Kirjavinkkausta ja aamun kulkua

Tähän väliin pieni kirjavinkkaus. Itse kun olen sekä käsityö- että koiraihminen, niin olihan minun pakko lainata kirjastosta tämä opus, ja kun oikeen westiekin oli kannessa :) Tästä kirjasta löytyy siis ohjeet 25 erirotuisen pehmokoiran neulomiseen.

tämä yksilö on vähän kehnossa trimmissä vai mitä sanotte? :) Rinnassa ainakin vähän ylimääräistä karvaa... ;P

Kirja sisältää ohjeet näihin rotuihin:
Afgaaninvinttikoira
Whippet
Mäyräkoira
Basset
Karkeakarvainen kettuterrieri
Jackrussellinterrieri
Skotlanninterrieri
Valkoinen länsiylämaanterrieri
Bullterrieri
Cockerspanieli
Irlanninsetteri
Labradorinnoutaja
Portugalinvesikoira
Dalmatialainen
Villakoira
Kääpiösnautseri
Ranskanbulldoggi
Englanninbulldoggi
Mopsi
Collie
Bordercollie
Saksanpaimenkoira
Vanhaenglanninlammaskoira
Corgi
Siperianhusky


Meidän oma aamu on alkanut virkeästi, ainakin suurimmalla osalla. Molemmilla ihmisillä oli vapaa aamu, Milaa se ei tietenkään hetkauttanut, se tuli herättämään meidät siinä yhdeksän aikaan kurkottamalla sänkyyn ja nuolemalla naamaa. No siitäpä sitten herättiin virkeänä, kaikki paitsi Sofi, joka nukkuisi puoleen päivään asti, jos ei olisi näitä typeriä häiriötekijöitä kuten aamuruuat ja -lenkit. Se siis jäi vielä köllöttelemään sänkyyn vaikka petikin jo pedattiin.

Mila vipelsi jo täydessä vauhdissa ja yritti saada Sofia menoon mukaan:

Lopulta Sofikin virkosi, kun pihalta kuului jotain meteliä.

Melko pian siitä sitten lähdettiinkin ulon lenkille. Yön aikana oli satanut ihan hirmuisesti lunta, joten siinä olikin sitten kolaamista. Lumi oli vielä ns. suojalunta, joka tarttuu varsinkin Sofin turkkiin kuin takiainen, joten neiti saikin siis päälleen oikeen kokohaalarin. Milalle ei sitten ollut tarjolla muuta kuin tavallinen neule, mutta se hoiti hommansa hyvin. Milalle ei tartukkaan turkkiin niin herkästi lumi, ainoastaan haarovälissä tuntuu olevan jokin lumimagneetti, sieltä on aina lumipalloja täynnä kun ulkoa tullaan :)

Ainostaan tassut saivat nyt matkaansa lumikokkareita :)

Uudessa lumessa oli huisin hauskaa pyöriä ja hyöriä!

Pienet lumipallot jäi tälläkin kertaa :)

Luminen kuvapäivitys

Kuvat puhukoot puolestaan:

Nella, Sofi, Mila

Nella, Sofi, Luna / Mila, Nella, Luna

 

Mila ja Sofi

(piti laittaa mustavalkoiseksi kun värit oli niin huonot)

Sofi ja Mila peuhaa lumessa

 

Näitä Mila (ja muut) pääsi sitten kotona sulattelemaan lämpimään seisomakylpyyn :)

Arvontaa ja Sofin kuulumisia

Hertan ja Kertun blogissa on meneillään hieno arvonta, jossa voi voittaa nameja tai leluja. Käykää ihmeessä osallistumassa, aikaa on 1.2. asti.

 

Tämä meidän blogi on nyt ollut lähiaikoina hyvin Milapainoitteinen, mutta tottahan toki Sofi pyörii kuvioissa aivan yhtä paljon! Milasta nyt on ollut ehkä vähän enemmän kirjoitettavaa kun tuota kehitystä siinä tapahtuu (tai ajoittain ei tapahdu), Sofin arki on ollut vähän tasaisempaa puurtamista :) Sofilla on nyt tällä hetkellä ikää vuosi ja 9 kuukautta. 

Melkoinen jääräpää tämä meidän terrieri on, mutta tämän kuluneen vuoden aikan on kyllä aikuistunut paljon ja monenlaisia asioita se on oppinut ja totteleminen paranee jatkuvasti. Nyt Milan saavuttua meidän terrieri-vauvasta kehkeytyi oikea aikuinen, joka näyttää mallikasta esimerkkiä nuoremmalle osapuolelle monissa asioissa (toki ei-niin-toivottuakin mallikäyttäytymistä on havaittavissa tietyissä asioissa). 

Nyt keväällä on tarkoitus aloittaa Sofin kanssa Rallytokoilu, siitä kirjoittelen sitten lisää kun saadaan harrastus käyntiin. Agilityä kokeiltiin kesällä, mutta se ei ihan ollut Sofin juttu. Toivoisin nyt että jokin Sofille mieleinen harrastus löytyisi :) Jos tämä tokoilu ei toimi niin seuraaavaksi täytyykin sitten varmaan kokeilla vaikka koiratanssia :D

Ensi perjantaina tämä neiti nappisilmä pääseekin sitten trimmiin ja ehkä saadaan vähän noita kaninkorvia kuosiin ;) <3

maastoutunut Sofi

Milan eka match show

Tänään oli Milan ensimmäinen Match show Kokemäellä. Päätös kisoihin lähtemisestä syntyi eilen kun kaveri pyysi mukaan. Täytyy kyllä myöntää ettei olla vielä harjoiteltu oikeastaan yhtään Milan kanssa seisomista tai edes vierellä juoksemista, edes pöydällä oloon ei olla totuteltu. Kaikkea tätä pitäisi nyt kyllä alkaa harjoittelemaan, jos keväällä/kesällä kävisi vähän enemmän näissä kisoissa, ehkä jossain näyttelyssäkin jopa.

Kisat järjestettiin lämpimissä sisätiloissa isossa hallissa. Kun tultiin halliin sisälle, niin Milaa alkoi heti pelottaa kova hälinä, koirien haukunta ja suuri ihmis- ja koirajoukko. Jännitystä kesti lähes koko kaksi tuntia, jotka siellä vietettiin, mutta loppuajasta pikkuinen alkoi jo vähän rentoutua. Oli siis hyvä vihdoinkin tällaiseenkin paikkaan Milaa totuttaa, kun missään vastaavassa ei olla ennen oltu.

Halli oli niin harmaa, että Mila melkolailla sulautui siihen :P

hampaatkin näytti aika nätisti

 

Meidän edessä oli joku toinen trikki sheltti, joka oli paljon tuuheammassa ja pitemmässä karvassa kuin Mila :) Mila näytti vähän pulipäältä sen vierellä, mutta Mila olikin paljon nuorempi ♥

Pentuluokassa (alle1v.) tietenkin siis kisattiin, yhteensä meidän sarjassa oli pentuja 36. Mila oli selkeästi tosi nuori, toiset oli jo aika kokeneenkin oloisia. Kisa meni ihan kivasti, vaikka ei palkinnoille asti päästykkään. Vaikka Mila sai sinisen nauhan, olen tosi ylpeä tytöstä kun käyttäytyi niin nätisti kehässä! Seisoi ja juoksi nätisti, pöydälläolokin sujui melko hienosti, vaikka vähän jännittikin. Tuomarilta saatiin myös kehut :)

Minä ja Mila sekä Eve ja Suti

Kotona tämä pieni lohdutuspalkinto menikin sitten nopeasti hyviin suihin :) Mila näyttää kovin ylpeältä tästäkin saavutuksesta <3

Vielä loppukevennyskuva parista meidän kisakumppanista. Pientä kokoeroa havaittavissa näissä pennuissa? ;D

Sisäsiisteys takkuilee

Nyt taas tuntuu, että Mila olisi ottanut vähän takapakkia tuossa sisäsiistiksi opettelussa (niin Milahan on nyt melkein 5 kk). Ulos se kyllä osaa pyytää ajoittain, mutta siitäkin huolimatta välillä kun tullaan ulkoa sisälle, niin saman tien tulee pissa lattialle. Kyllä se kieltämättä hiukan pistää hermoja tiukalle, mutta olen edelleen ollut huomioimatta lattialle pissaamista. Välillä kyllä tuntuu, että Mila tarvitsisi kyllä jotain opastusta tuossa asiassa eikä vain huomiotta jättämistä... Tokihan Mila silti on vielä kovin pieni, että en nyt vielä rupea panikoimaan :)

Tänään pesin lattiat perusteellisesti (eikä mennyt edes 5 min kun Mila taas pissasi lattialle, huoh.) ja nyt täytyykin varmaan entistä enemmän kiinnittää huomiota noiden virtsatahrojen ja hajujen poistamiseen heti vahingon satuttua. Ostin Mustista ja Mirristä Urine Off:ia ja toivon että siitä olisi nyt jotain apua. Ainakin olen lukenut netistä että ihmiset on saanut sillä hyviä tuloksia. Toimii kuulemma hyvin myös matoille ja muille tekstiileille. Aion siis tässä lähiaikoina pestä tuon meidän sohvan tällä aineella, josko Milan vahinkopissahajut saisi siitäkin pois... Raportoin meidän tuloksista, sitten kun ollaan paremmin testailtu tuotetta :)

(kuva täältä)

Huomenna ollaan menossa Milan ja kaverini novascotiannoutajapennun Sutin kanssa molempien koirien ekaan match showhun, saa nyt nähdä miten menee. Mila ei siis ole saanut vielä minkäänlaista koulutusta näyttelyitä ajatellen, mutta onneksi nämä mätsärit ei niin vakavia ole! Enteilen ettei kovin tähdellisesti mene, mutta kyllä se varmaan hyvä kokemus ainakin on Milalle :)

Mila metkuilee

Tämä olis nyt sitten 100. postaus! Hui sentään :)

Tänään meillä harrastettiin jälleen karkailua, tällä kertaa Milan toimesta. Vein siis roskat ulos ja tulis takaisin sisälle ja avasin ulko-oven, niin eipä näkynyt kuin harmaa vihahdus, kun meidän pikkuneiti päätti pötkiä omille teilleen. Ennen kuin ehdin käskeä Sofin odottamaan paikallaan ja sulkea oven ja kääntyä neidin perään, niin se vikkeläkinttu olikin jo hävinnyt näkyvistä. Siinä samassa kuuluikin naapurista kiljahdus, että "mikä se oli!?". Mila oli siis juossut suoraan naapurin ovesta sisään, se kun aukesi juuri sopivasti samaan aikaan. Minä kuikkelehdin sinne sitten perässä noutamaan koiruuttani kotiin anteeksi pyydellen :) Onneksi naapurit oli vain huvittuneita tästä. Asiasta teki nolon se, että Sofi teki AIVAN saman tempun ja SAMAAN naapuriin kun oli pieni pentu.... :P

Milasta tämä tietenkin oli kovin hauskaa, eikä ollut moksiskaan kun sitä kiikutin takaisin kotiin. Lämmiteltiinkin siinä sitten takkaa, ja molemmat koirat olivat heti sen edessä paistattelemassa. Mila luovutti ensin, niin kuin aina :) (Kuva vähän huonolaatuinen, kun kännykällä otettu. Ja voi kuinka Sofin korvat näyttää kamalalta, lähentelevät jo kaninkorvia! Onneksi trimmi tulossa pari viikon sisään...)

Milan (nyt 4,5kk) sisäsiisteys harjoittelu on nyt pikkuisen alkanut edetä, välillä tulee päiviä ettei yhtään vahinkoa satu. Se on alkanut osata jo pyytää uloskin kun hätä on. Mutta edelleen niitä vahinkoja sattuu. Eikä siinä mitään, mutta kun tämä neiti tekee vähän väliä meidän kangassohvalle! Nyt siihen on jo tarttunut pissanhajua, enkä tiedä miten sen nyt saisi parhaiten pois. Opiskelijana ei olisi nyt rahaa uuttakaan sohvaa ostaa. Etikkaa olen jo kokeillut mikä toimikin mielesäni hyvin, kunnes Mila taas meni pissaamaan siihen sohvalle. Tuoliviritelmiäkin öisin ollaan koitettu, mutta se on niin hankalaa. Luin myös netistä, että sellainen tuote kuin Urine Off olisi hyvää, mutta en nyt ole löytänyt sellaista mistään ja Mustin ja Mirrin verkkokaupassakin näyttäisi olevan loppu... Jotain täytyy nyt kuitenkin keksiä! Vinkkejä???

Aikaisemmin tällä viikolla ollaan taas lenkkeilty metsässä. Siellä on kyllä niin paljon mukavampaa käveleskellä kun koiratkin saa olla vapaana!

Nella, Sofi, Mila, minä ja Luna

Vuodenvaihde 2011-2012

Ihan alkuun haluan sanoa pari sanaa lukijoilleni. Eli iso kiitos kaikista kommenteista, joita olette postauksiini jättäneet! Nyt syksyn aikana ollaan saatu monta uutta lukijaa, ja on niin paljon mukavampi kirjoitella kun tietää, että joku lukee näitä meidän juttuja täällä :) Ilman teitä ei kyllä pysyisi motivaatio yllä kirjoitteluun näin hyvin. Ja teidän kommenttienne kautta olen myös löytänyt monta uutta kivaa blogia, koska käyn aina kurkkaamassa jokaisen kommentoijan blogin. Vielä kerran kiitos ja kumarrus siis mielenkiinnosta :) Nyt loppuvuodestakin tuli monta ihanaa kommenttia, jotka tekivät kyllä niin hyvän mielen :)

Sitten takaisin meidän haukkuihin. Uusivuosi oli ja meni, pelkäsin että Mila olisi arastellut raketteja, mutta eihän pikkuneiti edes huomannut niitä kun illalla käytiin lenkillä ja useita raketteja paukahtelikin jo siihen aikaan :) Siitäkin huolimatta koirat pääsivät mukaan kun lähdettiin iltaa viettämään kaverin luo, ei siis tarvinnut olla yksin kotona.

Joulu ja uusivuosi kului niin, että maa oli aivan musta, mutta viime yönä satoi melko paksu kerros lunta tänne Poriin :) Aamulla koirat sai pusakat päälle kun lenkille lähdettiin. Ja molemmat tuntuivat tykkäävän kyllä kovasti uudesta lumesta kun siellä kierittiin ja pyörittiin niin kovin. Kun tultiin kotiin, niin otin vielä muutaman kuvan koirien lumipeuhaamisesta:

Välillä vahdittiin vähän naapureitakin.

Hupsista!

Mila mukkelismakkelis

Leikkien jälkeen olikin sopiva hetki taas pistää vähän pitkäkseen ja torkahtaa. Molemmilla on vakkarinukkumapaikat, Sofi nukkuu sängyllä ja Mila lattialla sängyn jalkopäässä. Molemmilla olisi kyllä koppakin, mutta eipä niissä juuri muuta tehdä kun säilytetään leluja ja joskus peuhtataan :)

Sofi

Mila

En ole muuten vielä yhtään esitellyt koirien joululahjoja, vaikka vähän niin olen lupaillut... Pari vinkulelua taisi jäädä nyt vanhempieni luo, joten ne eivät vielä pääse esittelyyn, mutta ehkä myöhemmin! :)

lelukokoelma pääsi taas karttumaan :) Sofi on tosi jo rikkonut hirven ja ankan sisällä olevat vinku"koneistot"... Mila on paljon leikkinyt tuolla pommilla, se päästää kivan "räjähdysäänen" aina kun kolahtaa johonkin tai putoaa lattialle :)

Heikin vanhemmilta koirat saivat molemmat tuollaiset namipaketit sekä lelut. Kuvassa olevan lelun sai Mila, Sofi sai sellaisen pitkulaisen vinkulelun, mutta se on nyt autossa kopassa, enkä jaksanut hakea kuvaa varten :) Heikin veljeltä ja hänen tyttöystävältään Lindalta, koirat sai vinkuvan possunpään, josta varsinkin Sofi tykkäsi ihan hirveästi. Mutta se taas on nyt siellä vanhempieni tykönä valitettavasti, joten ei nyt päässyt kuvaan.

Koirat sai myös uuden aktivointilelun. Kuva täältä, tilattu myös samasta paikasta.

Molemmat sai myös omat puruluut, joiden sisällä oli paljon nameja.

Niin ja sitten äidilta saatiin myös tuo ruskea neule, joka on Milan päällä noissa alkupostauksen kuvissa :)

Tällaista tällä kertaa :) Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Koira, toinen, kolmas, neljäs...

2004: Nella muutti taloon, puolivahingossa rakastuttiin siihen, vaikka tarkoitus ei alun perin ollut ottaa koiraa.

2007: Nella sai pentuja. Mietittiin, voitaisiinko jättää meille yksi? Mahtaako kahdessa koirassa olla kauhea homma? So what, Luna jäi meille.

2010: Luna sai pentuja. Minä olin muuttanut omilleni, ja ajateltiin, että voitaisiin jättää yksi pentu minulle. Miesväessä syntyi vastarintaa, olisi kuulemma hullua ottaa kolmas koira. Joka tapauksessa, Sofi jäi meille.

2011: Sofi tarvitsi mielestäni kaverin, ja muutenkin oli kova pentukuume. Äidiltä ja poikaystävältä sain paljon kannustusta tähän asiaan, mutta veljiltä ja isältä sain taas vastalauseita ja varoitteluja. Siitäkin huolimatta Mila muutti meille nyt syksyllä.

Koiralauma on siis kasvanut, vaikka emme ikimaailmassa muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitellakkaan näin montaa koiraa meidän perheeseen, kun sitäkin jo mietittiin pitkään että onko kaksi koiraa liikaa :) Mutta täytyy sanoa, ettei kertaakaan ole tarvinnut katua! Eikä ole tullut poikkipuolista sanaa näin jälkeenpäin miesväeltäkään. Jokainen koira on tuonut niin paljon iloa <3

Tässä aiheeseen sopiva hauska runo,johon törmäsin (tekijä tuntematon):

Ei yksi lisää pahaa tee

Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä pöydän alla saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

Eikös ollut ihana? :)

Tänään jatkui metsässä juoksentelu. Oltiin nimittäin meidän koko lauman kanssa metsässä lenkillä:

Mila ja Sofi

Sofi, Nella ja Luna

Luna, Sofi ja Nella

Mila, Sofi ja minä

Sofi jälleen kerran uimassa, mitä siitä vaikka vesi on lähes jäässä?

Nella, Luna ja Mila

Luna

minä ja Mila

Luna, Nella, Sofi, Mila ja minä

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille koiraihmisille, 

ja muillekkin! :)