Sofin, Milan ja vatsan kuulumiset

Sofi saa kunnian olla aiheena tämän postauksen alkusanoissa. Sofille kuuluu siis melkolailla hyvää. Blogia seuranneet ovat ehkä tietoisia Sofin silmätilanteesta, jonka takia se on jätetty myös jalostuksesta pois. Jostain syystä tarvitsin vielä viimeisen pisteen tällä asialle, jotta hyväksyisin asian kokonaan ja jättäisin jossittelut taakse. Hiljainen ääni takaraivossani oli jo pitkään kuiskaillut, että mitä jos se sittenkin oli virhetulkinta... Asiaa ruokki vielä se, että facebookissa oli vilkas keskustelu yhdessä vaiheessa eläinlääkärien virheellisistä silmädiagnooseista. Tässä kyseissä ketjussa kävi ilmi, että Sofille diagnoosin antanut ell oli antanut jonkinverran virheellisiä sairausdiagnooseja aiemmin, ja tästä syystä minun oli aivan pakko mennä uusimaan Sofin silmätarkastus toisella lääkärillä. Viikko sitten olimmekin sitten joukkiksessa ja sain nyt sitten itselleni mielenrauhan, kun Sofille toistamiseen tämä harmaakaihi todettiin. Eipä ole enää epäilykselle sijaa asian suhteen. Sofin kaihi oli jo nyt puolenvuoden aikana edennyt lievästä kohtalaiseen, mutta hyvä uutinen oli se, että kyseisen eläinlääkärin mukaan Sofin tapauksessa ei täysi sokeutuminen pitäisi tulla eteen ollenkaan. Tässä toivossa on nyt sitten hyvä elää.

Trimmin tarpeessa oleva jäniskorva :) <3

Nyt kun asiat Sofin suhteen ovat näin, niin kävi myös mielessä, että pitäisikö leikkauttaa tuo koira. Ei tarvitsisi kantaa huolta juoksuista ja valeraskaudetkin jäisivät taakse. Mutta koska noilla operaatioilla voi olla aina huonojakin puolia, niin tällä hetkellä olen nyt kuitenkin sillä kannalla, että annan sen olla ihan luonnollisessa tilassaan ilman mitään operatsuuneja. Mielelläni kuulen silti kokemuksia nartun sterilisoinnista ja millaisia vaikutuksia sillä on mahdollisesti ollut koiran elämään, luonteeseen ja terveyteen.

... se trimmi on kyllä jo varattuna... ;)

 Sofin kanssa ollaan myös tässä syksyn mittaan käyty taas toko-tunneilla, ja voi että mitä paikallaan polkemista olen siitä tehnyt! Toisaalta haluaisin mennä sen kanssa virallisiin kokeisiin, mutta sitten täytyisi kyllä ensin tehdä vähän aktiivisemmin hommia asian eteen... Vielä meillä on pahasti kesken hyppy ja liikkeestä seisomaan jääminen. Huoh, ei siis iso homma olisi niitä tuolle tytölle opettaa, mutta jotenkin ei nyt vaan... Sofi on suhteellisen innokas oppija, ainakin suurimman osan ajasta... En tiedä, mutta tapan Sofin motivaation itse pian tällä jahkaamisellani kun se joutuu samoja liikkeitä treenaamaan aina ja aina vaan. No ehkä vielä joskus meidät nähdään kisoissa. Ehkä :)

Toki täytyy nyt Milankin tämänhetkisestä voinnista kertoa. Neiti voi hienosti! Enää reilu viikko synnytykseen (en voi uskoa!) ja neiti on reipas kuin mikä. Toki hieman se on rauhoittunut, mutta ällistyttävän hyvävointinen se on. Masussa tuntuu jo mönkimistä, molemmin puolin :) Oikealla kyljellä tuntuu hieman laajemmalla alueella liiketta, joten uskon siellä olevan ainakin ne kaksi pentua, jotka ultrassa sillä puolellä näkyikin. Toisellakin puolella näkyi ultrassa kaksi pentua, mutta siellä en nyt kyllä tunne kuin yhdessä kohtaa liikettä. Saa nyt nähdä onko sieltä puolelta yksi vai useampi tulossa.  Milan paino on kasvanut tasaisesti, lähtötilanteessa Mila painoi n. 8,7 kg ja nyt eilen punnitsin sen 10,4kg. Peruslämpöäkin olen mittaillut, Milalla ei se kovin korkea olekaan eli 37,3 astetta. Positiivisen jännityksen vallassa odottelen tulevaa viikonloppua... :)

Tässä vähän mahan kasvua viimeisten viikkojen aikana:

Pentulaatikko kierrättäen

Aika kuluu, apua! :) Tänään eletään Milan 48. tiineysvuorokautta. Vatsa on kasvanut aika mukavasti ja nyt on alkanut neiti rauhoittuakin. Ruokaa menee kiitettävästi ja vointi on hyvä. Vielä en ole selkeästi liikkeitä tuntenut, mutta ainakin kasvua tuolla masussa on tapahtunut, että eiköhän ne liikkeetkin tässä pikapikaa ala tuntumaan uloskin päin.

Sain äidiltä vanhan pentulaatikon, joka on ollut meidän westeillä käytössä pentue-aikana, mutta totesin sen hieman liian ahtaaksi Milalle. Siispä piti lähteä pohtimaan mistä saisi hommattua tai tehtyä sille sopiva oma pesä. Ja kuinkas sattuikaan, ratkaisu pisti silmiin eräänä päivänä kun käväisin tallissa. Siellä takaseinällähän oleili ties kuinka pitkään käyttämättömänä ollut hyllykkö, joka on odottanut kaatopaikalle kuskaamista. Onneksi ei kuitenkaan vielä oltu ehditty tuota siirtämään, kun siitähän kehkeytyi mitä mainioin pentulaatikko Milalle! Vai mitä sanotte?

Luukkukin löytyy, tämän avulla saa sitten kulkuaukon korkeutta säädettyä. Vielä täytyy joku salpasysteemi kehitellä, että pysyy kiinni kun pennut tätä vasten nousee :)

Saanko mäkin mennä...?

Tästä tuli mun mielestä niin passeli! :) Nyt alkaa olemaan kaikki valmiina pentusia varten ;) Minulla on sellainen kutina, että synnytys tapahtuisi vajaan kahden viikon päästä viikonloppuna. Saapa nähdä. Ei auta enää muuta kuin jännittää...

Kyllä barffi maistuu!

Bloggailu on hiukan nyt hidastanut tahtiaan täällä meidän blogissa, ja väitän että siihen on syynä tuo himputin älypuhelin! Olen tietokoneella nykyään enää kovin vähän, koska lähes kaiken (muun paitsi blokkailun) voi hoitaa sen kautta. Toki potauksia tännekin sillä voisi kirjoitella, mutta se vasta rasittavaa olisikin... Kaikessa muussa älypuhelimet on melko näppäriä, mutta kiroan syvimpään helvettiin viestiä kirjoittelun niiden kanssa! Luultavasti monet ystäväni pitävät minua hiukan vajaaälyisenä kaiken sen virnenäppäilyn vuoksi :)

Mutta asiaan. Nyt vähän ruokinnasta taas vaiheeksi. Heti alkuun tietysti mainitsen MUSH-kampanjan, jonka ilmaiseen barf-aterianäytteeseen moni koiraihminen on varmasti jo törmännyt :) Törmäsin kampanjaan netissä viime viikolla ja lunastin koirilleni ilmaisen barf-ateriapussin. Olin jo edeltävällä viikolla huomannut uudet ateriat paikallisessa barf-liikkeessä ja tuolloin ostin parit pussit heti kokeiluun. Eli meillä on jo ehditty kokeilemaan kyseistä tuotetta etukäteen.

Heh, olipas hauska huomata, että kampanjan mainoskuvissa oli tutut koirat ;)

Tosiaan, kyseessä on 100% luonnonmukainen koiranruoka ja nämä ateriat sisältävät lihaa, luita, sisäelimiä sekä kasviksia pakastetussa lihapullamuodossa. Lihapullien annostelumäärä määräytyy koiran painon mukaan. Itse annoin koirille ensin jäisenä lihapullat maistiaisiksi, ja molemmat makupalat hävisivät pian parempiin suihin. Jatkuvassa käytössä sekoitan näitä sulaneina nappuloiden joukkoon tai annan sellaisenaan. Hyvin ainakin on kelvannut meidän tytöille :) Tähän mennessä ollaan kokeiltu vasta nauta-sika-kana-ateriaa, mutta jatkossa tullaan kokeilemaan myös muita makuja.

Suosittelen siis kokeilemaan, meillä ainakin tykätään! Ilmaisen MUSH-ateriapussin voi lunastaa täältä. Mikäli barffaus on vielä uusi asia ja kaipaa aiheesta lisätietoa, niin sitä löytyy täältä.


Ja nyt kun aiheeseen päästiin, niin jatketaan vielä hiukan lisää barf-aiheella. Siitä asti kun ns. puolibarffaus aloitettiin, niin on koirille maistunut ruoka tosi hyvin ja vatsantoiminta on myös ollut kiitettävää ^^

Yleensä sekoitan nappuloiden joukkoon osan raakalihaa. Välillä on oikein herkkupäiviä, kuten tässä taannoin kun koirat saivat nappuloidensa joukkoon broilerinsydämiä. Ai että kun maistui! Kiehautin niitä ihan hetken ja pilkoin pieniksi.

Tämä loppupätkä ei enää barffiin liity, vaikka Sofi kovasti yrittääkin näitä poskiinsa pistellä, mutta onneksi ei saa kiinni. Meitä ilahduttaa nimittäin usein tuossa piha-aidan ulkopuolella puussa hyppivä orava. Se tuntuu oikein tahallaan ärsyttävän Sofia, kun hyppii oksilla ja katsoo meitä ja pitää omaa hauskaa ääntelyään samalla kun Sofi hyppii aitaa vasta porkkanahäntä kohti taivasta sojottaen. Huoh.

Mutta eikös ole suloinen kaveri? :)

Loppulisäyksenä niille, joita kiinnostaa Milan masutilanteen eteneminen: Vatsassa vaikuttaa kaikki olevan hyvin. Ainakin masu kasvaa ja tisut on turvonneet. Mila taitaa olla sellaista tyyppiä, jota tämä tiineys ei väsytä, leikkiminen vain olisi hauskaa! Olen kyllä jättänyt nyt hihnattomat lenkit vallan pois ja koitetaan muutenkin ottaa rauhallisemmin, ettei nyt enää lopussa mitään satu. Ruokahaluttomuutta oli viime viikolla jonkinverran, mutta nyt tuo neiti syö suurinpiirtein kaiken mitä eteen laitetaan :) Lisäksi Mila on alkanut pyytämään joka yö ulos pissalle ja juomaan. Ja vaikka Mila on aina ollut kova tyttö antamaan pusuja, niin nyt se vasta hulluksi onkin ruvennut! Joka tilanteessa pitäisi olla naamaa nuolemassa :) Läheisyydenkaipuuta on siis havaittavissa, ja onhan tuo haleja ja silittelyjä saanutkin <3

Myös Sofi on huomannut, että Mila hakee minulta paljon huomiota, joten sekin on alkanut ängetä syliin normaalia enemmän minulle-kans-tyyliin :) Ja neiti valkoinen on siis saanut myös kovin paljon huomiota hänkin ;) <3

Mila kävi ultrassa

Kyllä on ollut pitkät (ja toisaalta kovin nopeat) neljä viikkoa, mutta vihdoin eilen päästiin ultrassa käymään ja tarkastuttamaan masutilanne. Ja...

Neljä pentua siellä näkyi! <3 Ihanaa! Lokakuussa tulee sitten shelttivauvoja! :)

Mila ei ole kyllä antanut mitään merkkejä tulevista vauvoistaan, tuossa se liihottaa ympäri kämppää ja tuo palloa ja ihmettelee miksei sen kanssa leikitä kuten tavallisesti :) Toki tuota pöllöä on täytynyt vähän leikittää, ja leluja on vähän heitelty ja riepoteltu, muttei mitenkään päättömästi. Itse en tuntenut ennen lääkärireissua mitään muutoksia vatsassa, mutta kummasti niitä tuntee nyt näin jälkikäteen kun tietää varmaksi että siellä jotain on ;) Aavistuksen ehkä on siis jo vatsa laajentunut ja nisät hieman turvonneet. Mutta hyvin tuo koira ainakin voi ja reipas on! Ruokakin maistuu melko hyvin. Nyt laitetaankin sitten mamman mammaruokavaliota pikkuhiljaa käyntiin. Jännää :)

Pentuetietoihin pääsee tästä.

Rakkaat <3 (Kuva: Sonia Delatte)

Syntyneet ja syntymättömät

Paljon onnea vaan,

paljon onnea vaan,

paljon onnea Mila,

paljon onnea vaan!

Mila 9 vko

Tosiaan, Mila täytti 2v tossa viikko sitten. Iso pieni tyttö minulla jo ! <3

 Mila 2v

Milan tiineys etenee (toivottavasti!!), tänään on kolmas viikko astutuksesta. Tosiaan, mitään tiineyttä ei vielä ole todettu, eikä tässä vaiheessa oikeastaan mitään merkkejäkään ole havaittavissa, joten toivossa vasta eletään. 

Nämä mahdolliset pennuthan olisivat ensimmäiset omat pennut minulle, vaikka olenkin hyvin tiiviisti ollut äidin koirien pennutuksissa mukava. Silti asioita pohtii nyt ihan eri tavalla kun on itse kaikesta vastuussa. Mila on tähän asti syönyt ihan normaalia ruokaansa, mutta mikäli se todetaan ultrassa viikon päästä kantavaksi, niin siirryn kantavalle nartulle/ pennuille tarkoitettuun ruokaan. Emä ei tarvitse vielä tässä vaiheessa siis mitään ekstraravintoa, mutta neljännen viikon jälkeen ne pennut alkavatkin sitten kasvaa hieman reippaammin ja energian ja ravinnon tarve kasvaa. Omega-öljyä olen antanut, mutta mitään muuta lisäravinnetta en, koska kantavalle nartulle ei saa antaa kuivamuonan lisäksi mitään vitamiinivalmisteita. Barffilihaa tosin sekoitan edelleen nappuloiden joukkoon. Sormet ristissä toivon, että tuolla Milan masussa jotain itää, olen niin tyytyväinen tähän yhdistelmäänkin.

Agilitya on hurja ikävä, sekä minulla, että varmasti myös Milalla. Meinaa ihan suru tulla itselläkin puseroon, kun ei saa Milan kanssa leikkiä vaikka toinen sitä kovasti pyytää. Tokihan me ollaan touhuttu paljon ja retuuteltu lelujakin ja juostu, mutta sellaista kunnon päästelyä tuo selkeästi kaipaa. No, agi jatkuu joko viikon päästä (mikäli ultrassa näkyy tyhjää) tai sitten kolmen kuukauden kuluttua (kun mahdollisten pentujen luovutus lähestyy). Nyt ei auta muu kuin odotella :)

Nyt hyvät yöt, myö mennään nukkumaan :)

Pullat uunissa?

...ainakin toivottavasti. Mila oli siis astutettavana tiistaina 6.8. sekä toistamiseen torstaina 8.8. Astutus onnistui hyvin ja nyt sitten vaan jännätään muutama viikko että tärppääkö vai ei :)

Vielä ei ainakaan ole käytöksessä huomattavissa mitään vaihtelua, vanha tuttu touhotus jatkuu, ja sitä tarvitseekin hiukan alkaa rajoittelemaan, ihan vaikka vaan oman mielen rauhoittamiseksi ettei hyppelyiden vuoksi sitten jää vauvat kiinnittymättä ;)

 Suostuttelua; "Tuu nyt leikkiin pliis"

Ja noiden Milan "edustuskuvien" jälkeen voinkin laittaa pari kuvaa tästä Milan miehestä, josta ei olekaan tähän mennessä näkynyt täällä kuvaa muuten kuin meidän kennelin nettisivuilla. Tässäpä Tero siis:

 Kuvat (c) Tanja Rummukainen, Teron omistaja

Kuva (c) Irene Vinha

Tero sai myös viime viikonloppuna toisen näyttely-sertinsä Nokialta:

Kuva (c) Tanja Rummukainen

Milan kanssa meillä tulee nyt sitten piiiitkä 4 kuukauden tauko agilityyn, kuinka ihmeessä me se mahdetaan ollenkaan kestää... Ihan varmasti olen ihan sähläri kun palaan treeneihin talvella ;]

 

Mut nyt sitten vaan peukut pystyyn ja jännätään :)

Mitämitä, onko kohta jo elokuu?

Heips (ja jaiks, mihin aika on mennyt?!?) olen vielä elossa vaikken kirjoittanut olekaan iäisyyksiin :) Kesällä tulee niin vähän inspistä istua postaamassa, ja töissäkin on ollut niin kiirettä.

Hmmm... Paljon on puuhailtu koirienkin kanssa tässä kesä-heinäkuussa, mutta en nyt niistä mitään kovin kattavaa selontekoa jaksa alkaa tekemään. Mila kävi agility-epiksissä ja hienosti möllien toiseksi yllettiin. Avoimellekin radalle (agitoru 2013-rata) osallistuttiin, mutta olen itse monessa kohtaa niin myöhässä, että hyllyn arvoinen suoritus sieltä tuli :P

Ja Milan kurkku on muuten parantunut hyvin siitä keppi-tapaturmasta, josta viimeksi kirjoitin. Luojan kiitos! Nyt ei olla enää keppiä heitelty ollenkaan, mutta sen sijaan meille on kehkeytynyt eräänlainen pallohullu :)

Sofilla alkoi juoksut pari viikkoa sitten. Hiemat katkerin fiiliksin edelleen, koska nyt olisi se astutus tapahtunut, jos niin olisi tarkoitettu. Mutta Sofia ei nyt jalostukseen käytetä, joten se siitä. Sofi tosin pari päivää sitten yritti ottaa ohjat omiin käsiinsä, karkaamalla meidän takapihan aitauksesta ja änkeämällä naapurin aitaukseen, jossa sattui olemaan samanrotuinen uroskoira! Ollaan ihan ymmällään miten ihmeessä Sofi pääsi ensinnäkin meidän aitauksesta pois ja sitten vielä naapurin puolelle! Mutta ei mikään tyhmä koira, täytyy sanoa, kun kerran ihan puhdasrotuisia pentuja olisi itselleen teettänyt ;) Mutta onneksi koirien liehittelyt huomattiin ennen kun mitään ehti sattua ;) Niin, ja sama toistui sitten vielä eilenkin, hups. Täytyy olla näemmä kovin tarkka, koska tuolla neidillä näyttää olevan kovin kova hinku päästä touhuilemaan naapurin koiran kanssa.

Milan juoksut olisi pitänyt omien laskujeni mukaan alkaa elokuun loppupuolella, mutta nepäs alkoivatkin eilen, Sofin juoskut kai vähän avittivat alkamista. Nyt sitten koitetaan paikantaa oikeat tärppipäivät, yritetään astutusta ja toivotaan, että meillä olisi shelttivauvoja syksyllä :) Minua on kaivellut eräs kommentti, jonka sain nimettömältä lukijalta tuossa keväämmällä. Siinä joku sanoi, ettei näin arkaa koiraa sovi käyttää jalostukseen. Olen pohtinut asiaa, ja koen tuon kommentin olevan epäreilu ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että pidän Milan luonteesta aivan valtavasti. Mila ei arista ihmisiä, eikä uusia paikkoja (murkkuiässä oli hallipelkoa, mutta se tuntuu olevan vallan taaksejäänyttä elämää!). Varautuneisuus näkyy lähinnä muita koiria kohtaan sillä tavalla, että Mila ei ole suinpäin leikkimässä vieraiden koirien kanssa vaan pitää etäisyyttä ainakin aluksi. Yleensä, kunnes tutustuu, niin hyväksyy uudet koirat kyllä. Pidättyneisyys myös mainitaan sheltin rotumääritelmässä, joten minusta jalostuskoiraltakaan ei tarvitse vaatia yltiösosiaalista luonnetta toisia koiria kohtaan. Mila ei ole ollenkaan aggressiivinen eikä stressaantunut. Päin vastoin Mila nykyään oikein pursuaa elämäniloa ja on vilkas ja loistava agilitykoira. Olen kuluneiden parin viikon aikana kuullut kahdesta suusta (koirahierojalta sekä agilitykouluttajalta) että Milalla vaikuttaa olevan hyvä hermorakenne. Minusta sekin kertoo jo jotain. Olen tainnut kaivaa itselleni kuoppaa, kun olen avautunut turhan kärkkäästi mieltäni painavista asioista täällä blogissa. Siitä syystä jotkut ovat tainneet saada turhan yksipuolisen kuvan koiristani. Kuitenkin, olen päättänyt olla kokematta huonoa omaatuntoa Milan astuttamisesta, koska en yksinkertaisesti näe mitään syytä miksi sitä ei voisi jalostukseen käyttää. Milalla on hyvät näyttelytulokset, loistavat terveystulokset ja ihana luonne. Jos joku kokee, etten ole vastuullinen kasvattaja, niin siinäpähän sitten kokee. Itse olen täysin eri mieltä. Nyt odottelen ainakin innolla tulevaa syksyä ja toivon, että astutus onnistuu :)

Ollaan tapailtu kesällä meidän ihania kavereita; Soniaa, Suloa ja Stellaa.

 Stella ja Mila

 Stella, Sulo, Mila

 Mila, Sofi, Stella ja Sulo

Sofi ja Mila

Yritän jatkossa kirjoitella taas vähän useammin, hyvää loppukesää kaikille! :)

Auts! Jälleen lääkärireissu - vahinko ja opetus

Eilen illalla sattui asia, jota olen vähän väliä ennakkoon pelännyt Milan kanssa keppileikkejä leikkiessä. Tämä koira kun syöksyy aina niin kovaa vauhtia kepin kimppuun ja välillä olen miettinyt, että jotain voisi vaikka sattua. Eilen tosiaan Mila juoksi tavalliseen tapaan kepin perään, joka jäi tällä kertaa ikävästi maahan pystyyn. Kuulin kamalan kiljahduksen ja heti seuraavaksi huomasin, että keppi sojottaa rimpuilevan koiran kurkusta ulos.

Siinä sitten salamana tartuin Milaan ja yritin nyppäistä keppiä pois. Ei lähtenyt ensimmäisellä köykäisellä vetäisyllä, mutta seuraavalla vetämällä lähti. Tottakai oli pieni riski lähteä itse keppiä poistamaan, koska sehän olisi voinut osua vaikka valtimoon tai mihin vain, mutta en sitä nyt voinut jättää kaulaankaan sojottamaan kun näytti estävän koiraa hengittämästäkin.

Ensimmäinen ajatus oli, että keppi oli mennyt kurkusta sisään ja tehnyt pienen haavan sinne. Verta ei tullut paljon, eikä koira valittanut yhtään kun keppi oli irti. Ajattelin siis, että oltiin säästytty pelkällä isolla säikähdyksellä. Seurailin koiraa, miettien pitäisikö yötä vasten käydä päivystävällä. Koira kuitenkin oli niin rauhallinen (vaikkakin hyvin vaisu), enkä heti soittanut.

Parin tunnin päästä, kun kello alkoi lähestyä puolta yötä, niin huomasin, että Mila alkoi olla entistä vaisumpi ja sen suusta tuli verensekaista limaa. Yritin katsoa suuhun, vaikka se oli hankalaa koiran pistäessä vastaan. Kurkussa en kuitenkaan nähnyt mitään haavaa. Soitin eläinlääkärille, joka antoi meille ajan aamuun ja kehoitti odottamaan yön yli.

Odottelimme vielä tunnin verran, mutta nukkumisesta ei tullut mitään, koska Mila ei mennyt kunnolla maaten ja se alkoi värisemäänkin ja hakeutui lähelleni. Soitin uudelleen päivystykseen ja sanoin tulevani mielelläni heti. Sieltä sanottiin, että voin tuoda koiran, mutta se jää sinne sitten yöksi, mutta siellä ei olisi ketään hoitajaa sitä tarkkailemassa. Tässä vaiheessa pääsi jo itkukin, kun tuntui kamalalta jättää kipeä koira heräämään nukutuksesta vieraassa paikassa aivan yksin. Hetken mietittäni päätin kuitenkin, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä sinne.

Lähdin yöllä ajamaan päivystykseen ja paikan päälle saapuessani lääkäri sanoi heti, että voin lähteä kotiin ja hakea koiran seuraavana päivänä klo 11.30. Itku tuli taas kun kipeä Mila jäi vieraitten käsiin ja itse kaasutin autolla kotiin. Huonosti nukutun yön jälkeen en meinannut millään jaksaa odottaa määrättyyn aikaan asti, ja hakiessani Milaa minua vastassa olikin melkoisen pökkeröisen oloinen koiruus. Mila nojautui heti minuun kiinni ja oli selkeästi huojentunut kun tulin takaisin <3 Pikkuinen oli kokenut niin kovia :´(

Lääkäri sanoi, että keppi oli tehnyt 10cm syvän pistohaavan Milan kielen alle! Saatiin antibioottikuuri (jo neljäs tänä keväänä! Meillä tätä tuuria on ollut...) sekä kipulääkekuuri. Lisäksi viikkoon ei saa syödä kiinteää ruokaa. Onneksi sentään ei ollut mennyt mitään pahempaa rikki samalla, esim. nielua, ruokatorvea tai henkitorvea. Juuri kuulin, että samantapaisesti on koiria kuollut. Lääkärinkin mukaan tämä on melko yleinen tapaturma koirilla. Älkää siis heitelkö koirille keppejä! Meillä ainakin loppui tähän, ja jatkossa heitellään vain turvallisia leluja.

Kipulääkkeet on onneksi tehonnut, ja neiti ei enää vaikuta kipeältä. Toivon totisesti, että tämä paranee nopeasti <3 Tuleva viikko taas lomaillaan harrastuksista.