Missin pennut 1 vko

Laitan nyt muutaman sanan lyhyesti pentujen ensimmäisestä viikosta. Itsehän en pentuja ollenkaan päivittäin näe, koska ne ovat äidilläni Noormarkussa, mutta jokusen kerran olen päässyt niitä kurkkimaan. Joka tapauksessa Missi on pentuja hoitanut hienosti ja kaikki ovat kasvaneet mallikkaasti. Hyvin on siis pienokaisten alkutaival lähtenyt käyntiin. Missi on nyt alkuun ainakin jonkin verran suojelunhaluinen pentuja kohtaan, mutta on siitä huolimatta myös antanut ihmisten käydä jälkikasvuaan ihastelemassa. Oma 5v esikoisenikin on innokkaana saanut pidellä pentuja sylissä pariin kertaan, mutta tämä on varoiksi hoidettu Missin pissalenkkien aikana, koska vaistomaista pentujen suojelua tällä tuoreella äidillä jonkin verran tosiaan on näin alkuun ollut :)

-Eeva
                                             

 

Missille pentuja!

Heippa! No niin, pitkästä aikaa tulee tännekin kirjoitettua muutama sananen :D (Mitä nyt reilut 5 vuotta taukoa.) Nyt tuli kuitenkin aihetta päivitellä kuulumisia. Viimeisimmästä pentueestakin on se, hmmm, noin kuutisen vuotta aikaa, mutta nyt on mukavia uutisia silläkin saralla. Nimittäin meidän kenneliin on syntynyt eilen illalla australianpaimenkoiran pentuja! Seitsemän kappaletta kaikkiaan, kaksi urosta ja viisi narttua. 

Missi alkoi antaa alkuviikosta merkkejä että synnytys voisi olla lähellä tekemällä pesää ja olemalla levoton. Eilen lauantaina näytti vahvasti siltä, että pennut syntyisivät pian, ja ensimmäinen pentu syntyikin iltapäivällä klo 15. Ensin syntyi kaksi blue merle urosta, jonka jälkeen tasaiseen tahtiin myös tytöt (2 mustaa, 2 blue merleä ja 1 red merle). Viimeinen pentu syntyi noin seitsemän aikaan illalla. Missi hoisi synnytyksen todella hienosti ilman minkäänlaisia ongelmia. Pennut voivat kaikki hyvin ja ovat virkeitä. 

Tässä vielä muutama kuva pienokaisista:

Muutokset tuulet

Heippa taas ja hyvää alkanutta syksyä sinulle joka tätä luet! Meillä alkaa lähestyä pienoinen elämänmuutos, kun muutaman viikon sisään meidän perheeseen on liittymässä uusi ihmisen alku. Ensimmäinen lapsi on siis syntymässä tähän huusholliin ja se tulee varmasti muuttamaan arkea meidän kaikkien kohdalla.

Koirat ovat onneksi lapsia nähneet ja pikkuisten kanssa aikaa viettäneet, mutta eivät lapset kuitenkaan niiden arkeen ole koskaan varsinaisesti säännöllisesti kuuluneet. Jännä siis nähdä miten Mila ja Sofi, ja myös äidin koirat, ottavat uuden tulokkaan vastaan. En varsinaisesti jännitä asiaa, ja luotan omiin koiriini että he sopeutuvat tulevaan muutokseen.

Jos pitäisi näin etukäteen ennustaa miten Sofi ja Mila ottavat vauvan tulon, niin luulen että ensin hämmästelevät asiaa, mutta hyväksyvät kyllä. Mila ei varmasti juuri asiasta tule välittämään, Sofi saattaa hieman olla mustasukkainenkin, mutta en usko että tästä tulee ongelmaa. Luottavaisin mielin siis odotellaan lokakuun puoliväliä :)

 Mila auttaa vauvan vaatteiden järjestelyssä

                         Sofi löysi uuden lepopaikan...

... ja Mila pääsi testaamaan kantoliinaa -ei tosin arvostanut tätä vehjettä! :)

Me ollaan Milan kanssa nyt oltu tauolla pari kuukautta agilitysta Milan jalkavamman ja oman tilani vuoksi. Toivon, että päästään taas loppuvuodesta takaisin treeneihin, ja että vauva-arki antaa sen verran myöden. Vielä ei paljonkaan voi ennustaa kuitenkaan, että miten se arki lähtee rullaamaan :)

Eräs asia, jota olen myös tässä kuumeisesti miettinyt, mutta jossa tietystikään vielä ei voi päästä puusta pitkälle, niin on Milan pennuttaminen. Olen siis alunperin suunnitellut Milalle pentuja ensi vuodelle, mutta en tiedä miten pystyn järjestämään sen käytännössä, koska vauvahan vaatii paljon huomiota ja aikaa, kuten myös koiranpennut. En tiedä riittääkö omat resurssit molempiin samaan aikaan. Olen päättänyt siirtää tämän asian pohtimisen vähän tuonnemmaksi, koska vielä ei yhtään tiedä paljonko energiaa vauva tulee viemään.

Syksy on lähtenyt meillä muuten kivasti käyntiin, itse olen juuri aloittanut mammaloman ja koirat ovat varmasti mielissään, kun olen ollut niiden kanssa kotona. Meillä on remontoitu vähän kotona, ja koirat ovat vähän ihmeissään olleet kun takapihalle ei aina pääsekkään kun käy vähän tassulla oveen rapsuttamassa. Sofikin katsoo välillä ihmeissään, että mikä nyt on kun et avaakkaan ovea pihalle. Onneksi projekti alkaa olla hyvällä mallilla kuitenkin ja valmistunee ennen lapsen syntymää.

 Mikäs ihme sillä takapihalla mölyää?

"...ja kuka vei maan meidän oven edestä!?"

Sofin pennun Casperin elo omassa kodissaan on lähtenyt ilmeisen hyvin käyntiin ja ollaan pariin kertaan päästy yhteislenkkeilemäänkin. Viimeksi eilen oltiin kävelyllä ja sai kyllä ihastella pikkuisen nelikuisen wesselin iloista menoa. Oikein reipas pieni kaveri siis, joka näytti muistavan lämmöllä meitä kasvattajiakin, ainakin pusuista ja hännänheilutuksista päätellen :)

Lenkkeilemässä neljässa sukupolvessa: Casper, isomummu Nella, mummu Luna ja äippä Sofi

Tässä vielä lopuksi kesän varrelta satunnaista kuvasatoa, jota on jäänyt julkaisematta:

 Turussa moikkaamassa Soniaa sekä Suloa ja Stellaa

 kesäisellä lenkillä 

Sofi ja ruusut

Mutakylvyn jälkeen :)

Trimmin jälkeen

<3

Sofi 5v ja Mila 4v kotisohvalla <3

Mökillä Harjakankaalla:

 Mila uimassa

 "Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin..?"

Sofi poseeraa kivellä ja Mila jälleen uimassa

Porin Kallossa iltakävelyllä:

Ylpeä kasvattaja!

Milan 10/2013 syntyneet shelttipentuset ovat toki jo kaikki nuoria aikuisia, mutta edelleen olen todella kiitettävästi saanut kuulla kuulumisia ja kuvia ensimmäisistä shelttikasvateistani heidän omistajiltaan. Olen niin äärettömän tyytyväinen kaikkiin koteihin, ja siitä kuinka hienosti koirista on pidetty huolta. 

Jo myyntivaiheessa esitin ostajille toiveen, että toivoisin kaikkien käyvän aikuisiällä virallisissa terveystutkimuksissa. Kaikki ovatkin tätä toivetta kunnioittaneet, ja tällä viikolla onkin nyt jokaiselta näkyvissä tulokset netissä. Ja voiko sitä oikein tyytyväisempi jalostustulokseen olla, kun pentusten rivi näyttää tältä:

Kaikilla siis A/A lonkat, paitsi Pikillä B/B, ja silmät terveet. Lisäksi kaikilla kyynärät 0/0, samoin polvet. Kuura kävi myös selkäkuvissa tervein tuloksin.

Loistavien terveystulosten lisäksi olen kovin hyvilläni, kun kaikkien pentujen luonteet ovat kaiken kuulemani ja näkemäni perusteella todella positiivisia. Reippaita ja oloisia koiruuksia taitavat olla :)

Suuren suuri kiitos siis teille ihanilla omistajille, jotka olette antaneet Milan pentusille rakastavat ja huolehtivat kodit <3

Casperin viimeinen kuukausi

Tässä välissä on hurahtanut muutama viikko ja Casper on kasvanut ja kehittynyt paljon. Eilen se itse asiassa jo muutti meiltä uuteen kotiinsa, reilun 9 viikon ikäisenä. Onneksi uusi koti on ihan parin kilometrin päässä, joten aina joskus pääsee varmasti näkemään :)

Etukäteen jännitin ja pohdiskelin, että mitenköhän yhden pennun kanssa tulee sujumaan ja kehittyykö ja oppiiko se asioita normaalisti ilman sisaruksia. Ihan Casperin ensimmäisten elinviikkojen aikana se vaikuttikin hieman orvolta yksinään pentulaatikossa. Mutta olisikohan se ollut neljän viikon iässä, kun se sai siirtyä elämään vapaana koko asunnossa Milan ja Sofin kanssa, ja sen jälkeen ei ole kyllä huomannut missään asiassa, että olisi jotenkin jäänyt jostain paitsi. Molemmat aikuiset koirat, ja varsinkin Mila, on leikittänyt sitä päivittäin todella paljon, eikä sen ole paljon yksinäisyydestä tarvinnut kärsiä. Se on elänyt perheen kanssa siis siinä missä meidän isotkin koirat.

On myös ollut tavattoman ihanaa, kun on saanut keskittyä pennun sosiaalistamiseen täysillä. Se on kulkenut moneen otteeseen autossa, tottunut kevythäkkiin, pantaan, hihnaan, se on ollut muutamaan kertaan pienellä kävelyllä meidän aikuisten koirien kanssa pihalla (niin hihnassa, kuin ilman hihnaa), se on päässyt käymään muutamaan kertaan meidän mökillä, Yyterissä, parissa eri koirakaupassa, tavannut muita koiria... Eli sen kanssa on tehty kaikenlaista, mitä ison pentueen kanssa ei mitenkään pystyisi. Eli siinä suhteessa se on ollut etuoikeutettu ilman sisaruksia. Tietysti sisarukset olisivat opettaneet sillä joitain muita asioita, ja aika näyttää, onko se jäänyt kovasti jostain paitsi. Mielenkiinnolla esimerkiksi odotan, että miten se tulee vanhempana kommunikoimaan muiden koirien kanssa, vaikka se jo nyt onkin tavannut jonkinverra muitakin koiria kun vain meidän omat aikuiset.

Seitsemän viikon iässä pentu kävi myös eläinlääkärin tarkastuksessa, sirutettiin ja rekisteröitiin. Tarkastuksessa kaikki oli hienosti, paitsi pientä yläpurentaa. Toivotaan, että vielä korjaantuisi iän myötä. Rekisteröinnin jälkeen Casper kantaa myös virallista nimeä LÄNSIMETSÄN HUPS HURLUMHEI.

Aika on vierähtänyt tosiaan niin, että on kuvien ja kuulumisten laittaminenkin tänne jäänyt, joten nyt tulee ehkä jonkin sortin kuvakaaos, mutta tässä kuitenkin todistusaineistoa Casperista viimeisten viikkojen ajalta:

6 vko:

7 vko:

8 vko:

9 vko:

Pentupakkaus, jonka Casper sai mukaan uuteen kotiin:

 Mustista ja Mirristä,

- kassi

- lelu

- kaksi namipussia

- märkäruokaa 

- raakaruokalahjakortti

- ruokakippo

- Dental-purutikku-lahjakortti

- ale-kuponki

- ilmainen harjoitustrimmikerta (jota ikävä kyllä ei voi hyödyntää Porissa)

- esitteitä

 Nutrolinilta,

- urheilukassi

- jääkaappimagneetti

- kuponki ilmaiseen nimilaattaan

- esitteitä

+ lisäksi pentu sai meiltä Nutrolin pentuöljyä

 Mushilta,

- Lahjakortti 

- Esitteitä

 Royal Caninilta,

- suosittelupakkaus, jolla voi lunastaa ilmaisen penturuokasäkin

- viltti

- koiranpentu-kirjanen

- bonuskortti

- esite

 Kennelliitolta,

- Iloinen pentu-lehtinen

- esitteitä

- rekkaripaperit + muovitasku

 Westiekerholta,

- Valkoinen länsiylämaanterrieri -lehtinen

- trimmausohjevihkonen 

- Westiekerhon heijastin

Lisäksi pentu sai vielä meiltä;

- lelun

- Canex-matolääkettä

- puruluita

- Natural Menu -nameja

- 4kg Happy Dog -ruokaa

- Kennelpakasteen raakalihaa

- Happy Dog esitteen & mittakipon

Näillä eväillä ja ikuisella tuella toivommekin Casperille oikein hyvää, onnellista ja pitkää loppuelämää! Toivottavasti kuulen paljon kuulumisia elämän varrelta! Rapsutuksia kullalle! <3