Sofin näyttelytrimmi

Sofilla oli eilen viimeinen trimmi ennen näyttelyä. Njooo, siis edellisestä trimmistä on aikaa nyt noin 6 viikkoa, ja niin kuin pelkäsin, Sofin turkin uusi kerros on lähtenyt niin hitaasti kasvamaan, ettei sitä voinut nyt nyppiä kunnolla näyttelykuntoon :/ Hitsi kun en ole ennen huomioinut kuinka hitaasti tuon neidin turkki kasvaa, olisi pitänyt tehdä jo aiemmin tuo edeltävä trimmi, jotta olisi ehtinyt kasvaa kunnon alimmainen kerros :(

No nyt tehtiin sellainen trimmi kun vain oli mahdollista, selkään siis piti jättää vielä vanhaakin kerrosta melkoisesti, koska uusi on vasta niin alkutekijöissä ettei sen varaan voinut nyppiä :/ Milla teki kuitenkin hienoa työtä, ja Sofi on nyt niin paljon näyttelywestien näköinen kun tässä tilanteessa voi olla. Lauantaina nähdään mikä sitten on tuomio :)

Uusi pöytäkin saapui tänään kotiin, jes!

Avoimessa tulee varmasti sanomista turkin puutteellisuudesta, mutta ei voi mitään. Kaunis tyttö minulla kuitenkin on <3

Olen muuten trimmaajan suosituksesta vaihtanut koirien öljyä. Tähän mennessä olen käyttänyt Nutrolinia, mutta vaihdoin sen hiljattain Yumega plussaan, joka on vähän uudempi Suomessa. Nutrolinia löytyy kyllä vielä iso pönikkä kotoa, joten käytän tällä hetkellä molempia öljyjä. Saa nyt nähdä onko mitään vaikutusta esim. turkkiin.

En nyt muista olenko maininnut, mutta vaihdoin myös Sofin shampoon alla näkyvään Green Fieldsin tuotteesen. Ja tätä voin kyllä suositella kaikille karkeakarvaisille roduille, ei tule höttökarvaa sitten yhtään pesun jälkeen!

Sofillahan on siis ihan hyvä turkki, sitä vain on nypitty hieman huonosti aika ajoin ja lisäksi sitä on hiukan vähänlaisesti. Mutta oikealla nyppimisellä ja hoidolla siitä ehkä vielä saadaan kunnollinen, joskus :) Ehkä ensi kesän Pori KV:hen mennessä ;D

Sofi ja uusi lelu. Lelu on oikeastaan Milan agilitya ajatellen ostettu, mutta Sofi siihen heti tykästyi :)

Ei voi olla TOTTA!! >:(

Nyt ihan oikeasti! Alan jo ihan tosissaan epäillä että mun päälle on langetettu joku kirous näiden koiranäyttelyiden suhteen. Miten voi olla että lähes joka.ikinen.kerta meidän näyttelypäivällä on luvattu sadetta? Murrrr...

Tähän mennessä ollut seuraavanlaisia kelejä meidän tämän vuoden näyttelyissä:
5.5.2012 Harjavalta RN > kaatosade
6.5.2012 Rauma KR > ajoittaista sadetta
19.5.2012 Pori RN > hieno ilma jee
17.6.2012 Helsinki KV >  kaatosadetta
15.7.2012 Forssa KR > pilvistä, lopussa sadetta


 Ja nyt tulevan lauantain Mäntsälän ennusteet näyttää tällä hetkellä tältä: 
(niin ja Sofin kehä alkaa n. klo 14...)

Ja nyt jos sitten sataa niin harmittaa ihan toden teolla, koska olen mahdollisesti lähtemässä reissuun yksin, joten silloin en kyllä lähde telttaa raahaamaan/kokoamaan sinne... No, sitten ollaan taas märän koiran kanssa. Ja ukkosenkin mahdollisuutta on, se nyt vasta koiria siellä riemastuttaisikin!

Ja "plussana" vielä, maanantaina tuli viesti postista, että saa hakea tilaamani trimmipöydän. No eilen kävin sitä kyselemässä, mutta eipä löytynyt sitä heidän hyllyiltään! Sanoivat että selvittelevät asiaa ja soittavat sitten.. ei ole vielä mitään kuulunut. Jos nyt en saa sitä pöytääkään viikonlopuksi, niin ei ole sitten vetoalustaakaan (pöytä siis toimii myös sellaisena), mikä taas tarkoittaa että pirunmoinen raahaaminen yksin kaikissa tavaroissa ja vanhassa pyörättömässä trimmipöydässä parkkikselta kehän laidalle... ääääääääh :/

Linnut lentäneet pesästä

Nyt on siis Länsimetsän D-pentue lähtenyt kokonaisuudessaan maailmalle. Viimeisin Daisykin haettiin eilen päivää vaille yksitoista viikkoisena. Jokainen sai ihana kodin, olemme tosi hyvillä mielin näiden uusien kotien suhteen :) Nyt on sitten taas vähän rauhallisempaa menoa, vaikka kyllä näissä neljässäkin koirassa puuhaa on ihan riittämiin :)

Didi (Länsimetsän Didi Tintarella) siis lähti ensimmäisenä ja on asustanut uudessa kodissa jo kaksi viikkoa. Sieltä olen kuullut paljon terveisin ja kuulumisia, kaikki kuulemma menee tosi hienosti. Didihän sai Tico isoveljen (westie myös), ja näiden kahden yhteiselo on lähtenyt tosi hienosti käyntiin. Didin paheisiin kuuluu kuulemma sukkien ja kenkien varastelu :) Neiti on jo käynyt pariin otteeseen meitä kotona moikkaamassa, kun lähellä asuvat. Didin sekä Ticon seikkailuista voi lukea koirien ihka uudesta blogista täällä.

Didi uudessa kodissa 9-10vko

Toisena lähti Aleksi (Länsimetsän Dear Aleksander) viikko sitten, ja tämä villipeto lähti Nurmijärvelle. Terveisten mukaan Aleksi on melkoinen menijä ("yllätys";)) ja virtaa tällä pojalla riittää. Aleksi on aina ollut kovasti ruuan perään ja niinpä suuhun eksyvät jatkuvasti myös pikkukivet ja muut ei-niin-syötäväksi-sopivat asiat. Aleksilla on myös asennetta, joten uusi äiti joutuu varmasti töihin pikkuherran kanssa, mutta onneksi terrieri kokemusta löytyy jo ennestään ;) 

Aleksi lähtöpäivävä, 9vko. Vielä odotellaan korvien nousua! :)

Ja eilen viimoisena maailmalle matkasi Daisy (Länsimetsän Daisy Domicilla). Daisy on ollut selkeästi rauhallisein näistä kolmesta, mutta sen jälkeen kun sisarukset lähtivät, niin on tämäkin neiti vähän osannut itsenäistyä. Leikkiä ja lepoa sopivassa suhteessa :) Tämä valloittava neiti lähti kohti Pietarsaarta asuntoautolla.

Daisy harjoittelee tulevaa varten ;) Lähtöpäivänä, 11vko

Muutama kuva eiliseltä kun Daisya haettiin:

 Roosa, Daisy, Mila, minä, Sofi, Nella, Tilda sekä Luna

Tilda kera mansikoiden ja koirien (Luna, Daisy ja Nella)

 Pari kuvaa myös juuri trimmistä tulleesta Nellasta, hieno mummeli meillä <3

 Luna 4v. Tämä mamma hoisi tosi tosi hienosti nämä vauvansa viimeiseen asti <3 Eronhetki ei kuitenkaan ollut vaikea, kun ei näyttänyt Luna edes huomaavan vauvojensa muuttoa, elämä jatkuu jo normaaliin malliin meillä :)

Onnea ja menestystä maailmalle lähteneille kasvateille! Pysykäähän terveinä ja hyvävointisinä! <3 Ja koittakaa olla mallikelpoisia terriereitä ;) Terveisiä ja kuulumisia otetaan aina mielellämme vastaan!

Forssa KR 15.7. - joopajoo :)

Noniin, nyt ollaan sitten kotiuduttu Forssan näyttelyreissulta, ja kröhöm, mitäs siitä nyt sitten kertoisi. Ensinnäkin odotuksia oli monen laisia sinne lähdettäessä, sadetta pelättiin, mutta onneksi ilma oli suhteellisen kuiva eikä tarvinnut märkänä astella kehään tällä kertaa. Uusi teltta meillä oli joka tapauksessa mukava, ja se osoittautuikin erittäin mukavaksi ja kodikkaaksi tuolla paikan päällä. Oli mukavaa kun oli hyvällä paikalla kiva oma soppi, josta seurailla näyttelyn edistymistä, eikä tarvinnut olla huolissaan mahdollisesta sateesta. Teltta tulee olemaan mukava jatkossakin! Uusi pöytä ei harmi kyllä ehtinyt mukaan vielä tähän näyttelyyn, joten vanhaa pöytää ilman pyöriä jouduttiin vielä kantamaan mukana. Ensi kerralla sitten ehkä jo tämä vetoalusta mukana, eikä joudu hartiat niin kovalle koetukselle kaiken tuon kaman kantamisesta ;)

 Minä, Mila ja Stella uudessa teltassa ;) (c) Sonia Delatte

Shelttikehä käynnistyi klo 9 aamulla, jolloin oltiin jo haukkana seuraamassa pentuja sekä uroksia, jotka olivat ennen narttukehiä. Huulet pyöreinä saatiin kerta toisensa jälkeen seurata kuinka tuomari jakoi rankalla kädellä suurimmalle osalle koirista H:ta. En ole näin tiukkaa tuomaria sitten nähnyt, kun EH ja ERI tuntuivat olevan vain harvinaista herkkua. 

 Sonia, Stella ja Mila odottelemassa narttukehän alkua

minä sekä Mila, jonka katse tarkkana uros-kehässä ;) (c) Sonia Delatte

No vihdoin meidän kehämme alkoi, ja junnuluokkaan asteli 10 narttua, sisältäen sekä Milan että Stellan. Omat toiveet EH:sta ja ERI:stä eivät enää olleet kovin korkealla, kun oli jo seurannut tuomarin tiukkaa linjaa. Tuomari arvosteli kyllä kovin pitkään ja laajasti, sekä käsitteli shelttiä oikealla tavalla, joten siitä pointsit. 

Mila odottelee pöydällä arvosteluvuoroaan. (c) Sonia Delatte

(c) Sonia Delatte

Milan liikkeitä kehuttiin tasapainoisiksi ja askelpituutta oikeanlaiseksi. (c) Satu Tuominen.

Ja niin kuin pelättiin, se H:han sieltä tuli. Kera kattavan ja hyvän arvostelun kylläkin. Arvosteluun ei voi olla tyytymätön, mutta täytyyhän myöntää ettei tuota H:ta tänne lähdetty hakemaan. Ja kun tämän kesän pienenä tavoitteena on sheltti ry:n näyttelyiden ykkösruusuke (johon vaaditaan vähintään 3 EH:ta/ ERI:ä), niin täytyy laittaa toivo sitten näihin tuleviin näyttelyihin. Onneksi Milalla on jo takataskussa se yksi Hesan tuliaisena saatu ERI kesäkuulta :)

 Mila ja minä / Sonia ja Stella - molempien tuloksena JUN-H

Sitten se Milan arvostelu:

"10 kk oikeat rungon mittasuhteet omaava bluemerle juniori, jolla oikealinjainen pää, hyvä täyteläinen kuono-osa. Kauniit silmät. Hyvät korvat. Oikea purenta. Kaunis kaula. Hyvin kehittynyt rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman lyhyt häntä. Liikkuu tasapainoisesti oikealla askelpituudella. Lupaava karvanlaatu. Ruskeahko, sininen pohjaväri häiritsee yleisvaikutelmaa. Miellyttävä käytös." JUN-H.// 15.7.2012 Forssa KR / SYLGRÉN MAIJA, Suomi

  (c) Satu Tuominen

Stellan arvostelun voi lukea täältä.

En nyt siis tiedä mitä tästä näyttelystä oikein ajatella, kiva kattava arvostelu tuli, mutta tulos ei ole päätä huimaava. Odotan oikein, että tämän näyttelyn tuloksen tulevat Koira.nettiin, jotta pääsee oikein laskemaan kuinka monta H:ta tämä tuomari kaikenkaikkiaan jakoi, ainakin se keltainen lappu siellä sihteerikköteltassa vilkkui melkoisen vilkkaasti! Hyvissä mielin kuitenkin nyt loppujen lopuksi ollaan ja odotellaan jo sitten Pori KV:ta joka on parin viikon kuluttua. (Siinä välissä toki Sofin Mäntsälä KV ensi viikonloppuna, jota jännitän jo kovasti!)

 Mila 10kk - tuomari mittari muuten Milan säkäkorkeudeksi 37,5cm, eli noin sentin enemmän kun itse olen mittaillut. (c) Sonia Delatte

(c) Sonia Delatte

merletytöt: Keiju, Peppi, Stella ja Mila (c) Sonia Delatte

Kotimatkalla oltiinkin sitten jo ihan väsyneitä, niin kuin kuvista näkyy:

(c) Sonia Delatte

Kiitos Sonia seurasta, se oli ainakin taas priimusta! :)

Virkistystä helteeseen ja helpotusta näyttelyreissuille

Voi hellettä! Sisälläkin on näyttänyt 24 astetta, joten ymmärrän koirien läähätyksen jos vähänkin jotain tekee. Onneksi nyt on vähän lupailtu sateita, niin ehkä tuo ilma vähän kosteituu ja viilenee. Lämmön takia ollaankin käyty koirien kanssa uimingeissa mökillä ja koirarannalla.

Viime torstaina oltiin mökillä uimassa ja saunomassa. Niin kuin tavallista, Sofi ui useaan otteeseen. Mutta mikä taas ei ollut tavallista niin Milakin ui! Ei kylläkään vapaa-ehtoisesti, vaan raukka parka tipahti laiturilta järveen kertaa KAKSI! Ensimmäinen kerta tapahtui siten, että oltiin äidin kanssa vähän pidemmällä järvellä uimassa ja Mila katseli laiturin päästä, ja päätti sitten kokeilla josko pääsisi meidän luokse kävelemällä vetten päällä! 

Vaan eipä ihan kannattanut lumpeet, joiden päälle se yritti astua, joten pää edellähän se sukelti veden alle. Itsekkin ihan pelästyin kun Mila ei ikinä ennen ollut uinut ja kuitenkin se käväisi ihan kokonaan uppeluksissa. Mutta onneksi osasi hienosti tyttö uida ja pääsi pian rantaan. Eikä tuntunut olevan moksiskaan tapahtuneesta, ja pääsipä siitä itseltäkin väkisin pienet naurut (sitten kun huomasin ettei käynyt kuinkaan) :P Eikä ottanut neiti edes opikseen, vaan pian oltiin taas laiturin päässä, ja tällä kertaa Sofi tuli ja tuuppasi Mila takapuolellaan veteen. Ja taas kastuttiin ja uitiin rantaan! Raukka oli nyt ihan uitettu, mutta riehumiset alkoi heti rantaan päästyä, joten toivottavasti ei kovia traumoja tullut ainakaan :)

Sitten kuivailtiin

Ainakin Mila sai virkistystä helteessä :)

Helle jatkui vielä seuraavinakin päivinä, joten perjantaina käytiin sitten Yyterissä koirarannalla. Ennustelin, että siellä olisi ollut paljon porukkaa, niin kuin yleensä hellepäivinä, mutta yllättävän rauhallista oli kyllä (vaikka olihan siellä jonkinverran väkeä). Ehkä mentiin sitten niin myöhään, että suurin ryysys oli jo ohi.

Tuolla koirarannalla on ihanaa olla koirien kanssa, kun matalaa jatkuu todella pitkälle, niin kuin kuvista näkyy. Sofi nyt uiskenteli niinkin syvällä ettei jalat yltänyt pohjaan, mutta Mila tyytyi vain kahlaamaan, eikä sitten raaskittu sitä väkisin houtella kovin syvällä :)

Mikäli muistatte, niin valittelin tuossa aiemmin näyttelyteltan puutetta. Nytpä ei tarvitse enää valitella, nimittäin teltta saapui tällä viikolla postissa. Sille saattaakin olla heti käyttöä, koska viikon päästä olevaan Forssan näyttelyynkin on luvattu sadetta :( Voi tätä tuuria, sanonpahan vaan!!

Teltta tilattu Koiralle.fi:stä

Lisäksi viime näyttelystä oppineena, huomasin että olisi kovin kätevää, jos ei tarvitsisi kantaa näyttelypöytää ja kaikkia muita kamoja (+koiraa!) parkkikselta näyttelypaikalla, kun matka saattaa joskus olla melko pitkä. Joten tilaukseen lähti myös trimmauspöytä rullilla. Sen saa hienosti kasaan, joten se toimii myös vetokärrynä kaikille muillekkin tavaroille ja vaikka koiran häkille. Ei siis enää kipeitä hartioita näyttelyreissujen jälkeeen ;) nyt vain toivotaan, että toimitus olisi nopea, ja pöytä olisi perillä ensi viikonloppuun mennessä...

Trimmipöytä tilattu Lemmikkistoresta.

Agi alkanut ja pennut lähtökuopissa uusiin koteihin

Jaahas, mitä kaikkea sitä tänne  meille oikeen kuuluukaan...

Jos jostain aloittaisi, elikkä Mila on aloittanut agilitynsä eilen (juoksut ovat onnellisesti ohi, ei olisi parempaan aikaan sattua, kun juuri ennen kurssin alkua). Ensimmäiseltä tunnilta oltiin siis pois, mutta korvaustunnin sai järkyttyä jo eiliselle, joten jälkeen ei jääty yhtään. Vaikuttaa oikeen kivalta harrastukselta ja Mila tykkää, vaikkakin vauhtia saisi olla enemmän. Mila vaikuttaa vähän siltä, ettei oikein tiedä mitä sen kuuluisi tehdä, mutta ehkä tämä tästä, ehkä tämä tästä... Harjoiteltiin aluksi keppejä ja hyppyjä (rimat maassa). Mila tajusi kyllä idean joten kuten, mutta vauhtia kaivataan lisää. Palkkaus on vähän hankalaa kun Mila ei osaa mennä kuolleeseen leluun enkä ole sille namialustaakaan opettanut. Tyhmä minä tyrin taas kaiken koulutuksen... Noh, aikaa meillä onneksi on ;D

Tänään oli sitten jo heti seuraava kerta, eli päästiin ekaa kertaa treenaamaan koko ryhmän kanssa. Tällä kertaa treenailtiin kontaktia pöydällä ja puomilla. Myös keppejä harjoiteltiin omaan tahtiin lisää. Kaikenkaikkiaan meni tosi hienosti. Kotiläksyksi saatiin Milan kanssa namialustaan ja leluun ehdollistamista, puomin päähän pysähtymistä (harjoitellaan kotona esim. portailla. Tällä hetkellä mila pyörähtää heti ympäri kun pysähdytään puomin päähän) sekä puomilta vapautus -käskyn harjoittelua. Oltiin Milan kanssa kuitenkin jo paljon vakuuttavampi koirakko kuin ensimmäisellä kerralla omasta mielestäni :)

Milan lelu-viettiä pitäisi vielä edelleen vahvistaa

Ikävä puoli tässä Milan harrastamisessa on se, että täytyy jättää Sofi kotii. Ei ole kamalempaa tunnetta kun sulkea ovi takanaan ja jättää surkean anovan katseen jälkeensä :( Ikävää kun Sofi ei voi tulla mukaan. Siitä tulikin mieleen, että Sofin toko on nyt loppu. Tarkoitus oli harrastaa sitä Sofin kanssa jotta tulisi senkin kanssa käytyä jossakin, ettei aina vain Milan kanssa. Alkeet menivät silti kovin ikävästi ohi, koska 3/6 kerroista minulla oli iltavuoro, eli en päässyt tunneille. Jäi siis paaaaljon oppimatta ja kurssi ihan kesken :( Tämä on kyllä vuorotyön surkein varjopuoli!! Jotain yhteistä harrastusta täytyy nyt kyllä Sofinkin kanssa keksiä, jotta mekin saadaan vähän yhteistä aikaa.

Sofi lenkillä mutakylvyn jälkeen...

Niin kuin aiemmin kerroin, Milan juoksut ovat nyt ohi. Nyt pelkäänkin, että siltä tippuu karva juuri ennen näyttelyitä... Vaikka toisaalta mikään aika ei ole hyvä, koska niitä näyttelyitähän on vähän ympäri vuoden. Mutta toki ne painottuvat tähän kesäaikaan. Sofilla sitten taas alkoi juoksut tässä heti Milan perään, ihan hyvä homma että ovat nyt molemmat samaan aikaan pois alta. Pelkään vaan että Sofille tulee masis-vaihe juoksun jälkeen, niin kuin viime kerrallakin :/

Muutama sananen myös meidän pentutilanteesta. Lunan pennut on tänään jo 9 viikkoa! Ja meillä onkin enää kaksi pentusta kotona, Didi muutti omaan uuteen kotiinsa jo viime perjantaina :)

Didi 8,5 viikkoa

Pennut ovat nyt niin ihanan ikäisiä, haikeaa oli luopua Didiliinistäkin, mutta Didi matkasi hyvään kotiin ja sai ihanan Tico-isoveljen, jonka kanssa on kuulemma mennyt todella hienosti. Tässä pari kuvaa todistusaineistona uudesta kodista käsin:

Ja Didi jäi tähän Poriin ihan lähelle eli tullaan varmasti näkemään jatkossa neitiä :) Myös Aleksista joudutaan luopumaan pikapuoliin, kun nuoren herran tuleva äiskä saapuu häntä noutamaan tulevana perjantaina. Daisy jää siitä vielä viikoksi, kunnes hänkin vihdoin pääsee muuttamaan omaan kotiin. Ikävä tulee kaikkia näitä palluroita, mutta hyviin koteihin menevät kaikki <3

 Molemmissa kuvissa järjestys sama: Aleksi, Didi ja Daisy (8vk), viimeisiä yhteiskuvia ennen luovusta <3

Aleksi ja Daisy 9 viikkoa leikkimässä Luna-emon kanssa nurmikolla

Lunakin pääsi parturissa käymään