Agipitsit ja osteopaattikäynti

Viikonloppuna oltiin Raumalla agipitseissä. Tuomareina toimi Timo Teileri ja Petteri Kerminen, joilta molemmilta oli yksi rata sekä lauantaina että sunnuntaina. Heillä oli hyvin erilaiset radat, Teilerillä melko kinkkiset ja mutkikkaat ykkösten radoiksi, kun taas Kermisellä hyvin suoraviivaiset, mutta ne sisälti pitkiä suoria, jotka ovat nekin meille haastavia.

Tässä meidän tulokset ja videot:

A-agirata (T.Teileri): HYL

B-agirata (P.Kerminen): 5 (nopeus 3.63 m/s), sij. 5/14

(ei videota)

D-agirata (T.Teileri): 5 (nopeus 3.46 m/s), sij. 2/6

E-agirata (P.Kerminen): HYL

Näistä kisoista saatiin myös meidän ensimmäiset kisakuvat, ihanaa kun kerrankin oli kuvaajiakin paikalla ykkösten kisoissa :)

 Kuva: Sirpa Saari

 Kuva: Sirpa Saari

 Kuva: Sirpa Saari

 Kuva: Sirpa Saari

 Kuva: Sirpa Saari

kuvakaappaus kisavideosta 

Kuva: Terhi Hakala

* * *

Tänään sitten oltiin Milan kanssa (Sofi pääsi seuraneidiksi mukaan) Turussa osteopaatilla. Viime kerrasta olikin kulunut reilut puoli vuotta. Milan ranka oli edelleen hieman vino johtuen toispuoleisesta lihasmassasta. Sillä on oikealla puolella heikommat lihakset, ja siksi pitäisikin vahvistaa sitä puolta erinäisillä harjoitteilla (esim. vastapäivään suuntautuvilla kierroilla, vesikahluulla yms.). Tämä voi hyvin olla yksi syy Milan rimojen tiputteluun. Muuten Mila oli paremmassa kunnossa kun viime kerralla, esim. alaselän lukkoa ei tällä kertaa löytynyt. Lavat (varsinkin oikealla puolella) sitten taas oli hieman jumissa. Milan kroppa saatiin kuntoon ja ensi viikolla saa taas touhut jatkua entiseen malliin :) Seuraava käynti meillä Leenalla onkin sitten vasta talven jälkeen, ellei mitään erikoista satu.

Triplavitoset Tampereelta 14.7.

Eilen oltiin Milan kanssa Tampereella agilitykisoissa, ja seuraneitinä sekä epävirallisena valmentajana mukana oli myös Sonia kameroineen :)

Vähän pelättiin myrkyä, jota oli lupailtu, mutta sää oli onneksi mitä mainioin. Pilvistä oli, eikä liian kuumaa, mutta lämmin kuitenkin. Tampereen kisat oli myös kivalla paikalla Eteläpuistossa, jossa oli kivat lämmittelymaastot ja myös uittopaikkoja koirille yllin kyllin.

Tuomarina toimi Sari Mikkilä, joka olikin suunnitellut tosi kivat radat. Itsellä oli hyvä fiilis alusta loppuun, joka vaikutti varmasti siihen että radat meni oikein kivasti. Jokaiselta radalta tuli kyllä vitonen, mutta en voi silti olla kuin tyytyväinen, koska Mila meni niin hienosti ja oma ohjaus tuntui helpolta. Radoissa oli niin paljon hyvää omasta mielestä, että en lähde niitä erittelemään, mutta läksyksi näistä kisoista jäi selkeästi kepeille haku sekä putkijarrut :)

Polskis ja molskis!

3.7. Oltiin Yyterissä shelttitapaamisessa, ja mietin kyllä että mahtaako väkeä tulla paikalle, kun ilma oli niin kehno. No tulihan niitä koiria ihmisineen kuitenkin, ja Milaa ei ainakaan haitannut tyrskyt ja myrskyt :)

Aallot toimi Milan mielestä hyvinä hyppyesteinä:

Tässä vielä koko ryhmärämä:

joku ei kuulu joukkoon ;)

Nyt onkin sitten muutama lähipäivä ollut aivan ihanaa säätä! Koiria on ollut pakko käyttää uimassa harva se päivä, ja Sonian sekä koirien kanssa oltiinkin edellispäivänä meidän mökillä vähän uiskentelemassa ja saunomassa. Mä olen kyllä tosi tyytyväinen kun Milakin on oppinut tykkäämään uimisesta niin, että ui jo melko pitkiäkin matkoja :) Nyt oli pelastusliivit messissä, niiden kanssa olikin kätevää kun mentiin Sonian kanssa uimaan ja Mila ja Stella siinä sitten noutivat lelujaan ja uskentelivat mukana :) 

 Mila ja Stella laiturilla

 Stella ja Sofi 

 Mila ja Sofi laiturilla

kaunokaiseni :)

 Meidän ihanuudet: Mila, Sofi, Sulo ja Stella pelastusliiveineen 

Video 13.7.

Viihtyisä viikonloppu - rannalla & näyttelyssä

Lauantaina oltiin uusien shelttituttavuuksien kanssa Yyterissä vähän juoksuttamassa koiria. Mila juoksenteli jälleen innoissaan Yyterin matalassa rantavedessä pallon perässä, ja nuori neiti Lunakin uskaltautui muutamia kertoja itseään kastelemaan :)

Yllä olevaista kuvista kiitos Lunan omistajalle Jennille! :)

Tänään sunnuntaina oltiin sitten taas vaihteeksi näyttelyissä Milan kanssa pyörähtämässä. Mietin ilmoitanko sinne ollenkaan, koska tuomaria tutkiessani sain sen kuvan, että melko tiukka setä. No ehkä se olikin karistanut osan osallistujista, koska shelttejä oli vain 30. Avoimissa nartuissa oli 6 koiraa, joista kaksi sai ERI:n. Tuomari jakeli tasaisesti ERI:ä ja EH:ta ja useampia kappaleita antoi sekä H:ta että T:tä. 

Mila oli sitä mieltä (kuten nykyään aina näyttelyissä), että esiintyminen oli maailman tylsinsä hommaa. Se haukotteli eikä olisi millään jaksanut seisoa harjattavana pöydällä vaan yritti koko ajan maate. Lisäksi ei innostunut leluista hippasen vertaa. 

No siihen nähden esiintyminen meni sitten ihan ok, vaikka oli se aika innotonta. Tulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, vaikkei mitään mullistavaa saatukaan :)

AVO-ERI AVK2

Arvostelu: "Erittäin hyvä tyyppi. Oikealinjainen pitkähkö pää. Silmät, korvat, purenta OK. Sopiva rintakehän vahvuus. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman pitkä lanne. Tehokas liikunta, pitkät askeleet" -Tapio Eerola

Kuvat Jenni Nurmi

Mila 2v 10kk <3

Mitä järkeä?

Kyllä sitä välillä pohtii, että onko tässä bloggaamisessa mitään järkeä? :) Miksi mä tätä teen? Lukeeko mun löpinöitä kukaan? Toki monet lukijoista on ns. "hiljaisia seuraajia", mutta kyllä sitä usein on sellainen olo että itellenikö tässä kirjoittelen :)

Välillä olen miettinyt, että pitäisikö antaa koko homman olla, mutta on tämä kuitenkin niin terapeuttista puuhaa, että melkoinen mullistus saa tapahtua ennen kuin tämän "harrastuksen" jätän kesken. Ja täytyyhän sitä ajatella vähän esimerkiksi facebook-tuttujen hermoja, koska mun face-seinähän täyttyisi entistä enemmän koirajutuista ilman tätä blogia ;)

Ajoittain olen huomannut että blogi on myös taakka. Silloin kun on kiire niin sitä ajattelee että "missä vaiheessa ehdin päivittää blogin?" tai "nyt täytyy päivittää blogi vaikka väsyttää". Eikö ole järjetöntä että tämäkin sitoo noin? :D Haluan kuitenkin kirjoittaa aina kaikesta vähänkään tähdellisestä aiheeseen liittyvästä. Lähinnä kai itseni takia, jotta muistot pysyy järjestyksessä x) En myöskään halua että blogi hiljenee turhan pitkäksi aikaa.

Enemmän tämä kuitenkin antaa kuin ottaa. Vaikka sitten vain itselle, muista kun ei  tiedä että antaako tämä kelleen mitään. Kiinnostaako ihmisiä oikeasti toisten blogit vai vain omat? Itse luen kyllä paljon muiden blogeja (vaikkakin ajoittaisesti) mutta kommentointi usein jostain syystä jää. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä sillä saralla :)

Onhan tämä blogin pitäminen aika ihana asia loppujen lopuksi. Olen koko elämäni ollut sellainen, että on täytynyt pitää kirjaa elämästä ja muistoista (nuorempana päiväkirjat, kaverikirjat, yms, nykyisin valokuva albumit, kuvakirjat, facebook..). Ilman tätä blogia olisi moooni ihana tapahtuma päässyt unohtumaan tai ainakin haalistunut mun olemattomassa muistissa ;)

Juuri tuossa selailin vanhoja postauksia, ja saihan ne aivan ihania muistoja mieleen ja hymyn huulille. Ei voi kyllä kuin suositella bloggaamista kaikille sitä harkitseville, jos löytyy rakas aihe, josta haluaa kirjoittaa ja pitää "muistokirjaa".

JA ilman tätä blogia olisi ainakin yksi erittäin tärkeä ystäväkin jäänyt tupsahtamatta mun elämään!! Tunnistanet itsesi ;) <3

Onko muilla koskaan bloggaus-kriisejä?

Tämä kuva ei liity sinällään aiheeseen, mutta täytyyhän sitä nyt eilen saapuneesta näyttelyiden ykkösruusukkeesta kuva julkaista ;) Vaikka sen ansaitsemisesta onkin jo yli vuosi aikaa :D

HYVÄÄ JUSSIA KAIKILLE!! <3

Milan pennut 8kk

*PIKI PUUTTUU KUVISTA*

Uimakoulu osa 2

Kirjoitin [klik] tuossa viikko-pari sitten, että Milalla on käynnissä uimakoulu. Mila ei siis ole koskaan aiemmin uskaltautunut uimaan, mutta edelliskerralla se uskaltautui pari kertaa pienen pienen lenkin tekemään. Nyt kun oltiin toista kertaa ja tarkoituksena oikeen uimaan houkuttelua, niin sujui jo huomattavasti paremmin! Tällä kertaa oli pelastusliivit mukana, ja ne antoikin Milalle mukavasti itseluottamusta ja se ui melkoisen rennosti ja haki lelua ihan kunnon matkan päästä vedestä.

Aluksi uiminen näytti melkoiselta pärskimiseltä:

Mutta muutaman treenikiepin jälkeen tekniikka näytti jo paljon paremmalta. Ideani oli houkutella Milaa uimaan, ilman minkäänlaista pakottamista. Tämä sujuikin lopulta helposti, koska Mila on niin kovasti lelujen perään. 

Sukeltaminenkaan ei tuntunut olevan ongelma... :)

Sofikin kävi uimassa, mutta se onkin jo vanha konkari :) Sofi tykkää uida aina jokusen lenkin, mutta se ei viihdy pitkään vedessä. Viilentymässä se käy kuitenkin lähes aina kun on mahdollisuus (myös talvella).

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt, kuinka nopeasti Mila omaksui uimisen :) Tänään mökillä Mila ui jo rohkeasti melko pitkiä matkoja ilman liiviäkin. Tästä on hyvä jatkaa treenejä, ja päästään toteuttamaan jatkossa mahdollisesti uintia ihan kuntoilumielessä :)