2004: Nella muutti taloon, puolivahingossa rakastuttiin siihen, vaikka tarkoitus ei alun perin ollut ottaa koiraa.
2007: Nella sai pentuja. Mietittiin, voitaisiinko jättää meille yksi? Mahtaako kahdessa koirassa olla kauhea homma? So what, Luna jäi meille.
2010: Luna sai pentuja. Minä olin muuttanut omilleni, ja ajateltiin, että voitaisiin jättää yksi pentu minulle. Miesväessä syntyi vastarintaa, olisi kuulemma hullua ottaa kolmas koira. Joka tapauksessa, Sofi jäi meille.
2011: Sofi tarvitsi mielestäni kaverin, ja muutenkin oli kova pentukuume. Äidiltä ja poikaystävältä sain paljon kannustusta tähän asiaan, mutta veljiltä ja isältä sain taas vastalauseita ja varoitteluja. Siitäkin huolimatta Mila muutti meille nyt syksyllä.
Koiralauma on siis kasvanut, vaikka emme ikimaailmassa muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitellakkaan näin montaa koiraa meidän perheeseen, kun sitäkin jo mietittiin pitkään että onko kaksi koiraa liikaa :) Mutta täytyy sanoa, ettei kertaakaan ole tarvinnut katua! Eikä ole tullut poikkipuolista sanaa näin jälkeenpäin miesväeltäkään. Jokainen koira on tuonut niin paljon iloa <3
Tässä aiheeseen sopiva hauska runo,johon törmäsin (tekijä tuntematon):
Ei yksi lisää pahaa tee
Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä pöydän alla saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
Eikös ollut ihana? :)
Tänään jatkui metsässä juoksentelu. Oltiin nimittäin meidän koko lauman kanssa metsässä lenkillä:
 |
| Mila ja Sofi |
 |
| Sofi, Nella ja Luna |
 |
| Luna, Sofi ja Nella |
 |
| Mila, Sofi ja minä |
 |
| Sofi jälleen kerran uimassa, mitä siitä vaikka vesi on lähes jäässä? |
 |
| Nella, Luna ja Mila |
 |
| Luna |
 |
| minä ja Mila |
 |
| Luna, Nella, Sofi, Mila ja minä |
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille koiraihmisille,
ja muillekkin! :)
.JPG)
