Koirat ovat onneksi lapsia nähneet ja pikkuisten kanssa aikaa viettäneet, mutta eivät lapset kuitenkaan niiden arkeen ole koskaan varsinaisesti säännöllisesti kuuluneet. Jännä siis nähdä miten Mila ja Sofi, ja myös äidin koirat, ottavat uuden tulokkaan vastaan. En varsinaisesti jännitä asiaa, ja luotan omiin koiriini että he sopeutuvat tulevaan muutokseen.
Jos pitäisi näin etukäteen ennustaa miten Sofi ja Mila ottavat vauvan tulon, niin luulen että ensin hämmästelevät asiaa, mutta hyväksyvät kyllä. Mila ei varmasti juuri asiasta tule välittämään, Sofi saattaa hieman olla mustasukkainenkin, mutta en usko että tästä tulee ongelmaa. Luottavaisin mielin siis odotellaan lokakuun puoliväliä :)
Mila auttaa vauvan vaatteiden järjestelyssä
Sofi löysi uuden lepopaikan...
... ja Mila pääsi testaamaan kantoliinaa -ei tosin arvostanut tätä vehjettä! :)
Me ollaan Milan kanssa nyt oltu tauolla pari kuukautta agilitysta Milan jalkavamman ja oman tilani vuoksi. Toivon, että päästään taas loppuvuodesta takaisin treeneihin, ja että vauva-arki antaa sen verran myöden. Vielä ei paljonkaan voi ennustaa kuitenkaan, että miten se arki lähtee rullaamaan :)
Eräs asia, jota olen myös tässä kuumeisesti miettinyt, mutta jossa tietystikään vielä ei voi päästä puusta pitkälle, niin on Milan pennuttaminen. Olen siis alunperin suunnitellut Milalle pentuja ensi vuodelle, mutta en tiedä miten pystyn järjestämään sen käytännössä, koska vauvahan vaatii paljon huomiota ja aikaa, kuten myös koiranpennut. En tiedä riittääkö omat resurssit molempiin samaan aikaan. Olen päättänyt siirtää tämän asian pohtimisen vähän tuonnemmaksi, koska vielä ei yhtään tiedä paljonko energiaa vauva tulee viemään.
Syksy on lähtenyt meillä muuten kivasti käyntiin, itse olen juuri aloittanut mammaloman ja koirat ovat varmasti mielissään, kun olen ollut niiden kanssa kotona. Meillä on remontoitu vähän kotona, ja koirat ovat vähän ihmeissään olleet kun takapihalle ei aina pääsekkään kun käy vähän tassulla oveen rapsuttamassa. Sofikin katsoo välillä ihmeissään, että mikä nyt on kun et avaakkaan ovea pihalle. Onneksi projekti alkaa olla hyvällä mallilla kuitenkin ja valmistunee ennen lapsen syntymää.
Mikäs ihme sillä takapihalla mölyää?
"...ja kuka vei maan meidän oven edestä!?"
Sofin pennun Casperin elo omassa kodissaan on lähtenyt ilmeisen hyvin käyntiin ja ollaan pariin kertaan päästy yhteislenkkeilemäänkin. Viimeksi eilen oltiin kävelyllä ja sai kyllä ihastella pikkuisen nelikuisen wesselin iloista menoa. Oikein reipas pieni kaveri siis, joka näytti muistavan lämmöllä meitä kasvattajiakin, ainakin pusuista ja hännänheilutuksista päätellen :)
Lenkkeilemässä neljässa sukupolvessa: Casper, isomummu Nella, mummu Luna ja äippä Sofi
Tässä vielä lopuksi kesän varrelta satunnaista kuvasatoa, jota on jäänyt julkaisematta:
Turussa moikkaamassa Soniaa sekä Suloa ja Stellaa
kesäisellä lenkillä
Sofi ja ruusut
Mökillä Harjakankaalla:
Mila uimassa
"Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin..?"
Sofi poseeraa kivellä ja Mila jälleen uimassa
Porin Kallossa iltakävelyllä: