Rakkaat karvaiset lapset

Muistan sen päivän kun sinut mä sain,

syliini nostin ja kotiin hain.

Olit pieni ja valkea, pörröinen niin,

Iloinen luonteesi sai minut hurmoksiin.

 

Olet luonani kasvanut, kehittynyt,

olet kanssani juossut ja touhunnut.

Olemme yhdessä manneet sohvalla,

kuonollesi on aina paikka sylini kohdalla.

 

Rakas pieni valkoinen,

olet sydämestäni saanut suuren osasen.

Vaan on meille muuttanut toinenkin,

sininen, kaveriksi valkealle tietenkin.

Oli lokakuun ilta sateinen,

kun haimme sinutkin kotiin kaunokainen.

Olit pieni ja hiljainen, varovainenkin

Kunnes kohta jo vipelsit kuin mikäkin.

Olet mahtava, iloinen ja pirteä koira,

niin kaunis on sielusi ja luonteesi oiva.

  

Ei montakaan hetkeä vaatinut tajuta,

että oli sydämessäni paljon tilaa sinullekkin sinne kivuta.

Karvaista on nyt kaksi meillä kovin erilaista,

kuitenkin yhteen niin hyvin sopivaista.

Toivottavasti pienet tassunne vielä

kantavat pitkään tällä yhteisellä tiellä <3

(c) Eeva Lehtikangas

Sininen ja Valkoinen <3