Hei me lennetään... muttei pilvissä

Vvvvoi lentokeinu...

Niin sunnuntaina oli kisat ATT:lla Milan kanssa, ja harmitushan sieltä tarttui mukaan. Harmittaa sekin että harmittaa, kun tottakai tiedän että epäonnistumiset kuuluu asiaan, eikä niitä pitäisi liioin murehtia. Mila oli siis oikeasti aika super ja en voi olla kuin tyytyväinen sen menemiseen. Ei kaikki kuitenkaan ihan putkeen mennyt.

Eka rata oli hyppäri, ja siinä Mila sai hyllyn heti alkumetreillä kun se päätti yllättäen ohittaa kaksi ekaa estettä vallan! :) Onneksi uskon tietäväni tähän syyn (*osoittaa itseään*). Olin aivan liikaa painamassa omalla asettumisellani ja kädelläni Milaa kiertämään esteet, joten niinhän siinä sitten kävi. Hypärilllä loppurata meni muilta osin muuten ihan ok, mutta kepeille syöttämisellä pilasin itse Milan niille hakeutumisen antamalla väärän käskysanan ja seisomalla sen linjalla. Muutoin hieno rata.

Kaksi viimeistä rataa oli agiratoja. Ekalla agiradalla mentiin aika hienosti, kunnes keinulta Mila otti lentokeinun, ja ihan radan lopulla vielä kääntyi putkelta takaisin. 

No tässä kohtaa mieli ei vielä ollut niin kovin maassa, koska olin Milan menoon kuitenkin tosi tyytyväinen. Viimeisellä radalla jännitin hirveästi taas kerran sitä keinua ja jätin loppujen lopuksi hätäpäissäni täysin ohjaamatta koko esteen ja yritin lähinnä pysäyttää sen vauhtia putkesta ennen keinua... Äh. No menihän se ohi ja siltä radalta siis vitonen. Parit kaarroksetkin meni vähän turhan pitkiksi, mutta ihan ok muuten. 

Tässä kaikki kolme rataa peräjälkeen:
(toi alku on niin nolo, mutta ei voi mitään :D)

Tuloksena kisapäivästä siis HYL, HYL ja 5.

Innokas aksaaja Mila:) Takana meidän tärkeä tukipilari, joka keskittyy kylläkin tällä kertaa ihan muualle kun mun valokuvaukseen ;) 

Harmitus iskikin sitten vasta ratojen jälkeen kun tiedän, että jokainen rata olisi ollut sellainen, jotka me oltais pystytty menemään, jos saisin oman pään pysymään kasassa ja keskittymään ohjaukseen täysillä. Nyt taisi mennä osa energiasta jännitykseen ja panikointiin. Siihen ei kai auta kuin kokemus. Keinu jäi silti eniten harmittamaan... Se menee treeneissä kivasti, mutta viimeaikoina kisatilanteissa (epiksissä ja nyt näissä kolmessa ensimmäisessä virallisessa radassa), menee vissiin multa pasmat sekaisin ja ohjaan sen ihan päin peetä. Eikä kai Milakaan osaa sitä vielä tarpeeksi hyvin kun noin herkästi tuota lentokeinua ottaa. Mutta kun se osaa sen treeneissä! Kontakteissakin oli parantamisen varaa. Ne on meillä ennen mennyt hienosti, mutta nyt olen vähän liikaa harjoitellut tuota taakse jättäytymistä, ja Milalla on mennyt vähän pasmat sekaisin alastulon kanssa. Damn, täytyy ottaa siis kaikki kontaktit nyt tehotreeniin.

Toki radoista löytyi paljon positiivistakin:

- Kaikki rimat pysyi ylhäällä, viimeaikaisista ongelmista huolimatta!

- Milan traivi oli hieno

- Mila tuli ohjaukseen hyvin (oma ohjaus nyt jossain kohtia oli mitä oli, mutta pääasia että Mila tekee juuri niin kuin ohjaan! :) )

- Vieras halli ei jännittänyt ja Mila osasi ottaa paikan päällä ihan rennosti ja olla stressaantumatta
- Mila oli vaan kaikenkaikkiaan niin kuuliainen ja hieno <3 Nyt vaan ohjaajalle päitä hattuun.

Tavoitteet puhtaasta radasta siis siirtyvät tuonnemmaksi, mutta ehkä me vielä tässä kevään (tai viimeistään kesän) mittaan se nollakin saadaan :) Mun "salainen" haave olisi ainakin nousta kakkosiin tämän vuoden puolella, saapa nähdä.

2½ v Mila ja Stella

"Vapaa!" 

(Oikeasti siis "Jes", mutta yleensä tuo 'vapaa' kertoo ihmisille enemmän)

Lauantaina tavattiin myös Milan pentu Kuura piiitkästä aikaa ja hieno jälleennäkeminen oli. Kuura tuntui tunnistavankin minut, ainakin vastaanotto oli kovin lämmin <3 Samana iltana meitä tuli myös moikkaamaan toinenkin lapsukainen, Soni. Energinen ja kaunis paimenkoiranalku hänkin :) Molemmat pennut olivat todella reippaita ja suloisia ja vallan ihania <3

 Kuura lähes 6kk sekä Mila ATT:n pihassa. Näiden kahden sukulaisuussuhteesta ei kyllä voi ulkonäön perusteella omaan siltään erehtyä :)

Soni ja nyrpeä mutsi ;)

* Kevättä rinnassa *

Ihanaa ihanaa ihanaa kun on kevät ja aurinko paistaa!!! Nyt on ollut muutama päivä niin kivaa ilmaa, että pakkokin olla hyvällä tuulella :)

Sofi aloitti jälleen rallytoko-tunnit. Mahdettaisiinkohan me uskaltaa tässä parin kuukauden sisällä startata kisoissa?? Jos oikeen treenattaisiin :) Sofihan ei ole mikään tyhmä, liikkeet se oppii tuossa tuokiossa, mutta suurin asia mikä mua mietityttää, on että miten se kestää palkattomuutta ja tekemistä vieraassa paikassa. Täytyy kai vaan mennä treenailemaan jonnekkin vieraaseen paikkaan kun kaikki liikkeet on hallinnassa. Mutta tuo palkattomuus. Kuuluko palkattomuutta oikeasti harjoitella vai mennä vaan "kylmiltään" kisaamaan? Pohdin, että meneekö koiralta motivaatio siinä jos treenataan kauheasti palkattomuutta, luulen niin... Kertokaa toki kokemuksianne, pliis! :) Jos tämä junnaaminen vie itseltä motivaation, niin ihan varmasti vie myös koiralta :)

Milan kanssa jännätään vaan nyt viikonloppuna olevia kisoja. Nyt jännää paljon enemmän kun paikalla on tuttujakin ja NE NÄKEE kun mä kisaan! Viimeksi olin lähes tuntemattomien ihmisten ympäröimänä ja kisaamisjännitystä helpotti tieto siitä ettei tutut näe jos mokaan :) Kunnes kuulin lähes heti kisan jälkeen, että meidän startti näkyi suorana nettilähetyksenä :D Ja tietty Soniakin siis näki meidät ihan reaaliajassa sitä kautta ;) Okei, ehkä se että joku on tsemppaamassa, niin jopa helpottaa tilannetta, ainakin saan varmasti kullanarvoisia vinkkejä ja ihan parasta seuraa! :)

Ehkä joku on huomannutkin sivupalkista, että menin ja ilmoitin Milan toukuussa kahteen näyttelyyn. Olenkohan ihan pöljä päästäni, kun tämä minun neitini on kuitenkin niin kovin lyhytkarvainen tällä hetkellä, ja vaikka kuinka lisäravinteilla on koittanut tukea karvankasvua, niin pieni ääni päässä kuiskaa että oliko järkevää ;) No, toisaalta, Milalla on luonnostaan hyvä turkki ja vaikka se ei olekaan mikään kovin pitkä, niin yleensä se on tuomareilta kehuja saanut hyvästä laadustaan. Jos menee lyttyyn nämä näyttelyreissut turkin vuoksi, niin siinähän sitten menee :) Lähinnä mietityttää nuo lyhyenlännät peppukarvat:

Sofille pitäisi jälleen trimmiaikaa varata. Itsekin on pitänyt tuota trimmaamista alkaa harrastaa, mutta on se kyllä semmoista puuhaa että...

Koiratkin on selkeesti huomanneet, että aurinko on alkanut paistaa ja on lämmin ja että se on kivaa! Sofi makaa päivät pitkät takapihalla auringossa ja käy jokaisessa sulassa ojassa pulahtamassa uimassa :) Mila ei tassujaan vielä kastele, ehkä sitten kun oikeasti on kuuma :)

Mikä neuvoksi rima-ongelmaan??

Kaiken näköisiä eri ongelmia koirakoilla tuntuu olevan, meidän suurin ongelma tällä hetkellä on rimojen tiputtelu agilityssa. Nyt tuntuu siltä, että Mila on täysin välinpitämätön rimojen suhteen.

Ennen pentuja meillä ei siis ole ollut sen suurempaa rimaongelmaa, joten voihan olla että tämä tosiaan on sitä fyysisen kunnon puutetta; lihasten vajaakuntoituutta yms. Mutta tänään Heini Stenbergin koulutuksessa tuli kyllä sellainen olo (ja Heinikin oli samaa mieltä), että Mila ei yksinkertaisesti välitä vaikka tiputtaa riman. Karkeasti sanottuna tuntuu, että Mila tiputti n. 1/3 rimoista, mikä on jäätävä määrä! Rimat oli 40cm korkealla, mutta kun laskettiin ne 30cm niin Mila tiputti siltikin osan, mikä vahvistaa sitä että se vain räiskii niitä sen enempää välittämättä. 

Ollaan siis käyty heti pentujen luotuvuksen jälkeen kertaalleen osteopaatilla, vuodenvaihteen aikaan hierojalla ja viimeiseksi reilu viikko sitten koirafyssarilla. Mitään suurempaa ei ole löytynyt, muuta kuin jumeja ja pientä toispuoleisuutta. Nämä ei omasta mielestä voi kuitenkaan selittää näin suurta rimojen tiputtelua. Tai sitten sillä vaan yksinkertaisesti on niiin huonot syvät lihakset vielä.

Tähän asti en ole suuremmin puuttunut tuohon Milan rimojen tiputteluun, mutta nyt kun se ongelma näyttää vain pahentuvan, niin on kyllä pakko yrittää laittaa piste sille. Olen saanut siis vinkkinä paristakin suunnasta, että jatkossa jos Mila tiputtaa riman, niin keskeytän radan ja pyydän sen menemään saman kohdan uudelleen oikein. Näin siis joka kerta, eikä kertaakaan niin, että riman tiputtaminen jäisi huomioimatta. Toivotaan, että siitä olisi apua. Muitakin neuvoja otetaan vastaan jos jollain jotain tulee mieleen!

Meillä on siis ensi viikonloppuna kisat, mutta mikäli rimatouhu jatkuu sielläkin, niin täytyy näin heti alkuunsa laittaa jäihin kisat siihen asti, että ongelma saadaan pois alta. Mietinkin nyt, että pidinkö kuitenkin liian lyhyen treenitauon Milan pentujen jälkeen, eikä se mahdollisesti ole ehtinyt saamaan tarpeeksi hyvää pohjakuntoa alle? :/ Siksi kysynkin (jos joku pennut teettänyt agilityihminen tätä sattuu lukemaan), että onko kokemuksia tästä rimojen tiputtelusta pentujen jälkeen? Milan pentujen syntymästä on nyt inasen vajaa 6kk. Ulkoisesti tuntuu että se palautui niistä tosi nopeaan ja hyvin, mutta tässäkö se nyt vasta sitten näkyy...

Olen myös yrittänyt keksiä ja saada muilta vinkkejä, että millaisia harjoitteita voisin Milan kanssa tehdä, jotta syviä lihaksia saisi vahvistettua tehokkaasti. Hankittiin tosiaan se jumppatyyny (tarkoitus oli hankkia se littana dobo-tyyny, mutta tämä on aika lailla vastaava ja 4 kertaa halvempi), jonka kanssa voi jotain tehdä, mutta suoraan sanottuna olen vähän kädetön sen kanssa. Jotain perus tasapainotteluharjoitteita keksin, mutta en kyllä kovin monipuolisesti sitä osaa käyttää vielä. Ylämäkijuoksua ollaan vähän tehty takapään voimistamiseksi, mutta harmi ettei tässä ihan lähellä ole yhtään mäkeä, vaan pitää aina autolla mennä kauemmas (Porissa kun niitä mäkiä ei yksinkertaisesti liiaksi ole, tämä alue kun on entistä merenpohjaa). 

 Tasapainottelua ilman tyynyä (jalat vastakkaisilta puolilta ilmassa, ei tukien)

 Tasapainottelua tyyny takajalkojen alla, välillä toista etualkaa nostaen

 vastakkaisten jalkojen nostelua

 ... ja samaa tyyny etujalkojen alla

Pusu :) Milan pepputukka on vielä hieeeman vaiheessa ;)

Tässä meidän ylämäkitreeniä, Mila tekee ja minä laiskottelen ;)

Harmittaa kyllä, kun Mila muuten olisi kisavalmis, mutta nyt tuli nämä rimat eteen... Katsotaan nyt kuinka kauan menee, ennen kuin päästään ensi viikonlopun kisojen jälkeen taas jatkamaan kisaamista.

Tässä vielä loppuun se tämänpäiväinen Heinin rata:

Oli kiva rata, vaikkakin aika haastava meille. Uusina juttuina tuplasylkkäri esteelle 6, sylivekki esteelle 7, kopteri esteelle 14 ja sitten vielä flippi esteen 15 jälkeen. Oppiikohan näitä kaikkia ohjauskuvioita koskaan? :D Mutta kaikki toimi tosiaan hienosti ja ihanaa oppia uusia tapoja ohjata! Huomattavasti mukavampi suunnitella omaa ohjausta, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin tyyliin valssia vaan joka kohtaan :D (No ei kai sentään ;)) Tämä rata oli aika ahdas ja sai olla tosi tarkka Milan kanssa, ettei se lukinnut väärää estettä. 

Ei päästy tällä kertaa kuin 19 esteelle asti, mutta tyytyväinen olin (muuhun paitsi Milan rimoihin!!!). Hyvästä koulutuksesta huolimatta päällimmäiseksi jäi mieleen harmitus rimoista. Kumpa tietäisin johtuuko tämä nyt Milan tämänhetkisesti fysiikasta vai vain sen välinpitämättömyydestä rimojen ylhäällä pysymiseen... Huoh, mitenhän niiden kanssa käy...

Milasta tuli ykkösluokkalainen

Vihdoin ja viimein löydettiin eilen Milan kanssa itsemme virallisista kisoista Lempäälästä. Siellä oli siis vain yksi rata, joten pehmeä aloitus, vaikkakin radan jälkeen jäi vielä sellainen tunne, että olisi ollut kiva mennä vielä ainakin toinen rata.

Tuomarina oli Johanna Nyberg ja rata oli aikas mukava. Me oltas niin pystytte se vetämään nollanakin läpi, mutta tyhmiä virheitä tuli. Rima tippui siis kahdesti, eka saattoi johtua mistä vaan, mutta vikan laitan ainakin ihan oman ohjauksen piikkiin, kun en vetänyt täysillä loppuun saakka. Rimojen lisäksi otin hyllyn keinulta, kun menin uusiksi lentokeinun. Muutoin olen ihan tyytyväinen rataan ja hyvillä mielin odottelen meidän seuraavia ratoja, jotka ovat reilun viikon päästä Liedossa.

p.s. Mila mitattiin 35,5cm :/ Olen siis joku vuosi sitten sen viimeksi mitannut vajaa 37, mutta itsekin mittasin nyt edellispäivänä tuon 35,5cm. Harrrmittavan vähän siis meni tuon medirajan yli, joka on 35cm... No, näillä mennään.

Aiemmin tällä viikolla:

Sofi ja Mila Mustissa ja Mirrissä. Ostin kolme vinkualelua ja ylläri ylläri, Sofi rikkoi niistä vinkut ehkä viidessä minuutissa... Käsittämätöntä! :) Onneksi Milalle kelpaa agileluiksi tavalliset köysilelut :)

Wecan epikset 14.3.

Oltiin edellispäivänä meidän oman seuran eli Wecan järjestämissä agilityepiksissä. Olin talkootöissä radanrakennuksessa ja kisasin Milan kanssa mölliluokassa sekä avoimessa (2lk tasoinen). Mölliluokan radan ajattelin menevän aika helposti, mutta jostais syystä Mila kieltäytyi putkeen menosta, josta oman järjen mukaan olisi pitänyt tulla vitonen, mutta nollarata meille kirjattiin ja saatiin siis ykkössija. No anyway, täytyy ottaa tehotreeniin Milan kanssa nuo putkeen irtoamiset. Välillä se siis tekee tuota ekalla kerralla että kääntyy putken suulla pois, tässä videolla jää harmittavasti juuri se kohta tuomarin taakse pimentoon eli ei siis oikein näy miten itse tuossa ohjaan... Mölli-videolta alusta jäi osa pois, eli ensimmäinen hyppy ja A-este.

Toisena ratana oli siis avoin rata, johon olen ihan ok tyytyväinen, keinua lukuunottamatta, josta Mila hyppäsi kesken pois. Oltiin neljänsiä yhdellä virheellä. Onhan tuossa kohtia, jotka voisi mennä paremmin, mutta mutta... :) Laatukin vähän on mitä on, kun mun känny näemmä tekee tota sumentamista kesken kaiken...



Nyt olisi suunnitteilla virallisiin mennä kokeilemaan, odotan kyllä sitä vähän kauhun sekaisin tuntein... :)

Milan fyssarikäynti ja pentujen 4- & 5kk kuvat

Eilen oli Milan fyssarikäynti Tuija Sällilän vastaanotolla. Tällä kertaa löytyi jumeja ja myös sitä selittävää tekijää Milan hieman normaalia suurempaan rimojen tiputteluun. Oikea takareisi oli jumissa, samoin selän vasen puolisko. Mila varaa painoaan enemmän kuulemma vasemmalle puolelle, mikä saattaa johtua kuulemma siitä oikean jalan jumista, mikä taas johtaa selän vasemmanpuoliskon jumiutumiseen. Fyssarin mielestä tämä toispuoleisuus on voinut saada alkunsa oikeastaan mistä vain, esimerkiksi jo niinkin kaukaa kuin viime keväisestä kynsitapaturmasta. Tai saattaa olla vain synnytyksen jälkeistä vajaakuntoisuutta.

Kotiharjoitteita saatiin myös, tarkoituksena vahvistaa Milan syviä lihaksi. Lisäksi saisin venytellä Milaa ahkerammin. Niistä postaan lisää myöhemmin, kunhan saan jotain matskua. Agilitysta Tuija sanoi, että ei hän näe esim kisaamiseen mitään estettä, sanoi vain että kannattaa mennä koiran ehdoilla, eli kun rimat pysyvät ylhäällä, niin voipi myös hypyttää niitä korkeampia hyppyjä.

Muutaman lenkkikuva meidän kotinurkilta metsästä:

Oliko tässä vielä niitä nameja...

* * *

Olen myös edelleen saanut mun syksy-vauveleista ihania kuvia paljon ja kuulumisia myös. Tässä ihan vaan kehityspotretit, enemmän kuvia voi käydä kurkkaamassa ainakin Aarren, Novan ja Kuuran blogeista.

 4 kuukautta (Piki puuttuu tästä)

 Piki 4,5 kuukautta

 5 kuukautta (Piki puuttuu tästä)

5 kuukautta 

P.S. Blogin nimi ja banneri ovat joutuneet muutosten puhallusten uhriksi.
Sama tuttu linja tosin jatkuu, mutta jotain uutta kuitenkin, huomasitteko? :)

Heini Stenbergin ja Timo Liuhdon agilitykoulutukset

Heini Stenbergin koulutus WeCa:n hallilla 24.2.2014

Heinin koulutuksissa on aina vähän opettelemista ja muistamista radoissa, vai mitä sanotte? :)

Rata oli kuitenkin kiva, ja meille aika haastaviakin kohtia löytyi, vaikka hienosti Mila meni kuitenkin omasta mielestäni. Ihan loppuun asti ei päästy ja vaikeimmat kohdat meille oli yllättäen ensin esteeltä 11 esteelle 12, kun jättäydyin itse aika paljon taakse, koska rata jatkui puomilta taaksepäin, jolloin Mila ei ottanut viimeistä askelta puomin päässä. Se jäi kyllä kontaktialueelle, mutta ei mennyt loppuun asti, ja käänsi sitten päänsä vaan taakse minuun, että ´saanko jo tulla´. Toinen hankalampi kohta oli 14-15-16 väli, eli hankala keppikulma ja putkeen meno niin, että leijeröin kepit. Vaihtoehtoja kepeille menoon oli erilaisia, mutta itselle selkeä valinta oli kulkea keppien oikeaa puolta ja samaa puolta takaisin. Helpoin ratkaisu meille olisi varmasti ollut tehdä persjättö putken jälkeen ja lähettää siitä Mila pimeästä kulmasta kepeillä, mutta harjoittelun vuoksi otettiin uusi juttu, eli lähetin Milan sylkkärillä kepeillä ja sylkkärillä taas keppien jälkeen putkeen. Aluksi ei sujunut, mutta pienen treenin jälkeen alkoi sujumaan. Muiltakin osin rata oli oikein kiva. Yllätyin että pystyin ohjaamaan tosi kaukaa Milan putkelta 16 putkelle 17 ja ehdein vielä vaihtamaan sen vuoksi puolta 18 esteen jälkeen. Kaikenkaikkiaan oikein positiivinen fiilis jäi tästä koulutuksesta.

Timo Liuhdon koulutus TVA:n hallilla Noormarkussa 9.3.2014

Myös tämä koulutus oli mielestäni hyvä ja opettavainen. Timo oli ajatellut radan suoritettavan aika lailla eri tavalla, kuin itse olisin sen ohjannut. Monta kohtaa olikin oikein sopivia myös meille, mutta pari kohdan ohjaisin kyllä edelleen eri tavalla, ainakin tällä osaamistaidolla mikä meillä tällä hetkellä on. Tällä radalla päästiin 17 esteelle asti, ennen meidän ajan loppumista. Sillä pätkällä kaikki muut saatiin sujumaan melkoisen hienosti, mutta 11 putkelta Mila ei meinannut millään lukea keppejä vaan sujahti aina putkeen. Ei lähdetty sitä tuolla hinkkaamaan, vaan saatiin tämä kotiläksyksi. Timo suosi tällä radalla paljon vippauksia ja viskileikkauksia. Viskileikkauksia ollaan vähän tehtykin aiemmin, mutta sain niistä kyllä uuttakin oppia. Vippaus tuli ihan uutena ja olikin varsinkin hyödyllinen pariin kohtaan, esityisesti esteellä 17. Ennen en ollutkaan tajunnut vippauksen oikeaan ideaa, mutta nyt se aukeni kyllä paremmin. Timo ehdotti myös vippausta puomin jälkeen esteellä 17. Tässä kohtaa olisin itse tehnyt takaakierron, jonka Timo sanoi myös olevan varteenotettava vaihtoehto. Kokeiltiin kuitenkin vippausta tässä, mutta Mila haki automaattisesti esteen suoraan, eli ei tullut esteen vasemmalle puolelle käteeni, jonka kautta se oli tarkoitus vippaista esteen taakse. No, tämäkin jäi meille siis kotiläksyksi. Uutta siis opittiin ja tämäkin oli varsin hyödyllinen koulutus :) 

Odottelemassa vuoroa Timon koulutuksessa

Verikoetuloksia, järvenjääkuvia ja shelttitapaaminen

Alkoi sitten maaliskuu, ja ei olisi kauniimpi sää olla ensimmäisenä päivänä, ihanaa ihanaa kun "talvi" alkaa jäädä taakse <3 Postailu on hieman harventunut, ja syynkin pystyn hyvin kertomaan. Ensinnäkin, kuvia ei ole tullut otettua kamalan masentavan sään vuoksi ja koirat on tämänhetkisine turkkeineenkin niin laimea näky ettei ole houkuttanut kuvia niistä napsia :) Edellispäivänä tuli kuitenkin vähän kuvailtua mökillä järvellä.

Ennen kuvia täytyy hehkuttaa, että meidän 9v Nella-mummeli kävi yleistarkastuksella eläinlääkärillä, koska on ollut hieman levoton lähiaikoina, ja tulokset olivat varsin positiivisia. Luultavasti muutoksen käytöksessä johtuvat vain juoksuista, koska lääkärin mukaan mamma on loistavassa kunnossa ja kaikki veriarvotkin on viitelukemissa :)

Mökkireissu:

 Sofi, Nella ja Luna

Mila, Sofi, Luna ja Nella

Vähän jännäsin mökille mennessä, että onko jää jo vaarallista, mutta se oli vielä toosi paksua, ei ollut pelkoa rikkoutumisesta.

 Mila on vielä hupaisa näky pikkuisessa turkissaan, jota se maltillisesti kasvattelee :) Toiveissa olisi toukokuun parit näytelmät, mutta vahvasti epäilen nyt tuota turkkia, että ehtiikö kasvamaan siihen mennessä...

Sunnuntaina oltiin myös shelttitapaamisella Yyterin koirarannalla, sieltä enemmän kuvia täällä. Mila tapansa mukaan ei kiinnostunut kavereista vaan kaivoi uudestaan ja uudestaan lelun mun taskusta esille aina kun kyykyssä kuvasin muita koiria :) Leluista on tullut Milalle kyllä maailman napa.

Muutama kuva tähänkin esille:

Pahaa-avistamaton Mila sekä Tero

Milan turkki on edelleen pentujen jälkeen niin säälittävä, että pahoin pelkään ettei ehditä edes toukokuun näyttelyihin, joihin olen tähdännyt meneväni. No, myöhemmin sitten...

 Atlas, Sami, Tero, Mila, Vilma, Dafi

10vko Elmer ja Mila