5-viikkoinen "Casper"

Viime perjantaina pentu täytti 5 viikkoa, aika lentää tosiaan siivillä. Tämän yhden kanssa on ollut todella helppoa, ei mitään kaaoksen tynkääkään, mitä usein on isomman pentueen kanssa viimeisillä viikoilla. Pentu elää jo täysin vapaasti meidän lauman ja perheen kanssa koko talossa, ja takapihakin on tullut tutuksi paikaksi. Seuraavaksi onkin suunnitteilla alkaa tutustumaan isompaan maailmaan ja ottaa pentua pienille automatkoille mukaan ja totuttaa sitä vähän erilaisiin ympäristöihin. Ihanaa, kun kerrankin voi antaa kunnolla aikaa yksittäiselle pennulle :)

Pentu on nähnyt jo muutamia aikuisia koiria ja vaikuttaa tosi sosiaaliselta vaikka onkin ainokainen. Rokea se ainakin tuntuu olevan. Se heiluttaa häntäänsä ihanasti aina kun tapaa muun porukan unien jälkeen tai kun tullaan töistä kotiin. Ja osaa se muristakin, oikean komeasti. Eli tempperamenttia ei tältäkään terrieriyksilöltä puutu.

Pentu juoksee, leikkii ja on kiinnostunut leluista ja kaikenlaisista erilaisista tavaroista ja materiaaleista. Mitään se ei ole vielä onneksi hajottanut tai tärvellyt *kopkopkop*. Todella ylpeä olen siitä myös siinä suhteessa, että se tekee suurimman osan tarpeistaan sanomalehdelle ja aina kun ehdin niin unien jälkeen vien sen ulos pissalle jonne se jo tottuneesti päästää lirut. Hyvin on siis sisäsiisteysharjoituksetkin lähteneet käyntiin. Ruoka maistuu sen neljä kertaa päivässä ja siinä sivussa myös äidinmaitoa tulee juotua sen verran, ettei jano ole ainakaan vielä päässyt yllättämään, koska vettä pentu ei vielä ole oikein oppinut juomaan. Siinä onkin taas yksi panostusta vaativa asia, mutta eiköhän sekin tässä parin viikon päällä ala luonnistumaan :)

Niin, ja onhan tämä veijari jo nimenkin saanut: LÄNSIMETSÄN HUPS HURLUMHEI ja tuttavallisemmin "Casper".

Pentu 3 viikkoa

Aika rientää ja pentu sen kun kasvaa :) Perjantaina pentu täytti 3 viikkoa ja se on melkein muuttunut jo ihan oikeaksi koiraksi :) Terrieriksi sen ainakin jo tunnistaa, sen verran kuuluu murinaa ja ärinää kun sen kanssa touhuaa. Pentu protestoi äänekkäästi jos sen ottaa syliin kesken kaiken tutkimusretkien ja jos uni maittuisi mieluummin kun seurustelu. Uskon siis, että pikkuisesta kasvaa kunnon terrierin luonteella varustettu tyyppi. Itsepäisyyttä ja päättäväisyyttä nimittäin löytyy.

Viikko sitten, vähän jälkeen parin viikon iän, pennulla aukesi silmät ja se lähti kävelemäänkin. Nyt sillä on maailma muutenkin avartunut, kun on päässyt tutustumaan päivittäin muuhun taloon, saanut maistella kiinteää ruokaa ja käväissyt myös ulkona eilen lämpimänä päivänä.

ja sisaruksen korvike

Pikku-jäbä 2 viikkoa

Eilen pentu täytti kaksi viikkoa, kaikki mennyt hienosti tähän asti. Muutamia askeleita yrittää jo ottaa, sokkona tosin, koska silmät ovat vielä visusti kiinni. Mutta ehkä tässä muutaman päivän sisällä aukenevat ja alkaa pikkuiselle maailmakin avartua :)

Sofi on ollut tosi suvaitsevainen emo, Milan se antaa tulla vaikka ihan pesän viereen nuuskuttelemaan pentua eikä häiriintynyt siitäkään kun äidin Luna ja Nella westiet tulivat vierailulle. Päästi nämäkin mukisematta pentuhuoneeseen. Ja ihmisten antaa myös pidellä ja pyöritellä pentua :)

Jätkä on kyllä oikea sydäntenmurskaaja, mitenköhän siitäkin raaskii luopua <3 Mutta kaipa sille täytyy koti valita, huoh... :)

On se niin rankkaa kasvaa isoksi...

... tai ainakin näin voisi näistä kuvista päätellä, kun niin nukuttaa:

Tosiaan, Sofin ainokainen kasvattaa hyvää vauhtia itseään ja onkin jo ehtinyt yhden ja puolen viikon ikään tähän mennessä. Ja hyvin on elämä lähtenyt pikkuisella käyntiin, melkoinen pullukka se jo on :) Painoa on tullut sopivasti, kun reilussa viikossa paino on tuplaantunut. Eli sunnuntaina kun ikää oli viikko ja kaksi päivää, niin paino oli 460 grammaa.

Pentu on kaiken kaikkiaan hyvinvoivan oloinen, nukkuu ja syö lähinnä. Sofi hoitelee sitä hyvin ja pitää pennun niin tyytyväisenä, ettei juuri vikinää pentulaatikosta kuulu. Jätkä liikkuu reippaasti kun on tarvis ja löytää hyvin tiensä tissille ja emän lämpöön. Eilen Sofi alkoi ensimmäisiä kertoja tulemaan vapaaehtoisesti välillä poiskin pennun luota, ja oleilee välillä nyt meidän kanssa olohuoneessa tai muualla talossa pieniä hetkiä.

Sofi itse on parantunut leikkauksesta hyvin ja haava on oikein siistin näköinen, huomenna saadaankin jo ottaa tikit pois. Pennulle ei vielä ole uutta kotia valittuna, vaikka hyviä kyselijöitä on kyllä ollut. Pyydänkin kärsivällisyyttä kyselijöiltä, koska en ole ajatellut pitää mitään kiirettä tämän ainokaisen kanssa, vaan katsellaan rauhassa että minkä luontoinen tyyppi tästä kehittyy ja minkälainen koti juuri sille olisi paras :) Mielellään lupaisin useammallekin pennun kun mukavan oloisia kyselijöitä tosiaan on, mutta minkäs sille voi kun laatikossa tuhisee vaan yksi terrierin alku :P

Milakin on päässyt jo pentuhuoneeseen ja nuuskutellut ihan lähietäisyydeltäkin pientä ihmettä. Sofi on antanut yllättävänkin hienosti Milan olla lähistöllä, kai se luottaa siihen niin ja tietää ettei Milasta ole minkäänlaista harmia. Muita koiria ei meillä vielä ole käynyt, mutta parit tuttavat ovat käyneet pentua vähän ihastelemassa.

Kuvissa pentu hieman reilun viikon ikäinen:

Synnytys ohi!

Huhhuh, nyt on pitkät kolme päivää takana kun Sofi on yrittänyt saattaa jälkikasvuaan tähän maailmaan ja sen jälkeen parannellut itseään synnytyksestä. Ollaan siis Sofin kanssa valvottu suurinpiirtein keskiviikko illasta lähtien, jolloin Sofi aloitti läähättämisen ja pesän teon, joita jatkui koko yön. Torstai aamulla lämmöt laski sinne kriittisen rajan alapuolelle, eli alle 37 asteen. Tässä vaiheessa ajattelin, että torstaina luultavasti synnytys käynnistyy kunnolla, mutta eipä homma mennytkään ihan niin helposti.

Tiedossahan oli, että pentue on pieni, kun ultrassa näkyi 1-3 pentua, ja röntgenissä 1 pentu, vaikka useamman epäilivät kuvan perusteella että siellä voisi olla vähintään kaksi. Joka tapauksessa pieni pentue oli tulossa, joten osasin odottaa että polttoheikkouskin on tavallista todennäköisempi tässä tapauksessa.

Tipahdettuaan 36.7:ään, lämmöt lähtivät kyllä nousuun, mutta jäivätkin sitten sahaamaan seuraavaksi vuorokaudeksi 37 molemmin puolin, mikä tarkoittaa käytännössä juuri polttoheikkoutta eli synnytys ei lähtenyt käynnistymään itsestään. Sofi oli ajoittain rauhaullinen, ja ajoittain kovin levoton, teki pesää ja läähätteli. Koitettiin käydä pienillä kävelyillä, jotta supistukset lähtisivät kunnolla käyntiin, mutta tästä ei ollut juuri apua.

Sofin epänormaali lämpökäyrä 

Vertauksena Milan lämpökäyrä 2013...

... sekä "oppikirjan käyrä (Parempaan pentutulokseen - Helena Koskentalo)

Torstai illalla soitin eläinlääkäriin ja kysyin neuvoja, sanoivat että voidaan odottaa vielä seuraavaan päivään, koska pennu(i)lla ei ollut hätää, mutta luultavasti pitää leikata. Meillä oli alun perinkin jo varalta varattuna perjantaille (vrk 63) klo 15 sektioaika. Odottelimme taas yön yli, mutta yön aikana päätin että Sofi on jo ollut tarpeeksi kauan lähes syömättä ja nukkumatta ja muutenkin uurastanut, joten heti aamulla soitin uudemman kerran saimme ajan yhdeksäksi.

 Sofi avautumisvaiheen aikana, välillä oltiin ihan rennostikin.

Lämpöjen kirjaamista ylös

Eilen perjantaina aamupäivällä siis tehtiin sektio, ja vaikka toiveita elättelin kahdesta niin yksi sieltä vain tuli. Yksi ponteva ja jäntevä poika-wesseli :) Painoa oli mukavat 230g, eli isompi kun yksikään esimerkiksi Milan viime pennuista. Pitelin ja hieroskelin pentua siinä kun eläinlääkäri vielä operoi Sofia ja pian meiltä kysyttiinkin, että saako Sofilta poistaa kohdun, koska se vuotaa aika lailla verta. Annoin tietysti luvan, enhän olisi luultavasti Sofilla enää toista pentuetta tehnytkään, kun tämäkin oli niin vaikea.

 Ensimmäiset kuvat eläinlääkärin vastaanotolla, kun Sofi vielä on leikkauksessa.

Sofi oli koko eilisen päivän todella kipeä ja tuskainen, kipulääkityksestä huolimatta. Pentu voi hyvin, mutta Sofi ei ihan heti sen hoitamisesta innostunut, luultavasti lääketokkuran, kipujen ja kovan väsymyksen vuoksi. Siinä sai sitten olla jatkuvasti joku vierellä. Kyllä alkoi itseäkin jo aikalailla väsymys painaa.

Tänään onkin näyttänyt jo paljon valoisammalta, Sofi hoitaa ainokaistaan reippaasti ja tunnollisesti. Mitä pidemmäs päivä on kulunut, niin sitä enemmän se tuntuu pääsevän jyvälle vauvan hoidosta. Pentu on jo nyt melkoinen pallukka ja syö ja nukkuu aikamoisen tyytyväisenä kun Sofi sitä hoitaa <3

Nyt Sofilla on siis kipulääkitys ja antibiootti päällä ja tikit voin ottaa pois 10-12 pvän kuluttua. Nyt vaan toivon, että Sofin kivut hellittävät pian ja sekin pääsee kunnolla nauttimaan hommastaan. Pennusta laittelen parempia kuvia aikanaan, tässä ensimmäisiä eiliseltä ja tältä päivältä:

 Tuore emä väsyneenä ja tokkurassa leikkauksen jälkeen.

 Ei tämä Jäbäleisson ainakaan mikään luuranko ole ;)

Tiineysröntgen + kuulumiset

Hei taas, tässä pientä väliaikatietoa Sofin vatsatilanteesta. Kuten aiemmin kerroin, haluan Sofin tilanteessa tietää mahdollisimman paljon tulevasta pentueesta etukäteen, ja näin ollen olen myös yrittänyt selvitellä pentujen lukumäärää tiineystutkimuksilla. Ultrassa aiemmin näkyi siis 1-3 sikiötä, eli aika epämääräinen tulos. Tämän viikon torstaina oltiin sitten vielä röntgenissä, mutta eipä sieltäkään kovin selvää kuvaa tullut.

Sofi oli hieman levoton kuvatessa, joten kuvasta tuli vähän epäselvä. Eläinlääkärin mukaan kuvassa näkyy yksi pentu. Tämä oli harmillinen uutinen kaikilta kanteilta, olisihan useampi pentu monista syistä parempi vaihtoehto. Itse mietin, että miten sisarusten puuttuminen vaikuttaa pennun kehittymiseen, synnytykseen, lämmön pysymiseen alkuvaiheilla, maidon tulemiseen... Itsellä ei siis näistä asioista ole omakohtaista kokemusta, koska meidän aiemmissa pentueissa on aina ollut useampi pentu. Kyselin muilta kasvattajilta kokemuksia ja ajatuksia, ja sieltä sainkin paljon rohkaisua, ettei tilanne ole mitenkään mahdoton. Lisäksi sain useita mielipiteitä alla olevasta kuvasta, kun moni kasvattaja totesi näkevänsä siinä kaksi pentua. Itse en kuvan perusteella osaisi sanoa oikein juuta tai jaata, joten tuleva viikko sitten vasta näyttää, että montako niitä pentuja syntyy. Erityisesti tällä hetkellä jännittää nyt vain synnytys, koska pienen pentueen kohdalla tietysti riskit on aina suuremmat. 

Sofin vointi on todella hyvä, eipä siitä juuri huomaa että on tiineenä ollenkaan :) Pienen vatsan vuoksi se ei varmasti tunne oloaan niin tukalaksi kuin tiineet tässä vaiheessa yleensä, ja siksi se hyppiikin surutta sohville ja sänkyyn ja minne ikinä nyt ehtiikin. Autoon sentään ehdin aina nostaa sen itse, eihän se tietysti ole hyvä hyppiä ihan hirveästi. Väsymystä jonkinverran on, mutta en sanoisi että loikoilu on Sofille muutenkaan mitenkään vieras asia ;) Enää ei siis montaa päivää ole, koska joka tapauksessa pentue syntyy ensi viikon aikana :)

Pentulaatikko on kaivettu varaston kätköistä ja se sai koristeekseen söpön westietarran :)

Muuten meidän kotioloihin kuuluu hyvää, ollaan hääräilty normaaliin tapaan, mitä nyt jonkin verran enemmän lepäilty sekä minun itseni, sekä Sofin tilanteen vuoksi. Milalla nyt riittäisi virtaa, mutta mielellään sekin meidän kanssa sohvilla makoilee :) Lenkkeilty toki on erinäisissä paikoissa. Viikko sitten vietettiin pitkästä aikaa päivä täällä Porissa Sonian, Stellan ja Sulon kanssa. Aikaa vierästää aina ihan liikaa kun asutaan eri paikkakunnilla. Onneksi yhteydenpito on kuitenkin helppoa! Tässä muutamia kuvia:

Stella ja Mila 3v

Sulo, Stella, Mila ja Sofi

Ensi viikkoon! ;P

Sofin tiineys-uä

Tänään oltiin Sofin kanssa sitten ultrassa, jännityksellä odotettiin, koska mitään varmaa en osannut sanoa tähän asti. Hieman ounastelin, että jotain siellä olisi voinut olla, koska viimeisenä parina päivänä olen ollut havaitsevinani nisien tummumista ja ehkä hyvin hienoista vatsan laajenemista. Mutta niin olemattomasti, että olisi hyvin voinut olla vain omaa mielikuvitusta. Koiran luonteessa en suurempaa eroa ole huomannut aiempaan.

No eläinlääkärissä asteltiin ensin vaa´alle, ja paino olikin noussut kun Sofi painoi huimat 9,5kg. Siitä sitten päästiin tutkimuspöydälle, jolloin eläinlääkäri kommentoi heti ultran alettua, että kyllähän täältä jotain löytyy. Pienen tutkimisen jälkeen löytyi oikealta puolelta kaksi sikiöpussia ja vasemmalta yksi. Näin ollen siellä voisi olla kolme pentua, vaikka tulos onkin vain suuntaa antava. Ell kuitenkin totesi, että vain vasemmalla puolella olevassa yksinäisessä pussukassa näkyy selkeästi sikiö sisällä, kahden muun kohdalla hieman epävarmaa. Sanoi kuitenkin, että olettavasti olisi kolme, mutta mahdollista myös on, että kaksi muuta ovat tyhjiä.

Otin puheeksi rtg:n tarpeellisuuden ell:n kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että se voisi Sofin kohdalla olla tarpeen, koska Sofilla kuitenkin tuota ikää on sen verran ensisynnyttäjäksi, että voisi olla ihan tarpeellista siinä loppuvaiheessa saada tietää, että kuinka monta niitä pentuja siellä sitten onkaan ja missä asennossa ovat synnytystä ajatellen. Näin ollen tulen luultavasti vielä lähempänä synnytystä sen rtg:n varaamaan. Tällä hetkellä kuitenkin mennään näillä tiedoilla, ja toivotaan että kaikki kolme sikiöpussia pitävät sisällään pienen westien alun :)

Satakunnan eläinlääkäriasemalla Jussi Kankaan tutkittavana.

Tuleva mammakoira kovasti trimmin tarpeessa, onneksi pian pääsee siistittäväksi :)

Uä-kuvia satunnaisista kohdista: