Tätä kuului meidän kauniiseen syksyyn

Heippa vaan ihmiset ja hyvää loppusyksyä! Nyt on ollut poikkeuksellisesti postausmotivaatio hukassa, ja asiota joista haluan kuitenkin kirjoittaa, on kasautunut aikamoinen läjä. Tästä tulisi siis ehkäpä kilometripostaus jos kirjoittaisin kaikesta mitä ollaan puuhailtu, mutta päätin nyt kylmästi hypätä esim agikoulutusten ja -kisojen yli, ihan vaan siitä syystä että videonmuokkausohjelmani ei edelleenkään toimi joten videoita en saa järkevästi laitettua tähän. Mainittakoon kuitenkin, että olin syksyllä Elina Jänesniemen koultuksessa, mikä oli tosi antoisa, ja sitten oli WeCan kisat, jotka menivät vähän niin ja näin, eli jotkut asiat tosi hyvin ja joissain oli vähän kehitettävää. Kisaaminen on kivaa, vaikkei ykkösistä mihinkään ollakaan päästy etenemään :) Olen kuitenkin tehnyt nyt sen päätöksen, etten ota stressiä koko etenemisasiasta, minulle on pääasia että agility on superkivaa Milan kanssa ja olen äärettömän tyytyväinen meidän yhteistyöhön vaikkei kaikki aina tunnukaan sujuvan niin kuin omissa hattarakuvitelmissa toivoisi :)

Mutta, näistä asioista tässä postauksessa sitten jahkauduin kirjoittamaan:

Milan hieronnnat

Milan pennut 1v - kuvat ja kasvutaulukko

Syksykuvaukset <3 

Nyt kun on postaukset paljon myöhässä, kuvia olisi niin paljon etten tiedä miten ne kaikki tähän edes mahduttaisin. Siispä valikoin tähän vain muutamia. Ensinnäkin voin mainita, että ollaan oltu Milan kanssa kahdesti tässä välissä hieronnassa, ja ilokseni voin taas todeta, että kaikki oli hyvin neidin kropassa <3 Ekalla kerralla hyvin pientä jumia oikealla yläselässä, mutta nyt pari viikkoa sitten kroppa taas oli loisto kunnossa. Milan kroppa sai kivoja kehuja hierojalta ja se on kuulemma tosi tasapainoisesti rakentunut ja ihanteellisesti liikkuva. Koska meidän hieroja on vaihtunut, niin ollaan kaksi viimeistä kertaa oltu hierottavana Pasin ja Lenan luona, johon hieroja on tullut kotikäynnille. Samassa ollaan nähty Milan pentua Kuuraa, ja otettiin äiti-tytär kuvakin, joka siis n. parin kuukauden takaa:

Kuura 1v ja Mila 3v. Kuvan ottanut Lena Karlsson.

Mila. Kuva Lena Karlsson.

On jäänyt tässä myös täysin mainitsematta, että Milan pennut täyttivät 8.10. pyöreän vuoden. Kaikista on kasvanut valloittavia nelijalkaisia ja mitä olen pentuja nähnyt ja niistä kuullut niin tosi reippaita yksilöitä Mila (ja osasyyllisenä Tero isukki) on tupsauttanut maailmaan :) Pikistä en tällä kertaa saanut kuvaa, mutta muut näkyisivät tässä:

LÄNSIMETSÄN SYYSAAMUN AARRE "Aarre"

& LÄNSIMETSÄN AURINGONNOUSU "Soni"

LÄNSIMETSÄN HOPEAHALLA "Nova"

& LÄNSIMETSÄN KUURANKUKKA "Kuura"

Tässä vielä nuorukaisten viimeinen merkintä kasvutaulukkoon:

Taas voi todeta, että shelttien koon periytyminen on pieni mysteeri. Nimimerkillä: emä ja isä ovat molemmat n. 36 cm :)

Nyt jään innolla ja jännityksellä odottamaan "pentujen" terveystuloksia, joita ainakin suurimmalta osalta otetaan. Jaiks! :)


Totta kai meidän piti myös vähän syksykuvia ottaa kun on ollut niin kaunis syksy. Harvoin tuntuu olevan nämä minun molemmat karvakaverit hyvässä turkissa samaan aikaan, nyt onneksi kun Sofi kävi trimmissä niin Mila vasta aloitteli karvanlähtöä, joten oli otollinen aika ruskakuville:

Ruskakuvia on luvassa myös lisää, kun oltiin vähän kuvauksissa tuossa lokakuulla, mutta niitä kuvia sitten myöhemmin :)

Ihanaa loppusyksyä :) 

ps. katsotaan nyt koska meistä kuuluu seuraavan kerran, viikon päästä olisi nimittäin suunta kohti Thaimaan aurinkoa ;)

Mitä järkeä?

Kyllä sitä välillä pohtii, että onko tässä bloggaamisessa mitään järkeä? :) Miksi mä tätä teen? Lukeeko mun löpinöitä kukaan? Toki monet lukijoista on ns. "hiljaisia seuraajia", mutta kyllä sitä usein on sellainen olo että itellenikö tässä kirjoittelen :)

Välillä olen miettinyt, että pitäisikö antaa koko homman olla, mutta on tämä kuitenkin niin terapeuttista puuhaa, että melkoinen mullistus saa tapahtua ennen kuin tämän "harrastuksen" jätän kesken. Ja täytyyhän sitä ajatella vähän esimerkiksi facebook-tuttujen hermoja, koska mun face-seinähän täyttyisi entistä enemmän koirajutuista ilman tätä blogia ;)

Ajoittain olen huomannut että blogi on myös taakka. Silloin kun on kiire niin sitä ajattelee että "missä vaiheessa ehdin päivittää blogin?" tai "nyt täytyy päivittää blogi vaikka väsyttää". Eikö ole järjetöntä että tämäkin sitoo noin? :D Haluan kuitenkin kirjoittaa aina kaikesta vähänkään tähdellisestä aiheeseen liittyvästä. Lähinnä kai itseni takia, jotta muistot pysyy järjestyksessä x) En myöskään halua että blogi hiljenee turhan pitkäksi aikaa.

Enemmän tämä kuitenkin antaa kuin ottaa. Vaikka sitten vain itselle, muista kun ei  tiedä että antaako tämä kelleen mitään. Kiinnostaako ihmisiä oikeasti toisten blogit vai vain omat? Itse luen kyllä paljon muiden blogeja (vaikkakin ajoittaisesti) mutta kommentointi usein jostain syystä jää. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä sillä saralla :)

Onhan tämä blogin pitäminen aika ihana asia loppujen lopuksi. Olen koko elämäni ollut sellainen, että on täytynyt pitää kirjaa elämästä ja muistoista (nuorempana päiväkirjat, kaverikirjat, yms, nykyisin valokuva albumit, kuvakirjat, facebook..). Ilman tätä blogia olisi moooni ihana tapahtuma päässyt unohtumaan tai ainakin haalistunut mun olemattomassa muistissa ;)

Juuri tuossa selailin vanhoja postauksia, ja saihan ne aivan ihania muistoja mieleen ja hymyn huulille. Ei voi kyllä kuin suositella bloggaamista kaikille sitä harkitseville, jos löytyy rakas aihe, josta haluaa kirjoittaa ja pitää "muistokirjaa".

JA ilman tätä blogia olisi ainakin yksi erittäin tärkeä ystäväkin jäänyt tupsahtamatta mun elämään!! Tunnistanet itsesi ;) <3

Onko muilla koskaan bloggaus-kriisejä?

Tämä kuva ei liity sinällään aiheeseen, mutta täytyyhän sitä nyt eilen saapuneesta näyttelyiden ykkösruusukkeesta kuva julkaista ;) Vaikka sen ansaitsemisesta onkin jo yli vuosi aikaa :D

HYVÄÄ JUSSIA KAIKILLE!! <3

Aamukuvausta merenrannalla

Kännykkäkuviin oli tyytyminen vaikka järkkärikin oli matkassa. Mutta eihän sillä paljon käyttöä ole, kun perillä huomaa että muistikortti on kotona tietokoneessa ;)

* Kevättä rinnassa *

Ihanaa ihanaa ihanaa kun on kevät ja aurinko paistaa!!! Nyt on ollut muutama päivä niin kivaa ilmaa, että pakkokin olla hyvällä tuulella :)

Sofi aloitti jälleen rallytoko-tunnit. Mahdettaisiinkohan me uskaltaa tässä parin kuukauden sisällä startata kisoissa?? Jos oikeen treenattaisiin :) Sofihan ei ole mikään tyhmä, liikkeet se oppii tuossa tuokiossa, mutta suurin asia mikä mua mietityttää, on että miten se kestää palkattomuutta ja tekemistä vieraassa paikassa. Täytyy kai vaan mennä treenailemaan jonnekkin vieraaseen paikkaan kun kaikki liikkeet on hallinnassa. Mutta tuo palkattomuus. Kuuluko palkattomuutta oikeasti harjoitella vai mennä vaan "kylmiltään" kisaamaan? Pohdin, että meneekö koiralta motivaatio siinä jos treenataan kauheasti palkattomuutta, luulen niin... Kertokaa toki kokemuksianne, pliis! :) Jos tämä junnaaminen vie itseltä motivaation, niin ihan varmasti vie myös koiralta :)

Milan kanssa jännätään vaan nyt viikonloppuna olevia kisoja. Nyt jännää paljon enemmän kun paikalla on tuttujakin ja NE NÄKEE kun mä kisaan! Viimeksi olin lähes tuntemattomien ihmisten ympäröimänä ja kisaamisjännitystä helpotti tieto siitä ettei tutut näe jos mokaan :) Kunnes kuulin lähes heti kisan jälkeen, että meidän startti näkyi suorana nettilähetyksenä :D Ja tietty Soniakin siis näki meidät ihan reaaliajassa sitä kautta ;) Okei, ehkä se että joku on tsemppaamassa, niin jopa helpottaa tilannetta, ainakin saan varmasti kullanarvoisia vinkkejä ja ihan parasta seuraa! :)

Ehkä joku on huomannutkin sivupalkista, että menin ja ilmoitin Milan toukuussa kahteen näyttelyyn. Olenkohan ihan pöljä päästäni, kun tämä minun neitini on kuitenkin niin kovin lyhytkarvainen tällä hetkellä, ja vaikka kuinka lisäravinteilla on koittanut tukea karvankasvua, niin pieni ääni päässä kuiskaa että oliko järkevää ;) No, toisaalta, Milalla on luonnostaan hyvä turkki ja vaikka se ei olekaan mikään kovin pitkä, niin yleensä se on tuomareilta kehuja saanut hyvästä laadustaan. Jos menee lyttyyn nämä näyttelyreissut turkin vuoksi, niin siinähän sitten menee :) Lähinnä mietityttää nuo lyhyenlännät peppukarvat:

Sofille pitäisi jälleen trimmiaikaa varata. Itsekin on pitänyt tuota trimmaamista alkaa harrastaa, mutta on se kyllä semmoista puuhaa että...

Koiratkin on selkeesti huomanneet, että aurinko on alkanut paistaa ja on lämmin ja että se on kivaa! Sofi makaa päivät pitkät takapihalla auringossa ja käy jokaisessa sulassa ojassa pulahtamassa uimassa :) Mila ei tassujaan vielä kastele, ehkä sitten kun oikeasti on kuuma :)

Sofin viimeaikaiset mietteet

Hei kaikille!

Olen Sofi, muistatteko vielä mut? Se valkoinen uljas terrieri, joka on toinen tämän blogin PÄÄhenkilöistä, vaikka blogi onkin ollut lähiaikoina vaan Mila sitä ja Mila tätä. Mukamas musta ei oo ollut mitään erityistä kirjoitettavaa.... Pah. Mitä sitten vaikka toi vääränrotuinen pikkusysteri onkin harrastanut niitä mallinäytöksiä ja juossut esteitä ja käynyt tapaamassa poika-ystävää ja saanut ne vauvatkin. Mäkin olisin tehnyt noita kaikkia, jos vaan oltais viety, mutta eeeei. Kävin tuossa kesällä jopa itsenäisesti tapaamassa toista valkoista terrieriä, tuota naapurin miestä, mutta emäntä tuli hakemaan mut heti pois, muistatteko?! Voitteko kuvitella?? Mä olin vielä parhaassa vauvojenhankintatilassa sillon, mutta eipä annettu mun saada vauvoja. Ei kun Milalle vaan annettiin. (No kyllä mä Milasta tykkään oikeesti, mutta ymmärtäkää että haluun sisältää tähän kirjoitukseeni vähän traamaa ja tunnetta.)

Ihmettelette varmaan miksi mä tätä nyt kirjotan. Etteko arvaa miksi? No kun tuo emäntä oleilee vaan tuolla vauva-huoneessa, ja lässyttää vauvoille. Lapsellista sanon minä. No, näin kuitenkin tilaisuuteni tulleen ja hipsein tänne kirjoittelemaan. Saattepa kuulla mustakin vähän jottain kuulumisia. 

Mullakin tosiaan on kuulumisia. Mä olen koko kesän juossut takapihalla, haukkunu oravia, haukkunu muita koiria ja haukkunu vielä vähän muuten vaan jos joku kaukainen kaveri jossain muussa pihassa kuulis mut. Ja arvaatteko mitä silloin yleensä tapahtuu, siis silloin kun mä haukun? No sillon emäntä tai isäntä tulee ja komentaa olemaan hiljaa. Yleensä ne huutaa mut sisälle. Mä en yleensä aina heti tule. Ne ehkä luulee, että mä haukun siks että haluisin sisälle, mutta ei ne tajuu etten mä haluu. Mä vaan tykkään haukkua. No nykyää mä silti menen aika nopsaakin välillä kutsusta, kun ne on tiättekö alkanu antamaan mulle nameja aina kun tulen sisälle kutsusta! Kummallista, mutta kelpaa mulle. Namit on meinaan mun juttu.

Oon mä muutakin tehny kun haukkunu. Me ollaan käyty pitkillä mettälenkeillä ja sitten oon myös tokoillut. Emäntä on myös tehny mun kanssa temppuja ja mä oon niissä muuten taitava. Olen aika älykäs vaikka itte sanonkin. Mulla ja emännällä jotenkin natsaa nämä temppu-jutut, tiättekö. Jotenki tajuun aika nopsaa mitä se haluu mun tehdä, ja sitte saan namin aina. Helppoo ku mikä. Mutta arvaattekos onko Mila näissä hyvä? Kheheh. Mä aina nauran partaani kun emäntä yrittää Milalle opettaa jotain. Kyllähän Milakin oppii, ja onhan se jotenkin lapsellisen innokas, mutta kun ei se vaan tajuu aina kaikkee! Jos emäntä sanoo Milalle "tassu", "nouse", "kurre", "kieri" niin ei se pöhkö osaa! Ja mä tyttö tarjoon näitä kaikkia heti kun käsketään. Vaikka emäntä joskus sanoi, ettei noita ole mukamas opetettu Milalle. Mitä sitten, eihän mullekaan olla opetettu! Mähän osasin ne jo pikkupentuja, oon aika varma. No mä olenkin ne tämän perheen aivot.

Niin ja onhan mun pakko kertoa myös näistä ihan parista viime viikosta. On ollut meinaan niin kummallista touhua välillä, että on meikätyttökin saanu päätään pyöritellä. Kaikki alko ihan tossa kolme viikkoa sitten noin pyöreesti sanottuna. Mä meinaan jouduin yksin hoitoon mummulaan. Tämmöstäkään ei oo koskaan ennen tapahtunut, joten haistoin heti että tässä on jotain mätää. Että Mila jäi kotiin ja mä jouduin hoitoon. No siinä meni sitten pari päivää ja arvaatteko mitä kotona odotti kun mä palasin! Jotain niin kummallista että ette ikinä arvaa, joten mä kerron:

Mä haistoin heti kun tulin sisälle että jotain erikoista on sattunu. Kipitin sitten suoraan sinne mistä haju tuli, mutta joku oli laittanu jonkun portin siihe eteen enkä ees päässy kattomaan. Mutta sen verran näin, että Mila makasi jossain laatikossa ja sieltä kuului pientä piipitystä. Tää oli jotain ihan uutta mulle. Ja tiettekö, että toi aktiivisiskoni makasi siellä ihmeen laatikossa päivä tolkulla. Ihan älytöntä. 

No meni pari päivää, että mä en saanu lainkaan nähdä mitä siellä laatikossa oli. Mut mä rauhotuin sitten ja en enää välittänyt koko huoneesta sillee kovin kauheesti. Ja sitten kerran kun Mila meni takapihalle pissalle ni emäntä toiki mulle yhden tämmösen piipittävän pötkön mun haisteltavaks. Ja voin sanoo, että kummastutti. Vähän niinku ihmettelin, että mikä ihme tuo on. Mutta oli se mielenkiintoista. Mä sitten haistelin, tosi varovasti. Jotenkin mä vaa tiesin että täytyy olla varovainen, kyllä toi emäntäkin sen mulle sano. Kuitenkin, se oli tosi kummallinen juttu, semmonen pieni kiemusteleva, kuulemma se oli koiravauva. Mila oli siis saanu vauvat. 

En oikeen tiiä mitä olisin ajatellu, Mila sai vauvat ja mä en. Mä olisin myös halunnu vauvat, ku multa tuli ihan maitoo tisseistä ja kaikkee. Mä kuitenki tykkäsin näistä Milankin vauvoista, enkä ainakaan ollu niille ollenkaan vihanen, vaikka äiti pelkäs vissiin jotain semmosta. Vaikka mä yritänkin oravaa ehkä vähän haukata pihalla, niin en mä sentään tommosia koiravauvoja. Kaikkea sekin luulee. 

No ne vauvat on ollut täällä jo yli kaks viikkoo. Emäntä luottaa muhun jo niin paljon, että mä saan ihan vapaasti tulla pentuhuoneeseen. On ne aika jänniä. Nyt ne vauvat on alkanut liikkumaan ja  välillä ne vähän murisee. Mä oon nyt kuulemma täti. Kelpaa mulle.

Okei, jo riitti noista. Meinas taas mennä Milasta puhumiseks. Mulla on kuulemma ens viikolla parturi. Mulla on nyt niin pitkä turkki, että oon joutunu pitää jotain noloa rusettia päässä jo viikkojen ajan. Ihan käsittämätöntä. Emäntä ei oo ees ottanu musta paljon kuviakaan nyt, kun oon kuulemma niin räävittömän näkönen. Kaikkea sitä kuulee! No ens viikolla mua ehkä sitten kuvataan, kun oon kaunistunut. Nyt täytyy lopetetella, kun emäntä taisi nousta noitten vauvojen vierestä. Kuullaan! Tsau!

Terveisin, 

Sofi 3,5v 
valkoinen länsielämaanterrieri

Mila saikulla ja kevätkuvia

Hyvää pääsiäistä kaikille! :)

Meillä on vähän sairaslomailtu agilityn suhteen, kun Mila loukkasi kyntensä viime tiistaina. Takapihalla heiteltiin fresbeetä ja kynsi siinä sitten jotenkin lohkesi ja verta tuli aika lailla. Muutaman päivän Mila nilkutti kunnolla, mutta nyt ei enää juurikaan. Pidetään kuitenkin edelleen tossua tassussa suojana, koska se alkaa heti vuotamaan kun Mila viilettää tuolla kovassa lumihangessa... Toivottavasti päästään kuitenkin ensi viikolla jo treenaamaan normaalisti. Milaa ei juurikaan tossu häiritse, eikä sitä tainnut kynnen kipukaan suuremmin haitata, oli kova työ viime viikolla pidätellä neitiä juoksemasta, ja nilkuttamisesta huolimatta se olisi jatkuvasti halunnut hakea keppiä tai frisbeetä.

Nyt viikonloppuna oltiin mökillä ja oli aika mahdotonta pakottaa Milaa lepuuttamaan jalkaansa ja hyvinhän se tossuineen menossa mukana pysyi vaikka vauhtia riitti:

Mila ja Sofi

 Mila roikkuu usein Soin hännässä :)

Nessi ja Mila

Tämä taisikin olla viimeisiä kertoja mökillä, ennen jäiden perusteellista sulamista. En enää ota koskaan riskiä, että kävisi niin kuin pari vuotta sitten.

Niin ja mikäli täällä on porilaisia westie- tai sheltti-ihmisiä lukemassa, niin perustin facebookkiin Porin westielenkit sekä Porin seudun sheltit -ryhmät, joihin saa kernaasti liittyä :) Huomenna maanantaina onkin ensimmäinen shelttilenkki sovittuna. Westielenkit käynnistetään talvitauon jälkeen tässä piakkoin keväällä.

Lalla-ti-laa

Eikö nää pakkaset jo loppuis, mä en enää jaksais! Aurinko paistaa ja koitan imee siitä kaiken lämmön ja toivon että tulis jo kesä :) Meillä on keväällä/kesällä vähän remppaakin edessä kotona, talon ympäri tehdään sadevesijärjestelmät (odotan "innolla" sitä myllättyä maata...), sitten tohon sivuun rakennetaan autokatos. Sisälle vaihdetaan ainakin tapetteja yhteen makkariin ja haluisin kovasti vaihtaa myös olohuoneeseen ja eteiseen tapetit, mutta siinä on sitten vähän isompi homma, jotta katsotaan nyt jaksaako... Sitten pitäis vaihtaa tai maalata makkarien ovet valkoisiksi, samaten aion maalata keittiöstä vähän puisia osia valkoisiksi. On tuossa sitten hommaa ihan riittämiin!

Mutta nyt poikkesi vähän blogin aiheesta :P Jos mennään takaisin koiriin, niin niin... niin että mitäs niistä? Ei niissä ole nyt pajonkaan kerrottaava, molemmat voi hyvin ja paljon on harrastettu. Varasin Sofille huhtikuun loppuun uuden silmätarkin. Jännitän sitä aika kauhun sekaisin tuntein, hyvä jos edes uskallan mennä sinne. Pakko varautua vaan siihen pahempaan vaihtoehtoon, vaikka toivon että lääkäri pyörtäis viimekertaset sanansa.

Siinä kännykkäkuva Sofista. Yritän opinnäytetyötä vääntää, mutta nuo kaksi ovat melkoisia häirikköjä, tulevat aina keskeyttämään kun olen niiden mielestä tarpeeksi kauan kököttänyt koneella tai kirjoja lukien :) Sofi on menossa trimmii nyt torstaina, alkaakin tukka roikkua jo silmillä. Seuraavan trimmin teenkin itse, kun ilmoittauduin westien trimmikurssille joka on toukokuussa.

Milastakin kännykuva. Milan tukka taitaa olla kasvanut jo täyteen mittaansa, ainakin tuntuu ettei se enää tuosta veny. Kohta alkaa taas näyttelykausi, katsotaan kuinka paljon niissä jaksetaan tänä vuonna käydä. Muutamaan tässä kotikulmilla olevaan ollaan jo ilmoittauduttu. Mietin nyt vielä, että pitäisikö shelttien erkkariin ilmota vielä... katsotaan. Nyt tulevana viikonloppuna on Milan ekat agility-epikset, vähän jännittää :) Voi olla että ilmoitan tuon silti pelkkää hyppäriin, kun ei olla kontakteja vielä menty radalla ilman etupalkkaa... Toivon, että ehdittäisiin jossain virallisissakin kisoissa käymään ennen kuin Mila syksyllä siirtyy muutaman kuukauden mammalomalle.

Tilasin muuten Tessukalta uuden ovikyltin meidän oveen, eikös olekkin hieno?

Tähän loppuun ei-niin-sitten-yhtään-koira-aiheinen -kuva, mutta jos naiset olette olleet pitkään koneella, niin tässä vähän niska-hartialihas -venytystä:

 

Hyvää alkavaa kevättä kaikille! ;)

P.S. En muuten ole muistanut mainita, että Sipsi sai lopulta uuden hyvän kodin :)