni ja kiertää takaa putkelle! Äh. Alkoi sekin sitten taas sujumaan, kun vähän kertailtiin. Mutta täytyy nyt tuota valssia treenata kotonakin. Sitten putken jälkeen kun piti mennä hypylle, niin jostain syystä Mila kiersi jatkuvasti esteen. Vaikka helpotettiin, niin silti se jostain syystä vierasti nyt tuota hyppyä :o Yleensä se on lähiaikoina hakeutunut hyvin hypyille, mutta en tiedä mikä tänään oli. Näin jälkeenpäin ajatellen varmaan minun oma mielentila vaikutta myös, jotenkin oli vaan sellainen olo ettei mikään sujunut. Toisaalta, olihan tuo meille vielä aika vaikea pätkä, ja kurssin vetäjä kyllä vakuutti että ollaan hyvin kehitytty ja ei ollut mitenkään huono treeni kuitenkaan. Itse sitä on vain niin kriittinen olevinaan! :) Päällejuoksu sujui kuitenkin hyvin, sitten kun sai vain Mila ensin hyppäämään tuon kolmannen esteen...
Täytyykin tänään vähän treenailla kotona nyt kun vielä on takapiha vapaa lumikinoksista :)
maanantai 26. marraskuuta 2012
*Koirien herkkuarvonta*
* ARVONTA ON PÄÄTTYNYT*
Klikkaamalla meidän neitien kuvaa ja "tykkäämällä" siitä facebookin valokuvakilpailussa pääset osallistumaan alla olevan palkinnon arvontaan. Arvon kaikkien osallistujien kesken palkinnon täällä blogissani.
PALKINTO:
Kuvat M&M:n sivuilta
Osallistumisohjeet:
* Klikkaa Milan ja Sofin kuvaa postauksen lopussa
* "Tykkää" kuvaa facebookissa
* Kommentoi tähän postaukseen (ei facebookkiin) monellako arvalla osallistut
Arpojen määrä:
- 1 arpa: tykkäys + kommentointi tähän blogiin
- 1 arpa: olemalla lukija blogissa
- 1 arpa: linkittämällä arvonnan omaan blogiin
Maksimissaan kolmella arvalla voi siis osallistua. Ilmoita lunastamiesi arpojen määrä kommentissasi! Osallistumisaikaa 2.1.2013 asti.
Osallistua saa siis kaikki facebook-tunnuksen omaavat. Anonyymit; laittakaa tänne kommentoidessanne jokin nimimerkki.
Klikkaa kuvaa:
Kiitos! :)
* ARVONTA ON PÄÄTTYNYT*
* ARVONTA ON PÄÄTTYNYT*
perjantai 23. marraskuuta 2012
Stuudiossa
Tarkkasilmäinen huomasikin jo, että banneri on saanut hiukan uutta ilmettä. Lokakuussa oli paikallisessa barffausliikkeessä lemmikkikuvauspäivä, josta meille kertyi tällainen saldo:
Ja niinkuin signeerauksista näkyy, kuvat on ottanu Miia Häyhtiö.
Ja niinkuin signeerauksista näkyy, kuvat on ottanu Miia Häyhtiö.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Agilitykouluksessa
Olin eilen Milan kanssa Hanna Löytyonjan agilitykoulutuksessa Noormarkussa. Ryhmät oli jaettu tason mukaan, ja meidän ryhmässä olivat kaikki muutkin melko alkuvaiheessa koiransa kanssa. Ilmoitin meidät mukaan mielessä seuraavanlaiset tavoitteet:
-Mila oppisi toimimaan erilaisissa halleissa ja paikoissa (tähän asti ollaan treenattu vain yhdessä samassa hallissa)
-saataisiin mahdollisesti jotain uutta perspektiiviä harjoitteluun.
Mila jännitti heti alkuun uutta paikkaa ja vieraita vilkkaita koiria. Jännitystä kesti siihen asti kunnes otin treenivyön ja -lelut käteen ja Mila tajusi mitä ollaan tekemässä. Olin tosi iloisesti yllättynyt kun huomasin, että Mila työskentelee yhtä hienosti vieraassaki hallissa. Jokainen pääsi siis vuorollaan koiransa kanssa treenaamaan ja me oltiin ensimmäiset.
Aluksi tutustuttiiin rataan, jossa oli pari sellaista kohtaa jotka jätin suosiolla väliin, koska niitä ei oltu vielä treenattu. Ensiksi mentiin seuraavanlainen pätkä:
Takaakiertoa ollaan harjoiteltu vasta yhden kerran, joten en mennyt koko rataa putkeen vaan jätin namialustan Milalle kolmannen asteen kohdalle. Mila osasi kuitenkin aika hienosti, vaikka ensimmäisellä kerralla se vain kiersikin esteen eikä suorittanut sitä lainkaan. Kun hieman muutin omaa asettumistani ja otin Milan paremmin mukaan, niin se osasi takaakierron hyvin. Myös renkaan kohdalla Mila hyppäsi aluksi renkaan ja kehyksen välisestä tilasta, mutta korjasi toisella kerralla kun ei saanut palkkaa ekalla kerralla. Tässä radassa ei suurempaa ongelmaa sitten ollutkaan. (A ei kuulunut meidän rataan, koska Mila ei ole sitä vielä harjoitellut)
Jätettiin myös keppitreeni tuolla väliin, koska en viitsi ottaa riskiä, että se menisi jotenkin piloille, kun harjoittelu on omissa treeneissä niin hyvällä mallilla. Myös ohjaaja suositteli, ettei kannata ehkä täällä niitä nyt ottaa.
Seuraavaksi tulikin lisää takaakierron harjoittelua:
Tämä rata meni yllättävän hyvin, Mila osasi älyttömän hienosti lukea ohjaustani. Jätin Milan niin että ensimmäiselle esteelle mentiin takaakierrolla (kuvaan nähden esteen "alle"). Ei menty ihan putkeen koko rataa vaan palkkasin Milan puolessa välissä. Joka tapauksessa, tällaista kuviota ei oltu ennen menty, joten oli ihan hyvä treeni sekä minulle että Milalle.
Kokonaisuudessaan koulutuksesta jäi melko perus maku suuhun. Aika tavalliselta treeniltä tuntui, mutta en sanoisi että mitään uutta saatiin tästä. Olisin kaivannut paljon enemmän vinkkejä ja neuvoja koiran ohjaamiseen ja omaan liikkumiseen ja hyörimiseen :) yms. Myös treeniaika koirakkoa kohti oli minusta melko lyhyt. Silti olen tosi tyytyväinen että mentiin, koska Mila sai kokemusta vieraassa hallissa treenaamisesta ja tulihan tuossa vähän uutta kuviotakin treenattua.
-Mila oppisi toimimaan erilaisissa halleissa ja paikoissa (tähän asti ollaan treenattu vain yhdessä samassa hallissa)
-saataisiin mahdollisesti jotain uutta perspektiiviä harjoitteluun.
Mila jännitti heti alkuun uutta paikkaa ja vieraita vilkkaita koiria. Jännitystä kesti siihen asti kunnes otin treenivyön ja -lelut käteen ja Mila tajusi mitä ollaan tekemässä. Olin tosi iloisesti yllättynyt kun huomasin, että Mila työskentelee yhtä hienosti vieraassaki hallissa. Jokainen pääsi siis vuorollaan koiransa kanssa treenaamaan ja me oltiin ensimmäiset.
Aluksi tutustuttiiin rataan, jossa oli pari sellaista kohtaa jotka jätin suosiolla väliin, koska niitä ei oltu vielä treenattu. Ensiksi mentiin seuraavanlainen pätkä:
Takaakiertoa ollaan harjoiteltu vasta yhden kerran, joten en mennyt koko rataa putkeen vaan jätin namialustan Milalle kolmannen asteen kohdalle. Mila osasi kuitenkin aika hienosti, vaikka ensimmäisellä kerralla se vain kiersikin esteen eikä suorittanut sitä lainkaan. Kun hieman muutin omaa asettumistani ja otin Milan paremmin mukaan, niin se osasi takaakierron hyvin. Myös renkaan kohdalla Mila hyppäsi aluksi renkaan ja kehyksen välisestä tilasta, mutta korjasi toisella kerralla kun ei saanut palkkaa ekalla kerralla. Tässä radassa ei suurempaa ongelmaa sitten ollutkaan. (A ei kuulunut meidän rataan, koska Mila ei ole sitä vielä harjoitellut)
Jätettiin myös keppitreeni tuolla väliin, koska en viitsi ottaa riskiä, että se menisi jotenkin piloille, kun harjoittelu on omissa treeneissä niin hyvällä mallilla. Myös ohjaaja suositteli, ettei kannata ehkä täällä niitä nyt ottaa.
Seuraavaksi tulikin lisää takaakierron harjoittelua:
Tämä rata meni yllättävän hyvin, Mila osasi älyttömän hienosti lukea ohjaustani. Jätin Milan niin että ensimmäiselle esteelle mentiin takaakierrolla (kuvaan nähden esteen "alle"). Ei menty ihan putkeen koko rataa vaan palkkasin Milan puolessa välissä. Joka tapauksessa, tällaista kuviota ei oltu ennen menty, joten oli ihan hyvä treeni sekä minulle että Milalle.
Kokonaisuudessaan koulutuksesta jäi melko perus maku suuhun. Aika tavalliselta treeniltä tuntui, mutta en sanoisi että mitään uutta saatiin tästä. Olisin kaivannut paljon enemmän vinkkejä ja neuvoja koiran ohjaamiseen ja omaan liikkumiseen ja hyörimiseen :) yms. Myös treeniaika koirakkoa kohti oli minusta melko lyhyt. Silti olen tosi tyytyväinen että mentiin, koska Mila sai kokemusta vieraassa hallissa treenaamisesta ja tulihan tuossa vähän uutta kuviotakin treenattua.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Tyttöjen kuulumiset
Jotain hyvääkin uutista: Milan dysplasialausunnot tuli kennelliitolta maanantaina ja kyynärät 0/0 ja lonkat A/A, jeij! :) Ja polvet ja silmätkin oli terveet, joten kaikki näyttäs hienolta tällä tytsyllä. Että näkyy sitä valoa täälläkin, vaikka edelleen harmittaa himputisti Sofin tulokset.
Silti mulla on edelleen pieni toivonkipinä, olen nimittäin tutkiessani löytänyt useampia tapauksia, joissa koiralla on ensin epäilty Kataraktaa, mutta sitten seuraavassa tutkimuksessa onkin ollut terveet. Toivossa on ainakin hyvä elää, vaikka tottakai täytyy pysyä realistisena tämän suhteen. Ja sanoi se lääkäri silloin Sofin tutkimuksessa, jotain että ei sitä jalostusta vielä tässä vaiheessa täysin ole poissuljettu, kun ei ole vielä mitään todettu, mutta hitsi kun on hämärä muistikuva tuostakin lausahduksesta... JA lisäksi kuulin yhdeltä paljon pitemmän linjan westiekasvattajalta, että westeillä saattaa näyttää olevan juuri tuonlaisia muutoksia silmissä, mutta toisella tutkimuskerralla voidaan silti todeta, ettei koira olekkaan sairas. Eli nyt olen taas ihan ymmällä. Noh, elämä jatkuu ja nyt sitten alankin suunnittelemaan Milan pentuetta, joka näillä näkymin tehdään ensi syksynä.
Mila on muuten niiin kalju tätä nykyä! Karvaa on lähtenyt ja paaaljon, ihan sporttimallinen on tullut neidistä. Agilitytreeneissäkin tuli kommenttia, että onko Mila käynyt trimmissä, näyttää kuulemma ihan pennulta, hih. No en ole meidän shelttiä trimmissä käyttänyt, vaikka terrierikasvattaja olenkin :P Mutta paljon on Mila kesästä kaventunut:
Kaikki nurkat on aika lailla koiran karvoissa, joten toivoisin että tämä alkaisi jo pian loppumaan. Vaan edelleen lähtee karvaa. No eipä se silti niin kamalaa ole, onneksi en ole mikään pikkutarkka siisteyden suhteen :)
Aiemmin muuten epäilin, että Mila olisi laiha, kun se tuntuu niin pikkuruiselta tukanlähtemisen jälkeen. Eläinlääkäriltä tuli kuitenkin kommenttia, että hiukan on jo vararasvaa kertynyt! Ohhoh! Normaalipainossa kyllä kuulemma on vieläkin, mutta ei saisi enempää tulla painoa. Omasta mielestä Mila ei kyllä pätkän vertaa ole lihava, mutta tietenkään en itsekkään halua että sen paino tuosta nousee. Laihduttamaankaan en kuitenkaan ala, koska itse olen sitä mieltä, että kylkiluut tuntuu aivan hyvin. Täytyy silti olla tosi tarkka tuon painon suhteen, kun tuota agilityakin harrastetaan. Niin ja se Milan painohan oli nyt 8,2kg (korkeutta on hiukan reilu 37cm).
Sofista sen verran, että se on ollut ihanan hyvällä tuulella lähiaikoina! Sofillahan menee mieliala aivan juoksujen mukaan. Sillä on selvästi huomattavissa pientä masennusta aina juoksujen aikaan ja niiden jälkeen. Tämä on jonkinverran yleistäkin westeillä. Mutta nyt mennään iloisella mielellä ja sitä on niin mukava seurata :)
Tokon suhteen tuo masennuskausi on aina vähän rasittavaa, koska motivointi on huomattavasti vaikeampaa. Tällä hetkellä treenaaminen on muuten kivaa, mutta Sofilla on rasittava tapa merkkailla hallille... Siellä on niin niitä hajuja, että on oltava tosi tarkka siinä, että huomio pysyy minussa. Kaksi kertaa on jo sakkoakin tullut moisesta käytöksestä. Onneksi ei sen enempää ole vahinkoja käynyt, mutta kyllä se hieman hauskuutta touhusta vie.. :/
Silti mulla on edelleen pieni toivonkipinä, olen nimittäin tutkiessani löytänyt useampia tapauksia, joissa koiralla on ensin epäilty Kataraktaa, mutta sitten seuraavassa tutkimuksessa onkin ollut terveet. Toivossa on ainakin hyvä elää, vaikka tottakai täytyy pysyä realistisena tämän suhteen. Ja sanoi se lääkäri silloin Sofin tutkimuksessa, jotain että ei sitä jalostusta vielä tässä vaiheessa täysin ole poissuljettu, kun ei ole vielä mitään todettu, mutta hitsi kun on hämärä muistikuva tuostakin lausahduksesta... JA lisäksi kuulin yhdeltä paljon pitemmän linjan westiekasvattajalta, että westeillä saattaa näyttää olevan juuri tuonlaisia muutoksia silmissä, mutta toisella tutkimuskerralla voidaan silti todeta, ettei koira olekkaan sairas. Eli nyt olen taas ihan ymmällä. Noh, elämä jatkuu ja nyt sitten alankin suunnittelemaan Milan pentuetta, joka näillä näkymin tehdään ensi syksynä.
Mila on muuten niiin kalju tätä nykyä! Karvaa on lähtenyt ja paaaljon, ihan sporttimallinen on tullut neidistä. Agilitytreeneissäkin tuli kommenttia, että onko Mila käynyt trimmissä, näyttää kuulemma ihan pennulta, hih. No en ole meidän shelttiä trimmissä käyttänyt, vaikka terrierikasvattaja olenkin :P Mutta paljon on Mila kesästä kaventunut:
Kaikki nurkat on aika lailla koiran karvoissa, joten toivoisin että tämä alkaisi jo pian loppumaan. Vaan edelleen lähtee karvaa. No eipä se silti niin kamalaa ole, onneksi en ole mikään pikkutarkka siisteyden suhteen :)
Aiemmin muuten epäilin, että Mila olisi laiha, kun se tuntuu niin pikkuruiselta tukanlähtemisen jälkeen. Eläinlääkäriltä tuli kuitenkin kommenttia, että hiukan on jo vararasvaa kertynyt! Ohhoh! Normaalipainossa kyllä kuulemma on vieläkin, mutta ei saisi enempää tulla painoa. Omasta mielestä Mila ei kyllä pätkän vertaa ole lihava, mutta tietenkään en itsekkään halua että sen paino tuosta nousee. Laihduttamaankaan en kuitenkaan ala, koska itse olen sitä mieltä, että kylkiluut tuntuu aivan hyvin. Täytyy silti olla tosi tarkka tuon painon suhteen, kun tuota agilityakin harrastetaan. Niin ja se Milan painohan oli nyt 8,2kg (korkeutta on hiukan reilu 37cm).
Sofista sen verran, että se on ollut ihanan hyvällä tuulella lähiaikoina! Sofillahan menee mieliala aivan juoksujen mukaan. Sillä on selvästi huomattavissa pientä masennusta aina juoksujen aikaan ja niiden jälkeen. Tämä on jonkinverran yleistäkin westeillä. Mutta nyt mennään iloisella mielellä ja sitä on niin mukava seurata :)
Tokon suhteen tuo masennuskausi on aina vähän rasittavaa, koska motivointi on huomattavasti vaikeampaa. Tällä hetkellä treenaaminen on muuten kivaa, mutta Sofilla on rasittava tapa merkkailla hallille... Siellä on niin niitä hajuja, että on oltava tosi tarkka siinä, että huomio pysyy minussa. Kaksi kertaa on jo sakkoakin tullut moisesta käytöksestä. Onneksi ei sen enempää ole vahinkoja käynyt, mutta kyllä se hieman hauskuutta touhusta vie.. :/
Milan motivointi on aina tosi helppoa, toisin kun tämän valkoisen itseppäisyyden... :)
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Sydän syrjällään
Että voikin harmittaa tuo Sofin eilinen silmätulos.... :´(
Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka paljon niitä kevään pentuja odotti. Olisin niin kovasti halunnut Sofilla ne pennut teettää! Vaikea edes selittää kuinka älyttömästi harmittaa... Ja kuinka moni ihanalta vaikuttava ihminen pentuja olikaan jo kysellyt! Olisin niin kovin kovin mielelläni heille pennun suonut.
Vaikka pentutoiveiden unohtaminen tuntuu niin vaikealta ettei kukaan varmaan edes ymmärrä, niin TIETENKIN ensisijaisesti miettii miten Sofin tulevaisuus tulee menemään. Vaikka on jo kuullut ja netistä lukenut monia tarinoita, että sokean koiran kanssa elämä voi rullata oikein kivasti, niin jostain syystä ei yhtään lohduta. En vain voi uskoa, jos meille niin käy, se tuntuu tällä hetkellä aika maailman lopulta ja sydän murtuu jo kun Sofille juttelee ja näkee kuinka intensiivisesti se silmiin katselee ja kuuntelee.
Tänä syksynä Sofi on ollut erikoisen iloinen ja leikkisä, lelun kanssa peuhataan päivittäin ihan kuin pentuna ja mieli on koiralla muutenkin ollut tosi korkealla. Pusujakin vaan satelee :) Aika kamalaa ajatella, ettei Sofi pysty ehkä enää hakemaan lelua ja leikkimään samalla tavalla. Alle 3v koiran ei vaan kuulu sokeutua! Sofin ihanat ärrieri-äänillä tehostetut juoksuspurtitkin jäisivät unholaan. Samaten vapaana lenkkeilyt ja itsenäisyys. Ja harrastukset. Ja mitä kaikkea muuta...
Jotenkaan ei pysty uskomaan koko asiaa. Tuntuu, että tämä on vain pahaa unta ja että edelleen odottelen vain niitä Sofin juoksuja ja tulevaa astutusta. Ajattelen vain, että joku sanoo meille viimeistään siinä puolen vuoden päästä kontrollitutkimuksessa, että oli väärä hälytys ja voidaan jatkaa suunnitelmia koiran kanssa siitä mihin nyt jäätiin.
Varmasti moni ajattelee, että mulla menee tämä vähän liikaa tunteisiin, mutta näin se vaan on ja mun koirat on mulle kaikki kaikessa. Onneksi sentään Mila sai kaikista tutkimuksista hyvät tulokset!
Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka paljon niitä kevään pentuja odotti. Olisin niin kovasti halunnut Sofilla ne pennut teettää! Vaikea edes selittää kuinka älyttömästi harmittaa... Ja kuinka moni ihanalta vaikuttava ihminen pentuja olikaan jo kysellyt! Olisin niin kovin kovin mielelläni heille pennun suonut.
Vaikka pentutoiveiden unohtaminen tuntuu niin vaikealta ettei kukaan varmaan edes ymmärrä, niin TIETENKIN ensisijaisesti miettii miten Sofin tulevaisuus tulee menemään. Vaikka on jo kuullut ja netistä lukenut monia tarinoita, että sokean koiran kanssa elämä voi rullata oikein kivasti, niin jostain syystä ei yhtään lohduta. En vain voi uskoa, jos meille niin käy, se tuntuu tällä hetkellä aika maailman lopulta ja sydän murtuu jo kun Sofille juttelee ja näkee kuinka intensiivisesti se silmiin katselee ja kuuntelee.
Tänä syksynä Sofi on ollut erikoisen iloinen ja leikkisä, lelun kanssa peuhataan päivittäin ihan kuin pentuna ja mieli on koiralla muutenkin ollut tosi korkealla. Pusujakin vaan satelee :) Aika kamalaa ajatella, ettei Sofi pysty ehkä enää hakemaan lelua ja leikkimään samalla tavalla. Alle 3v koiran ei vaan kuulu sokeutua! Sofin ihanat ärrieri-äänillä tehostetut juoksuspurtitkin jäisivät unholaan. Samaten vapaana lenkkeilyt ja itsenäisyys. Ja harrastukset. Ja mitä kaikkea muuta...
Jotenkaan ei pysty uskomaan koko asiaa. Tuntuu, että tämä on vain pahaa unta ja että edelleen odottelen vain niitä Sofin juoksuja ja tulevaa astutusta. Ajattelen vain, että joku sanoo meille viimeistään siinä puolen vuoden päästä kontrollitutkimuksessa, että oli väärä hälytys ja voidaan jatkaa suunnitelmia koiran kanssa siitä mihin nyt jäätiin.
Varmasti moni ajattelee, että mulla menee tämä vähän liikaa tunteisiin, mutta näin se vaan on ja mun koirat on mulle kaikki kaikessa. Onneksi sentään Mila sai kaikista tutkimuksista hyvät tulokset!lauantai 10. marraskuuta 2012
Mieli maassa ja suunnitelmat murskana...
Nyt ei ole lippu kyllä kovin korkealla... Tänään oli Sofin ja Milan silmätutkimukset ja Milan silmät olivat täysin terveet, ei ylimääräisiä ripsiä, ei mitään. Se on tietty hieno juttu!
Mutta meidän Sofi pikkuinen... Meillä on taustalla niin terveitä silmiä ollut, ei mitään sairauksia muutenkaan ennen todettu. Menin siis tosi hyvillä mielin tutkimuksiin, jännittäen lähinnä Milan tulosta, koska shelteillä silmäsairauksia paljon enemmän todetaan. Niin siitä kuitenkin kävi, että Sofille merkittiin epäilys Kataraktasta eli etenevästä harmaakaihista, joka voi viedä näön molemmista silmistä k o k o n a a n :( :( :(
Kevään pentue oli jo täysin suunniteltu ja mietitty, mutta nyt tuli niidenkin tie päähänsä... Sofiahan ei nyt voi enää jalostukseen käyttää. Harmittaa niin paljon etten osaa oikein kuvailla. Ja nyt tässä onkin sitten piinalliset puoli vuotta - vuosi ennen kuin voidaan mennä kontrollitutkimuksiin, jossa voidaan lopullisesti todeta sairaus. Silloin siis näkee onko se edennyt vai eikö... Voi harmin harmin harmi!!!!
Jos käykin niin, että sairaus etenee, niin millaista on sokean koiran elämä... :´(
Mutta meidän Sofi pikkuinen... Meillä on taustalla niin terveitä silmiä ollut, ei mitään sairauksia muutenkaan ennen todettu. Menin siis tosi hyvillä mielin tutkimuksiin, jännittäen lähinnä Milan tulosta, koska shelteillä silmäsairauksia paljon enemmän todetaan. Niin siitä kuitenkin kävi, että Sofille merkittiin epäilys Kataraktasta eli etenevästä harmaakaihista, joka voi viedä näön molemmista silmistä k o k o n a a n :( :( :(
Kevään pentue oli jo täysin suunniteltu ja mietitty, mutta nyt tuli niidenkin tie päähänsä... Sofiahan ei nyt voi enää jalostukseen käyttää. Harmittaa niin paljon etten osaa oikein kuvailla. Ja nyt tässä onkin sitten piinalliset puoli vuotta - vuosi ennen kuin voidaan mennä kontrollitutkimuksiin, jossa voidaan lopullisesti todeta sairaus. Silloin siis näkee onko se edennyt vai eikö... Voi harmin harmin harmi!!!!
Jos käykin niin, että sairaus etenee, niin millaista on sokean koiran elämä... :´(
Voi minun pientä <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
