Elämä niin kuin ennenkin

Meillä on palauduttu täysin vanhoille raiteille pentujen kotiutumisen jälkeen. Elämä siis rullailee jo aika lailla samaan tahtiin kuin ennen astutusta. Itselläni on toki ollut pentuja ikävä ja tekisi niin mieli nähdä niistä ihan jokaista. Mieltä kuitenkin lämmittää kaikki ne kuulumiset ja kuvat, joita uusista kodeista olen saanut. On aivan ihana lukea blogeja, joita osa omistajista kirjoittaa; Aarren omistaja kirjoittaa ahkerasti pennun kuulumisista, ja kuulostaakin siltä, että pikkuisen elämä on lähtenyt oikein mallikkaasti käyntiin toisella puolen Suomea Kuopiossa, Nova taasen on kuulemma ollut melkoinen riiviölapsi uudessa kodissaan, mutta onneksi sillä on pikku isoveljet opettamassa talon tavoille, Kuurankin kuulumisia on saanut lukea ja pikkuinen riiviötyttö on myöskin kuulemma sopeutunut hyvin uuteen shelttilaumaan. Sonin mukavia kuulumisia on saanut kuulla päivittäin ja Pikinkin elämä on uudessa perheessä kuulemma lähtenyt kivasti käyntiin :)

Pentusten elämää seurailen siis todella mielellään ja varmastikin päivittäin käyn kurkkimassa onko uutta luettavaa niiden uusista kuvioista ilmestynyt :) Mila taasen tuntuu unohtaneen, että hänellä mitään mamma-aikaa tässä välissä olikaan. Se on entinen lapsekas itsensä jälleen ja leikkiä ja touhua riittää jokaiseen päivään. Sofi on myös ollut äärimmäisen tyytyväinen kun kaikki talon kolkat ovat taas hänen käytettävissään, eikä tarvitse enää luikkia sohville pakoon sitä pientä riiviölaumaa, joka Sofin kotirauhaa häiritsi :) Sofilla on nyt menossa oikein aktiivinen vaihe ja se leikkii ja touhuu päivittäin paljon. Sofilla huomaa aina juoksukierron eri vaiheissa erilaisia käyttäytymistapoja. Välillä se on kuin maansa myynyt ja nukkuu vain, mutta välillä taas on näitä aivan hyväntuulenaikoja :)

Sofi on mielissään kun saa taas mamman huomion kokonaan itselleen!

Sofi järjesti tuossa muutama päivä sitten pienen karkureissun. Karkasi siis meidän takapihan aitauksesta (olen vakuuttunut että se pystyy järjestämään itselleen pakoreitin vaikka kuinka sitä aitaa muokkailisin ja korjailisin) ja me Milan kanssa sitä sitten etsittiin hyvän aikaa pihalla. Käveltiin ja huudeltiin kaikki meidän lähilenkkireitit läpi, mutta neitiä ei näkynyt tai kuulunut. Ehdein jo huolestua, mutta kunhan päästiin takaisin kotiin ja vinkauttelin muutaman kerran Sofin vinkulelua, niin johan tuli maailmanmatkaaja kotiin, pienet hajuterveiset mukanaan.

Naapurikoirien tienvarsille jättämät viestit tulleet perille...

Milan kanssa ollaan aloitettu agility taas piiiitkän mammalomatauon jälkeen. Ja voi että kun tuo koira on ollut innoissaan! Sen traivi on aivan mahtava ja intoa piisaa. Mitään se ei ole unohtanut (sellaistakin pelkäsin, pah), enkä itsekään seiniä päin sentään juossut. Varovasesti tietysti ollaan aloitettu ja A:ta ei vielä ole muistuteltu päähän lainkaan. Kunhan Milan fysiikka tuosta on entisellä mallillaan (tuntuu siis omaan silmään olevan jo nyt) niin sitäkin lähdetään taas treenaamaan. Kepit ja kontaktit on oikeen hyvällä mallilla ja hyvässä muistissa. Josko ensi keväänä pääsisi starttaamaan viralliset kisat, kun saadaan keinu kuntoon... Myös keppikulmia pitäisi treenata nyt ahkerasti.

Olin myös tyttöjen kanssa dobo:n tutustumistunnilla ja vaikutti kyllä tosi kivalta jutulta. Ajattelinkin tilate meille kotiin dobo-pallon sekä tasapainolaudan. Varsinkin Milan pitäisi syviä lihaksia treenata ja siitä olisi erittäin hyvä apu. Tutustumistunnilla Sofi osoittautui melkoiseksi luonnonlahjakkuudeksi ja hyppi ja tasapainoili pallon päällä kuin vanha tekijä. Mila taas pitkine koipineen oli hieman kömpelömpi, ja oli sitä mieltä, että pelkät etutassut pallon päällä ajaa homman ihan yhtä hyvin ;)

Tällaista tälla kertaa, lisääkin kirjoitettavaa löytyy, mutta niistä sitten myöhemmin! Hyvää joulunodotusta!