keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tyttöjen kuulumiset

Jotain hyvääkin uutista: Milan dysplasialausunnot tuli kennelliitolta maanantaina ja kyynärät 0/0 ja lonkat A/A, jeij! :) Ja polvet ja silmätkin oli terveet, joten kaikki näyttäs hienolta tällä tytsyllä. Että näkyy sitä valoa täälläkin, vaikka edelleen harmittaa himputisti Sofin tulokset.

Silti mulla on edelleen pieni toivonkipinä, olen nimittäin tutkiessani löytänyt useampia tapauksia, joissa koiralla on ensin epäilty Kataraktaa, mutta sitten seuraavassa tutkimuksessa onkin ollut terveet. Toivossa on ainakin hyvä elää, vaikka tottakai täytyy pysyä realistisena tämän suhteen. Ja sanoi se lääkäri silloin Sofin tutkimuksessa, jotain että ei sitä jalostusta vielä tässä vaiheessa täysin ole poissuljettu, kun ei ole vielä mitään todettu, mutta hitsi kun on hämärä muistikuva tuostakin lausahduksesta... JA lisäksi kuulin yhdeltä paljon pitemmän linjan westiekasvattajalta, että westeillä saattaa näyttää olevan juuri tuonlaisia muutoksia silmissä, mutta toisella tutkimuskerralla voidaan silti todeta, ettei koira olekkaan sairas. Eli nyt olen taas ihan ymmällä. Noh, elämä jatkuu ja nyt sitten alankin suunnittelemaan Milan pentuetta, joka näillä näkymin tehdään ensi syksynä.

Mila on muuten niiin kalju tätä nykyä! Karvaa on lähtenyt ja paaaljon, ihan sporttimallinen on tullut neidistä. Agilitytreeneissäkin tuli kommenttia, että onko Mila käynyt trimmissä, näyttää kuulemma ihan pennulta, hih. No en ole meidän shelttiä trimmissä käyttänyt, vaikka terrierikasvattaja olenkin :P Mutta paljon on Mila kesästä kaventunut:



Kaikki nurkat on aika lailla koiran karvoissa, joten toivoisin että tämä alkaisi jo pian loppumaan. Vaan edelleen lähtee karvaa. No eipä se silti niin kamalaa ole, onneksi en ole mikään pikkutarkka siisteyden suhteen :)

Aiemmin muuten epäilin, että Mila olisi laiha, kun se tuntuu niin pikkuruiselta tukanlähtemisen jälkeen. Eläinlääkäriltä tuli kuitenkin kommenttia, että hiukan on jo vararasvaa kertynyt! Ohhoh! Normaalipainossa kyllä kuulemma on vieläkin, mutta ei saisi enempää tulla painoa. Omasta mielestä Mila ei kyllä pätkän vertaa ole lihava, mutta tietenkään en itsekkään halua että sen paino tuosta nousee. Laihduttamaankaan en kuitenkaan ala, koska itse olen sitä mieltä, että kylkiluut tuntuu aivan hyvin. Täytyy silti olla tosi tarkka tuon painon suhteen, kun tuota agilityakin harrastetaan. Niin ja se Milan painohan oli nyt 8,2kg (korkeutta on hiukan reilu 37cm).

Sofista sen verran, että se on ollut ihanan hyvällä tuulella lähiaikoina! Sofillahan menee mieliala aivan juoksujen mukaan. Sillä on selvästi huomattavissa pientä masennusta aina juoksujen aikaan ja niiden jälkeen. Tämä on jonkinverran yleistäkin westeillä. Mutta nyt mennään iloisella mielellä ja sitä on niin mukava seurata :)

Tokon suhteen tuo masennuskausi on aina vähän rasittavaa, koska motivointi on huomattavasti vaikeampaa. Tällä hetkellä treenaaminen on muuten kivaa, mutta Sofilla on rasittava tapa merkkailla hallille... Siellä on niin niitä hajuja, että on oltava tosi tarkka siinä, että huomio pysyy minussa. Kaksi kertaa on jo sakkoakin tullut moisesta käytöksestä. Onneksi ei sen enempää ole vahinkoja käynyt, mutta kyllä se hieman hauskuutta touhusta vie.. :/

Milan motivointi on aina tosi helppoa, toisin kun tämän valkoisen itseppäisyyden... :)

5 kommenttia:

  1. IHANA BLOGI! ja ihanat koissut, ihanaa tekstiä ja makeet kuvat! Täältä taas yksi lukija sinulle lisää! VAU! Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa kultsuvauvani blogiin saimalife.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, olipas mukava kuulla :) Tervetuloa lukijaksi, tosi kiva että kiinnostuit :) Tulen vastavierailulle ;)

    VastaaPoista
  3. Oho, onpa Mila muuttunut karvanlähdön myötä! Mutta yhtä nätti on kuin ennenkin<3

    Teille on haaste:)
    http://herttakoiruus.blogspot.fi/2012/11/meidat-on-haastettu.html

    VastaaPoista
  4. Hihi nyt Milakin on tuollane ihana kaljurotta <3 Luna on alkanut kasvattaan turkkiaan jo takaisin, en tosiaan kaipaa niitä hirveitä karvakasoja mitä oli joka nurkassa!

    Mun piti jo aiemmin kommentoida tuohon Sofin asiaan mutta en muistanut. Eli tiiän kuinka kauheeta on kuulla että koira mahd. sokeutuu. Meillähän isän sheltti Luna on 8v. ja lähes täysin sokea (PRA + kaihi). Lily alkoi sokeutua pikku hiljaa (4v:nä tuli muistaakseni diagnoosi), mutta hienosti ollaan selvitty. Luna juoksentelee ja suunnistaa kumman hyvin pelkällä haju- ja kuuloaistilla, mutta sisällä ei kannata paljon mennä muuttamaan huonekalujen paikkoja.

    Sokean koiran kanssa voi elää, ja koira voi olla onnellinen vaikka ei näekkään. Osaan samaistua sun tilanteeseen ja hirveetähän se aluksi on kun kuulee tuollasta. Mutta toivotaan että sairaus ei Sofin kohdalla ole etenevä! Jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kaljurotta on hyvä sanavalinta ^^ Ja hyvä kuulla, että teillä kasvaa jo uutta tilalle, kyllä menkin sitten perässä tullaan (toivottavasti mahd pian!) :D

      Joo kyllä se aika kamalalta tuntui kuulla, siinä meni omat suunnitelmat ja Sofin tulevaisuus muutenkin vähän uusiksi. No vielä ei ole mitään kiveen kaivettettu, joten toivossa vielä eletään. Ja mikäli on etenevä, niin sitten totutellaan siihen ajatukseen ja eletään parhaan kykymme mukaan virikkeellistä elämää :)

      Kiitos! <3

      Poista

Iso kiitos kommentista! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittämisen pitäisi auttaa :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...