Elämä niin kuin ennenkin

Meillä on palauduttu täysin vanhoille raiteille pentujen kotiutumisen jälkeen. Elämä siis rullailee jo aika lailla samaan tahtiin kuin ennen astutusta. Itselläni on toki ollut pentuja ikävä ja tekisi niin mieli nähdä niistä ihan jokaista. Mieltä kuitenkin lämmittää kaikki ne kuulumiset ja kuvat, joita uusista kodeista olen saanut. On aivan ihana lukea blogeja, joita osa omistajista kirjoittaa; Aarren omistaja kirjoittaa ahkerasti pennun kuulumisista, ja kuulostaakin siltä, että pikkuisen elämä on lähtenyt oikein mallikkaasti käyntiin toisella puolen Suomea Kuopiossa, Nova taasen on kuulemma ollut melkoinen riiviölapsi uudessa kodissaan, mutta onneksi sillä on pikku isoveljet opettamassa talon tavoille, Kuurankin kuulumisia on saanut lukea ja pikkuinen riiviötyttö on myöskin kuulemma sopeutunut hyvin uuteen shelttilaumaan. Sonin mukavia kuulumisia on saanut kuulla päivittäin ja Pikinkin elämä on uudessa perheessä kuulemma lähtenyt kivasti käyntiin :)

Pentusten elämää seurailen siis todella mielellään ja varmastikin päivittäin käyn kurkkimassa onko uutta luettavaa niiden uusista kuvioista ilmestynyt :) Mila taasen tuntuu unohtaneen, että hänellä mitään mamma-aikaa tässä välissä olikaan. Se on entinen lapsekas itsensä jälleen ja leikkiä ja touhua riittää jokaiseen päivään. Sofi on myös ollut äärimmäisen tyytyväinen kun kaikki talon kolkat ovat taas hänen käytettävissään, eikä tarvitse enää luikkia sohville pakoon sitä pientä riiviölaumaa, joka Sofin kotirauhaa häiritsi :) Sofilla on nyt menossa oikein aktiivinen vaihe ja se leikkii ja touhuu päivittäin paljon. Sofilla huomaa aina juoksukierron eri vaiheissa erilaisia käyttäytymistapoja. Välillä se on kuin maansa myynyt ja nukkuu vain, mutta välillä taas on näitä aivan hyväntuulenaikoja :)

Sofi on mielissään kun saa taas mamman huomion kokonaan itselleen!

Sofi järjesti tuossa muutama päivä sitten pienen karkureissun. Karkasi siis meidän takapihan aitauksesta (olen vakuuttunut että se pystyy järjestämään itselleen pakoreitin vaikka kuinka sitä aitaa muokkailisin ja korjailisin) ja me Milan kanssa sitä sitten etsittiin hyvän aikaa pihalla. Käveltiin ja huudeltiin kaikki meidän lähilenkkireitit läpi, mutta neitiä ei näkynyt tai kuulunut. Ehdein jo huolestua, mutta kunhan päästiin takaisin kotiin ja vinkauttelin muutaman kerran Sofin vinkulelua, niin johan tuli maailmanmatkaaja kotiin, pienet hajuterveiset mukanaan.

Naapurikoirien tienvarsille jättämät viestit tulleet perille...

Milan kanssa ollaan aloitettu agility taas piiiitkän mammalomatauon jälkeen. Ja voi että kun tuo koira on ollut innoissaan! Sen traivi on aivan mahtava ja intoa piisaa. Mitään se ei ole unohtanut (sellaistakin pelkäsin, pah), enkä itsekään seiniä päin sentään juossut. Varovasesti tietysti ollaan aloitettu ja A:ta ei vielä ole muistuteltu päähän lainkaan. Kunhan Milan fysiikka tuosta on entisellä mallillaan (tuntuu siis omaan silmään olevan jo nyt) niin sitäkin lähdetään taas treenaamaan. Kepit ja kontaktit on oikeen hyvällä mallilla ja hyvässä muistissa. Josko ensi keväänä pääsisi starttaamaan viralliset kisat, kun saadaan keinu kuntoon... Myös keppikulmia pitäisi treenata nyt ahkerasti.

Olin myös tyttöjen kanssa dobo:n tutustumistunnilla ja vaikutti kyllä tosi kivalta jutulta. Ajattelinkin tilate meille kotiin dobo-pallon sekä tasapainolaudan. Varsinkin Milan pitäisi syviä lihaksia treenata ja siitä olisi erittäin hyvä apu. Tutustumistunnilla Sofi osoittautui melkoiseksi luonnonlahjakkuudeksi ja hyppi ja tasapainoili pallon päällä kuin vanha tekijä. Mila taas pitkine koipineen oli hieman kömpelömpi, ja oli sitä mieltä, että pelkät etutassut pallon päällä ajaa homman ihan yhtä hyvin ;)

Tällaista tälla kertaa, lisääkin kirjoitettavaa löytyy, mutta niistä sitten myöhemmin! Hyvää joulunodotusta!

Sofin viimeaikaiset mietteet

Hei kaikille!

Olen Sofi, muistatteko vielä mut? Se valkoinen uljas terrieri, joka on toinen tämän blogin PÄÄhenkilöistä, vaikka blogi onkin ollut lähiaikoina vaan Mila sitä ja Mila tätä. Mukamas musta ei oo ollut mitään erityistä kirjoitettavaa.... Pah. Mitä sitten vaikka toi vääränrotuinen pikkusysteri onkin harrastanut niitä mallinäytöksiä ja juossut esteitä ja käynyt tapaamassa poika-ystävää ja saanut ne vauvatkin. Mäkin olisin tehnyt noita kaikkia, jos vaan oltais viety, mutta eeeei. Kävin tuossa kesällä jopa itsenäisesti tapaamassa toista valkoista terrieriä, tuota naapurin miestä, mutta emäntä tuli hakemaan mut heti pois, muistatteko?! Voitteko kuvitella?? Mä olin vielä parhaassa vauvojenhankintatilassa sillon, mutta eipä annettu mun saada vauvoja. Ei kun Milalle vaan annettiin. (No kyllä mä Milasta tykkään oikeesti, mutta ymmärtäkää että haluun sisältää tähän kirjoitukseeni vähän traamaa ja tunnetta.)

Ihmettelette varmaan miksi mä tätä nyt kirjotan. Etteko arvaa miksi? No kun tuo emäntä oleilee vaan tuolla vauva-huoneessa, ja lässyttää vauvoille. Lapsellista sanon minä. No, näin kuitenkin tilaisuuteni tulleen ja hipsein tänne kirjoittelemaan. Saattepa kuulla mustakin vähän jottain kuulumisia. 

Mullakin tosiaan on kuulumisia. Mä olen koko kesän juossut takapihalla, haukkunu oravia, haukkunu muita koiria ja haukkunu vielä vähän muuten vaan jos joku kaukainen kaveri jossain muussa pihassa kuulis mut. Ja arvaatteko mitä silloin yleensä tapahtuu, siis silloin kun mä haukun? No sillon emäntä tai isäntä tulee ja komentaa olemaan hiljaa. Yleensä ne huutaa mut sisälle. Mä en yleensä aina heti tule. Ne ehkä luulee, että mä haukun siks että haluisin sisälle, mutta ei ne tajuu etten mä haluu. Mä vaan tykkään haukkua. No nykyää mä silti menen aika nopsaakin välillä kutsusta, kun ne on tiättekö alkanu antamaan mulle nameja aina kun tulen sisälle kutsusta! Kummallista, mutta kelpaa mulle. Namit on meinaan mun juttu.

Oon mä muutakin tehny kun haukkunu. Me ollaan käyty pitkillä mettälenkeillä ja sitten oon myös tokoillut. Emäntä on myös tehny mun kanssa temppuja ja mä oon niissä muuten taitava. Olen aika älykäs vaikka itte sanonkin. Mulla ja emännällä jotenkin natsaa nämä temppu-jutut, tiättekö. Jotenki tajuun aika nopsaa mitä se haluu mun tehdä, ja sitte saan namin aina. Helppoo ku mikä. Mutta arvaattekos onko Mila näissä hyvä? Kheheh. Mä aina nauran partaani kun emäntä yrittää Milalle opettaa jotain. Kyllähän Milakin oppii, ja onhan se jotenkin lapsellisen innokas, mutta kun ei se vaan tajuu aina kaikkee! Jos emäntä sanoo Milalle "tassu", "nouse", "kurre", "kieri" niin ei se pöhkö osaa! Ja mä tyttö tarjoon näitä kaikkia heti kun käsketään. Vaikka emäntä joskus sanoi, ettei noita ole mukamas opetettu Milalle. Mitä sitten, eihän mullekaan olla opetettu! Mähän osasin ne jo pikkupentuja, oon aika varma. No mä olenkin ne tämän perheen aivot.

Niin ja onhan mun pakko kertoa myös näistä ihan parista viime viikosta. On ollut meinaan niin kummallista touhua välillä, että on meikätyttökin saanu päätään pyöritellä. Kaikki alko ihan tossa kolme viikkoa sitten noin pyöreesti sanottuna. Mä meinaan jouduin yksin hoitoon mummulaan. Tämmöstäkään ei oo koskaan ennen tapahtunut, joten haistoin heti että tässä on jotain mätää. Että Mila jäi kotiin ja mä jouduin hoitoon. No siinä meni sitten pari päivää ja arvaatteko mitä kotona odotti kun mä palasin! Jotain niin kummallista että ette ikinä arvaa, joten mä kerron:

Mä haistoin heti kun tulin sisälle että jotain erikoista on sattunu. Kipitin sitten suoraan sinne mistä haju tuli, mutta joku oli laittanu jonkun portin siihe eteen enkä ees päässy kattomaan. Mutta sen verran näin, että Mila makasi jossain laatikossa ja sieltä kuului pientä piipitystä. Tää oli jotain ihan uutta mulle. Ja tiettekö, että toi aktiivisiskoni makasi siellä ihmeen laatikossa päivä tolkulla. Ihan älytöntä. 

No meni pari päivää, että mä en saanu lainkaan nähdä mitä siellä laatikossa oli. Mut mä rauhotuin sitten ja en enää välittänyt koko huoneesta sillee kovin kauheesti. Ja sitten kerran kun Mila meni takapihalle pissalle ni emäntä toiki mulle yhden tämmösen piipittävän pötkön mun haisteltavaks. Ja voin sanoo, että kummastutti. Vähän niinku ihmettelin, että mikä ihme tuo on. Mutta oli se mielenkiintoista. Mä sitten haistelin, tosi varovasti. Jotenkin mä vaa tiesin että täytyy olla varovainen, kyllä toi emäntäkin sen mulle sano. Kuitenkin, se oli tosi kummallinen juttu, semmonen pieni kiemusteleva, kuulemma se oli koiravauva. Mila oli siis saanu vauvat. 

En oikeen tiiä mitä olisin ajatellu, Mila sai vauvat ja mä en. Mä olisin myös halunnu vauvat, ku multa tuli ihan maitoo tisseistä ja kaikkee. Mä kuitenki tykkäsin näistä Milankin vauvoista, enkä ainakaan ollu niille ollenkaan vihanen, vaikka äiti pelkäs vissiin jotain semmosta. Vaikka mä yritänkin oravaa ehkä vähän haukata pihalla, niin en mä sentään tommosia koiravauvoja. Kaikkea sekin luulee. 

No ne vauvat on ollut täällä jo yli kaks viikkoo. Emäntä luottaa muhun jo niin paljon, että mä saan ihan vapaasti tulla pentuhuoneeseen. On ne aika jänniä. Nyt ne vauvat on alkanut liikkumaan ja  välillä ne vähän murisee. Mä oon nyt kuulemma täti. Kelpaa mulle.

Okei, jo riitti noista. Meinas taas mennä Milasta puhumiseks. Mulla on kuulemma ens viikolla parturi. Mulla on nyt niin pitkä turkki, että oon joutunu pitää jotain noloa rusettia päässä jo viikkojen ajan. Ihan käsittämätöntä. Emäntä ei oo ees ottanu musta paljon kuviakaan nyt, kun oon kuulemma niin räävittömän näkönen. Kaikkea sitä kuulee! No ens viikolla mua ehkä sitten kuvataan, kun oon kaunistunut. Nyt täytyy lopetetella, kun emäntä taisi nousta noitten vauvojen vierestä. Kuullaan! Tsau!

Terveisin, 

Sofi 3,5v 
valkoinen länsielämaanterrieri

Pullat uunissa?

...ainakin toivottavasti. Mila oli siis astutettavana tiistaina 6.8. sekä toistamiseen torstaina 8.8. Astutus onnistui hyvin ja nyt sitten vaan jännätään muutama viikko että tärppääkö vai ei :)

Vielä ei ainakaan ole käytöksessä huomattavissa mitään vaihtelua, vanha tuttu touhotus jatkuu, ja sitä tarvitseekin hiukan alkaa rajoittelemaan, ihan vaikka vaan oman mielen rauhoittamiseksi ettei hyppelyiden vuoksi sitten jää vauvat kiinnittymättä ;)

 Suostuttelua; "Tuu nyt leikkiin pliis"

Ja noiden Milan "edustuskuvien" jälkeen voinkin laittaa pari kuvaa tästä Milan miehestä, josta ei olekaan tähän mennessä näkynyt täällä kuvaa muuten kuin meidän kennelin nettisivuilla. Tässäpä Tero siis:

 Kuvat (c) Tanja Rummukainen, Teron omistaja

Kuva (c) Irene Vinha

Tero sai myös viime viikonloppuna toisen näyttely-sertinsä Nokialta:

Kuva (c) Tanja Rummukainen

Milan kanssa meillä tulee nyt sitten piiiitkä 4 kuukauden tauko agilityyn, kuinka ihmeessä me se mahdetaan ollenkaan kestää... Ihan varmasti olen ihan sähläri kun palaan treeneihin talvella ;]

 

Mut nyt sitten vaan peukut pystyyn ja jännätään :)

Mitämitä, onko kohta jo elokuu?

Heips (ja jaiks, mihin aika on mennyt?!?) olen vielä elossa vaikken kirjoittanut olekaan iäisyyksiin :) Kesällä tulee niin vähän inspistä istua postaamassa, ja töissäkin on ollut niin kiirettä.

Hmmm... Paljon on puuhailtu koirienkin kanssa tässä kesä-heinäkuussa, mutta en nyt niistä mitään kovin kattavaa selontekoa jaksa alkaa tekemään. Mila kävi agility-epiksissä ja hienosti möllien toiseksi yllettiin. Avoimellekin radalle (agitoru 2013-rata) osallistuttiin, mutta olen itse monessa kohtaa niin myöhässä, että hyllyn arvoinen suoritus sieltä tuli :P

Ja Milan kurkku on muuten parantunut hyvin siitä keppi-tapaturmasta, josta viimeksi kirjoitin. Luojan kiitos! Nyt ei olla enää keppiä heitelty ollenkaan, mutta sen sijaan meille on kehkeytynyt eräänlainen pallohullu :)

Sofilla alkoi juoksut pari viikkoa sitten. Hiemat katkerin fiiliksin edelleen, koska nyt olisi se astutus tapahtunut, jos niin olisi tarkoitettu. Mutta Sofia ei nyt jalostukseen käytetä, joten se siitä. Sofi tosin pari päivää sitten yritti ottaa ohjat omiin käsiinsä, karkaamalla meidän takapihan aitauksesta ja änkeämällä naapurin aitaukseen, jossa sattui olemaan samanrotuinen uroskoira! Ollaan ihan ymmällään miten ihmeessä Sofi pääsi ensinnäkin meidän aitauksesta pois ja sitten vielä naapurin puolelle! Mutta ei mikään tyhmä koira, täytyy sanoa, kun kerran ihan puhdasrotuisia pentuja olisi itselleen teettänyt ;) Mutta onneksi koirien liehittelyt huomattiin ennen kun mitään ehti sattua ;) Niin, ja sama toistui sitten vielä eilenkin, hups. Täytyy olla näemmä kovin tarkka, koska tuolla neidillä näyttää olevan kovin kova hinku päästä touhuilemaan naapurin koiran kanssa.

Milan juoksut olisi pitänyt omien laskujeni mukaan alkaa elokuun loppupuolella, mutta nepäs alkoivatkin eilen, Sofin juoskut kai vähän avittivat alkamista. Nyt sitten koitetaan paikantaa oikeat tärppipäivät, yritetään astutusta ja toivotaan, että meillä olisi shelttivauvoja syksyllä :) Minua on kaivellut eräs kommentti, jonka sain nimettömältä lukijalta tuossa keväämmällä. Siinä joku sanoi, ettei näin arkaa koiraa sovi käyttää jalostukseen. Olen pohtinut asiaa, ja koen tuon kommentin olevan epäreilu ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että pidän Milan luonteesta aivan valtavasti. Mila ei arista ihmisiä, eikä uusia paikkoja (murkkuiässä oli hallipelkoa, mutta se tuntuu olevan vallan taaksejäänyttä elämää!). Varautuneisuus näkyy lähinnä muita koiria kohtaan sillä tavalla, että Mila ei ole suinpäin leikkimässä vieraiden koirien kanssa vaan pitää etäisyyttä ainakin aluksi. Yleensä, kunnes tutustuu, niin hyväksyy uudet koirat kyllä. Pidättyneisyys myös mainitaan sheltin rotumääritelmässä, joten minusta jalostuskoiraltakaan ei tarvitse vaatia yltiösosiaalista luonnetta toisia koiria kohtaan. Mila ei ole ollenkaan aggressiivinen eikä stressaantunut. Päin vastoin Mila nykyään oikein pursuaa elämäniloa ja on vilkas ja loistava agilitykoira. Olen kuluneiden parin viikon aikana kuullut kahdesta suusta (koirahierojalta sekä agilitykouluttajalta) että Milalla vaikuttaa olevan hyvä hermorakenne. Minusta sekin kertoo jo jotain. Olen tainnut kaivaa itselleni kuoppaa, kun olen avautunut turhan kärkkäästi mieltäni painavista asioista täällä blogissa. Siitä syystä jotkut ovat tainneet saada turhan yksipuolisen kuvan koiristani. Kuitenkin, olen päättänyt olla kokematta huonoa omaatuntoa Milan astuttamisesta, koska en yksinkertaisesti näe mitään syytä miksi sitä ei voisi jalostukseen käyttää. Milalla on hyvät näyttelytulokset, loistavat terveystulokset ja ihana luonne. Jos joku kokee, etten ole vastuullinen kasvattaja, niin siinäpähän sitten kokee. Itse olen täysin eri mieltä. Nyt odottelen ainakin innolla tulevaa syksyä ja toivon, että astutus onnistuu :)

Ollaan tapailtu kesällä meidän ihania kavereita; Soniaa, Suloa ja Stellaa.

 Stella ja Mila

 Stella, Sulo, Mila

 Mila, Sofi, Stella ja Sulo

Sofi ja Mila

Yritän jatkossa kirjoitella taas vähän useammin, hyvää loppukesää kaikille! :)

Mila is back on track! :)

Vihdoin saatiin eläinlääkäriltä hyviä uutisia :) Tulehdus varpaassa on laskenut ja eilen päästiiin vihdoin pitkästä aikaa agilitytreeneihin <3 Kuukausi siinä onkin vierähtänyt lomaillessa ja oli niin super hienoa taas päästä jatkamaan!!

Mila oli aivan intoa piukeena kun pääsi vihdoin päästelemään. Vire oli parempi kuin koskaan. Tarkoitus oli vähän jarrutellen mennä ekat treenit, mutta eihän siitä jarruttelusta mitään tullut. Toki seurasin jatkuvasti Milan jalkaa, mutta se pysyi menossa mukana siinä missä muutkin tassut :) Ontumista ei siis ollut enää lainkaan.

On niin hyvä fiilis nyt vaihteeksi! On tuo agility niin ihana laji ja Mila on niin supertyttö <3

Tuolta näytti tämän päivän rata. Hienostihan se meni, mitä nyt itse kämmäilin jotain kohtia. Mutta ei se haitannut kun Mila oli niin mahtava <3 Pelkkä hymyä sai olla koko treenin ajan :)

tervehtynyt reipas rakkauspakkaukseni <3

Milalle on tullut puoli kiloa pläskiä lisää tässä lomailun aikana ;) Mutta ehkä ne karisevat pois kun päästään taas juoksemaan! Ja hitsi, tänään kun harjailin Milaa niin harja antoi pahasti vihjeitä siitä että karvanlähtö olisi taas alkamassa. Juurihan se oli ja Mila on nipin napin kasvattanut tukkansa takaisin. Hö. No saapahan olla kesätukalla sitten kesän, vaikka näyttelythän siinä sitten taas jäävät väliin. Pori KV:hen olisin halunnut mennä, mutta mutta...

Mila 1v8kk ja Sofi 3v <3

Hyvää vappua sinne teille muillekkin!! :)

Lajinvaihdos?

Mä oon vähän miettinyt, että mulla ei riitä ehkä motivaatio kisaamaan Sofin kanssa tokossa ja treenitkin siinä lajissa tuntuu välillä melko puurtamiselta. Tästä syystä olenkin ajatellut, että jatkaisin Sofin kanssa rallytokoa, jota kokeiltiin viime vuonna. Se tuntuikin alusta asti tosi mukavalta lajilta, mutta vaihdoin sen tokoon sen tähden, ettei siinä lajissa paljonkaan kilpailuja järjestetä.

Nyt kuitenkin kun luin viimeisimmän Koiramme-lehden niin siinä oli artikkeli rallytokosta. Kuten jo tiesinkin, niin rallytoko on Suomessa vasta aika uusi laji. Nyt sitä ollaan kuitenkin ajamassa viralliseksi koiraharrastuslajiksi myös meidän maallamme, mikä tarkoittaisi että myös tässä lajissa olisi tulevaisuudessa mahdollisuus valioitua. Tämä saikin minut uudelleen harkitsemaan tätä lajia meidän "virallisena" harrastuksena Sofin kanssa. Ja vaikkei lajia vielä aikoihin virallistettaisikaan, niin pidin tästä lajista kuitenkin ehkä itse enemmän kuin tokosta. Joten, saattaapi olla että vaihdamme jo pikapuoliin lajia, saa nähdä :)

 Vai olisikohan jokin kiipeilylaji sittenkin se oikea valinta? ;) Neiti kiipeili tuonne kuulkaas ihan itse, täytyy vaan jatkossa kieltää ettei toinen loukkaa... :)

Sitten Milan jalasta, voih. En tiedä teenkö härkäsestä kärpäsen, mutta tänään Mila taas vähän nilkutti kun juoksi takapihalla :( Sitä kesti vain hetken mutta se sytytti ison punaisen valon mun päässäni. Tarkoitus on mennä ensi tiistaina taas takaisin agitreeneihin, mutta pelottaa niin kamalasti että mitä jos tuo ei olekkaan vielä parantunut! Jalka ei yleisesti ole Milaa enää vaivannut, mutta ollaankin vältelty rajuja liikkeitä ja täysillä juoksemista. Kyllä harmittaa niin pirusti taas jos joudutaan oikein kunnon pitkälle tauolle... Pelkään että siinä menee kaikki kehitys hukkaan, ja varsinkin kun kontaktit ja kepit on edelleen kesken.Voi itku.

En olekkaan muuten maininnut, että ollaan nyt shelttilenkkeilty muutamaan otteeseen täällä Porissa ja ensimmäisestä tapaamisesta tulikin otettua paljon kuvia, jotka ovat kaikki nähtävissä täällä. Muutama kuvanen myös tässä omista koirista:

  Sinne meni keppi!

Aloitetaan myös tällä viikolla varmaan Porin westielenkit taas talvitauon jälkeen :)

 Mila, Sofi, minä, Luna ja Nella

Jos seutulaisia rotuihmisiä löytyy, niin käykäähän liittymässä:
Porin seudun sheltit- facebookryhmä
Porin westielenkit -facebookyhteisö

Alkukevään kuulumisia!

Nonniin, Mila on tässä kuussa täyttänyt 18kk eli on nyt kisaikäinen agilityssa. Hetki kuitenkin menee ennenkuin me kisaradoille mennään, pitää vielä treenailla enemmän :) Mutta kyllä sitten joskus! Epiksiin ajateltiin tässä keväällä nyt mennä harjoittelemaan. Milan kasvu jatkui muuten vielä aika pitkälle pentuna, tuntui että se kasvoi vielä lähempänä yhden vuoden ikääkin, jos se nyt on mahdollista edes shelteillä. Tai muussa tapauksessa on olen mittaillut huonosti, mutta Mila on kuitenkin tällä hetkellä n. 37,5cm kun tuossa mittasin. Painoa on 8,5kg. Tukkaa on Milalla karvalähdön jälkeen ihan kivasti kasvanut takaisin, vaikka mielestäni ei vielä ihan täydessä turkissa olekkaan.

27.2.2013

Vertailun vuoksi marraskuussa otettu kuva karvanlähdön aikaan, tuostakin kuvasta lähti vielä lisää. Eihän se nyt kovin paljon pitempi ole, mutta niin paljon tuuheampi.

14.11.2012

Milalle kuuluu muutenkin ihan hyvää, se on oikein ihana koira, mutta eniten harmittaa sen arkuus! Varsinkin agilityssa se passaa välillä olemaan haitaksi... Tuossa yksi kertakin Milan perään lähti (iloisesti kylläkin) juoksemaan musta maksikoira ja arvatkaas vaan pelästyikö tuo! Se ottaa niin herkästi itseensä, että on kyllä ollut paaaljon vaisumpi siellä hallilla nyt sen jälkeen... Huoh, täytyy olla niin varovainen Milan kanssa ettei noita traumoja jatkossa pääse syntymään... (jos mainitsemani koiran omistaja tätä lukee, niin en tarkoita pahalla mitenkään sinua tai koiraa kohtaan, päivittelen lähinnä tuota Milan arkuutta, se on tullut esille monessa muussakin asiassa ja tilanteessa!)

Sofilla menee myöskin hyvin, silmäjuttu jota syksyllä surkuttelin, niin harmittaa edelleen, mutta olen nyt ehtinyt asiaa sulatella. Toivon edelleen että silmät todettaisiin terveiksi seuraavassa tutkimuksessa, mutta jos ei, niin sitten täytyy miettiä seuraavia siirtoja. Sen olen joten kuten hyväksynyt, ettei Sofilla ehkä voi pentuja teettää, mutta tuota sokeusjuttua en kyllä ole oikeastaan miettinyt yhtään, enkä jotenkaan osaa uskoa siihen lainkaan. Ja voihan koirille niitä kaihileikkauksiakin tehdä. Tällä hetkellä Sofilla ei ole mitään oiretta noissa silmissä ja tuntuu kuin sillä olisi haukan näkö :)

Sofin tokossa menee myöskin aika kivasti, maanantaina oli viimeinen tunti nykyisestä kurssista ja tehtiin leikkimielinen alokasluokan koe. Sofi sai meidän vetäjän mukaan kaikesta 9-10 pistettä, ainoastaan seisomisjäävä ja hyppy on hieman vaiheessa, niitä täytyy nyt ahkerasti reenata. Luoksetulokin meni hyvin, vaihtia voisi koittaa saada lisää.

Mainitsin tuossa joskus aikaisemmin, että vanhemmille muutti kissa. Kaikki muut koirat on ottanut asian aikas hyvin, mutta Sofi ei ole ihan yhtä suopea. Se ei ihan ota tottuakseen kissaan... Mutta pakkohan sen on tottua, joten toivotaan parasta jatkon suhteen!

Tässä Nella, Luna ja uusi kissa Nessi lasten kanssa:

Nyt on pari päivää ollut oikeen hienoa auringonpaistetta ja eilen tuli pitkästä aikaa napsittua koirista kuvia takapihalla. Lumetkin jo ihan kivasti lähteneet sulamaan (ja muuttuneet jääksi), toivottavasti lähtevät pian kokonaan, täällä odotellaan niin kovasti jo kesää!

 Sofi 2v 10kk

Mila 1v 6kk

 

 

 

Hyvää kevättä 

...ja jos ette vielä ole huomanneet oikeassa sivussa olevaa kyselyä, niin huomatkaa nyt ;)