Tampere KV 4.5.2013

Eilen pitkästä aikaa koottiin kamppeet kasaan ja suunnattiin näyttelyyn Milan kanssa. Viimeksi näyttelyissä oltiin viime vuoden lokakuussa, tällä kertaa korkattiin nuoret Tampere KV:ssa. Tavoitteena pidin ERI:n saamista.

Suuremmitta sepustuksitta, Mila esiintyi hienosti ja sai kuin saikin ERI:n ja ylläriksi vielä SA:nkin! Tyytyväinen olen siis päivän saldoon :)

4.5.2013 Tampere KV / BIASIOLO GUILIANO, Italia

NUO-ERI NUK2 SA

Hyvät hampaat. Päässä hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Hyvä vartalo ja oikeanlainen selkälinja. Hyvä rinta. Oikeanlaiset etu- ja takakulmaukset. Hyvä turkki ja häntä. Hyvä luusto ja hyvät jalat. Hyvä liike.


("Correct teeth. Head with correct proportions and upperline. Good body with correct topline. Good chest. Fore and hind quarters correct. Good coat and tail. Good bone and feet. Good movement.")

Mila aloittanee jälleen karvanlähdön, eli saattaa olla että juuri ja juuri ehditään kuun lopulla käymään Raumalla ja Harjavallassa näyttelyissä. Pori KV:hen olisin myös halunnut kesällä mennä, mutta saattaa jäädä väliin, katsotaan.

Paras narttu -kehässä

P.S. Kiitos äidille ja mummulle matkaseurasta! :)

Mila is back on track! :)

Vihdoin saatiin eläinlääkäriltä hyviä uutisia :) Tulehdus varpaassa on laskenut ja eilen päästiiin vihdoin pitkästä aikaa agilitytreeneihin <3 Kuukausi siinä onkin vierähtänyt lomaillessa ja oli niin super hienoa taas päästä jatkamaan!!

Mila oli aivan intoa piukeena kun pääsi vihdoin päästelemään. Vire oli parempi kuin koskaan. Tarkoitus oli vähän jarrutellen mennä ekat treenit, mutta eihän siitä jarruttelusta mitään tullut. Toki seurasin jatkuvasti Milan jalkaa, mutta se pysyi menossa mukana siinä missä muutkin tassut :) Ontumista ei siis ollut enää lainkaan.

On niin hyvä fiilis nyt vaihteeksi! On tuo agility niin ihana laji ja Mila on niin supertyttö <3

Tuolta näytti tämän päivän rata. Hienostihan se meni, mitä nyt itse kämmäilin jotain kohtia. Mutta ei se haitannut kun Mila oli niin mahtava <3 Pelkkä hymyä sai olla koko treenin ajan :)

tervehtynyt reipas rakkauspakkaukseni <3

Milalle on tullut puoli kiloa pläskiä lisää tässä lomailun aikana ;) Mutta ehkä ne karisevat pois kun päästään taas juoksemaan! Ja hitsi, tänään kun harjailin Milaa niin harja antoi pahasti vihjeitä siitä että karvanlähtö olisi taas alkamassa. Juurihan se oli ja Mila on nipin napin kasvattanut tukkansa takaisin. Hö. No saapahan olla kesätukalla sitten kesän, vaikka näyttelythän siinä sitten taas jäävät väliin. Pori KV:hen olisin halunnut mennä, mutta mutta...

Mila 1v8kk ja Sofi 3v <3

Hyvää vappua sinne teille muillekkin!! :)

Melko kivikkoinen tie on meille vissiin määrätty

Enpä nyt tiedä mistä aloittaisi, taas on huonoja uutisia ja masentunutta mieltä vaikka muille jakaa...

No jos mennään aikajärjestyksessä, niin huono uutinen numero yksi: Milan saikku jatkuu edelleen, toinen antibioottikuuri siis menossa. Eläinlääkärihän sanoi että saatetaan joutua poistamaan kynsi tai amputoimaan ehkä koko varvas, koska varvas oli sen verran tulehtunut. Kysyin meidän agilityvalmentajalta, että miten esim. tuollainen varpaan poisto tulee vaikuttamaan agilityyn, ja hän sanoi että kyllä se aika lailla voi haitata ja muut varpaat joutuvat kovalle koetukselle. Ja mitä netistä luin muiden kokemuksia, niin kuulemma varpaan poistosta ei ole koiran normaalielämään vaikutusta, mutta agilitya ei välttämättä pysty harrastamaan. Mikäli näin huonosti kävisi niin se olisi älyttömän kova istu itselle :(

Mila ja sairas tassu <3

Toinen huono ja mieltä kiehuttava uutinen on, että eilisellä lenkillä tuli jälleen tosi huono kokemus koirille. Oltiin äidin kanssa Nellan, Lunan, Sofin ja Milan kanssa lenkillä Noormarkussa, kun yksi (luultavasti seropi, husky-tyylinen) koira rimpuili itsensä kaulapannastaan ja omistajan otteesta irti ja juoksi suoraa päätä Lunan niskaan kiinni! Luna huusi ja kääntyi selälleen maahan, mutta ei lähtenyt tämä irtonainen koira päältä pois. Itse päästin Sofin ja Milan hihnasta irti ja menin repimään tätä isoa koiraa pois Lunan päästä, kun omistaja ei saanut tehtyä mitään. Pirun vahva koira oli, mutta lopulta saatiin Luna pois sen hampaista. Onneksi ei mitään näkyvää jälkeä tullut, mutta Luna oli aika kauhuissaan kyllä koko loppumatkan kotiin. Kuten myös Mila joka pelästyi äksidenttiä kovasti. Ja eniten ärsyttää, että Luna on muutenkin epävarma muiden koirien suhteen ja Milakin on arka. Ja Milahan muutenkin pelkää isoja koiria huonojen kokemusten vuoksi, ja tästä ei varmasti ollut hyötyä! Voi että kun tällaisetkin pystyisi ennakoimaan, mutta miten?!

Löytyy vielä kolmaskin huono uutinen, joka painaa kovasti mieltä tällä hetkellä. Sofin silmätarkastuskontrolli oli tänään ja kävihän siinä juuri niin kuin pelkäsin. Eli se Sofin Katarakta (=harmaakaihi) oli edennyt, ja sitä myöten kankkulan kaivoon meni Sofin jalostushaaveet. Tästä eteenpäin käydään kerran vuodessa silmäkontrolleissa tarkastuttamassa tilanne, joten nyt on sitten vuosittaista jännittämistä luvassa, että sokeutuuko koira vai ei ja millä vauhdilla. Sokean koiran kanssa kuulemma pärjää, mutta on se elämä silti erilaista. En halua pitää Sofia aina kiinni, pahinta siinä olisi ehdottomasti se ettei se saisi enää juosta vapaana :(

Sofi ja ainakin vielä toimivat nappisilmät <3

Mitä tuuria mulla on näiden koirien kanssa oikeasti!? Viedään kaikki haaveet niiden suhteen pois tai aika kivikkoinen tie meillä ainakin on harrastusten suhteen. Joo varmasti on ihmisillä suurempiakin murheita kuin nämä minun, mutta omalla arvoasteikolla nämä tällä hetkellä on mulle tosi isoja juttuja. Nyt vaan toivon, että Milan varvas paranee ensi viikon kontrollikäyntiin mennessä niin ettei tarvisi amputoida. Ja myös, että Sofin silmätilanne pysyy mahdollisimman vakaana tulevina vuosina.

Paljon asiaa, hyviä ja huonoja.

Jos aloitetaan kevyemmistä jutuista, ensinnäkin Sofilla oli eilen synttärit, onnea rakkaalla kolmivuotiaalle! <3

 

Sofi vauvana 2010 :)

Eilen oltiin myös totuttelemassa taas näyttelymaailmaan mätsärien merkeissä Ulvilan Harjunpäässä. Molemmat koirat pääsivät kehään esiintymään pienten aikuisten luokassa. Mila, yllätys yllätys, oli nätisti pöydällä, mutta näyttelyseisomista pitää ilmeisesti taas harjoitella :) Viime kesänä kun oltiin aika paljon mätsäreissä ja näytelmissä, niin seisominen onnistui silloin tosi hienosti. Nyt meinasi peppu mennä maahan jossei namia tullut tarpeeksi nopeaa. Taidetaan olla istumista treenattu nyt enemmän. No eiköhän tuo tuosta muistu kun vähän muistutellaan. Tosin mätsärit jäävät varmasti tosi vähälle tänä vuonna kun on muitakin menoja, mutta kotona on hyvä treenailla myös.

Mila sai tulokseksi SIN2 ja Sofi PUN-, vaikka melkein pääsi sijoituksille sekin kun viidensiksi tultiin punaisten kehässä.

 

 Mila sai sinisen nauhan

 Sofi sai punasen nauhan

 Mila SIN2

 Mila SIN2 ja Sofi PUN-

Mila poseeraa kotona innokkaana palkintojensa kanssa ;)

Samassa paikassa oli mätsärin jälkeen heti möllitoko, johon Sofin ilmoitin. Tästä opin kyllä etten enää ikinä ilmoita peräjälkeen kahteen tapahtumaan, oli meinaan Sofi sen verran väsynyt tokon alkaessa, että teki aikamoisen rimanalituksen liikkeiden suhteen. Kaiken se teki, mutta hiiiitaaasti. Ennen meidän vuoroa se olisi halunnut vaan nukkua kopassa. Voi kun mamma oli tyhmä eikä ajatellut mitään taaskaan! No ensi kerralla ollaan viisaampia :)

Näin väsyneitä oltiin ennen möllitokokoetta!

Tämä oli siis Sofin ensimmäinen möllitoko. ALOkasluokan liikkeet oli tietysti kyseessä ja pisteitä saatiin yhteensä 150/200, tässä osasuoritusten pisteet:

1. Luoksepäästävyys: 10

2. Paikalla makaaminen 2min: 8 (Jouduin käskemään kahdesti)
3. Seuraaminen kytkettynä: 9
4. Seuraaminen taluttimetta: 8,5 (laiskaaaa, pikkuinen oli niin väsynyt)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 (veltosti meni maahan, ja käskin kahdesti)
6. Luoksetulo: 5 (Jouduin taas käskemään kahdesti ja Sofi tuli niin hitaasti tyyliin"onko ihan pakko" :D)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 5 (annoin käsimerkin + meni maaten kesken liikkeen)

8. Estehyppy: 7 (ei seisonut paikallaan vään kääntyi kun olin tulossa koiran viereen)
9. Kokonaisvaikutus: 9

Tosiaan, kunnollisella vireellä oltaisiin saatu paljon paremmatkin pisteet. Onneksi on "uusi yritys" ensi perjantaina kun on kurssin viiminen kerta ja tehdään kokeenomainen treeni. Saa sitten nähdä miten silloin menee.

 treenailua...

Luoksepäästävyydestä tuli sentään kymppi

Tavattiin myös Milan sisko Luna möllitokoilemassa. Lunan eilisestä möllitokosta ja muusta voi lukea täältä.

 Mila ja Luna

Luna ja Mila

Sitten vielä loppuun ikävämpiä uutisia. Niin kuin tuossa aikaisemmin olen kertonut, meillä on ollut Milan kynnen/varpaan kanssa ongelmaa ja ollaan oltu nyt muutama viikko saikulla mm. agilitysta ja muusta ylimääräisestä juoksemisesta. Kaksi viikkoa sitten Milalle määrättiin Clamovet 200mg/50mg ja se kuuri loppui eilen.

Eilen Mila alkoi taas nilkuttaa ja tänään sain sille heti peruutusajan meidän omalle eläinlääkärille. Nyt Milan kynsivallintulehdus on levinnyt koko varpaaseen, vaikka Mila ei olekkaan ulospäin näyttänyt että jalka olisi ollut kipeä... Saatiin uusi antibioottikuuri (Clindabuc 200mg) ja 10 päivän päästä kontrollikäynti. Eläinlääkäri sanoi, että saattaa hyvin olla että joudutaan joko poistamaan kynsi tai amputoimaan koko varvas. Nyt tällä hetkellä varvas ainakin tuntui kuulemma aika pahalta vaikka Mila ei sitä arastakkaan kävellessä tai normaalisti juostessa. Kai se sitten vaan osaa niin hyvin piilottaa kivun :(

Voi että, sanonpahan vaan!! Kyllä harmittaa :( Agilitytauko jatkuu, katsotaan miten käy kevään näyttelyiden, rahoja niistä ei ainakaan saa takaisin... Ja ties kuinka kauan tuo jalka nyt vielä vaivaa. Tulispa tuo jalka nyt vaan kuntoon ja kunnolla myös! Kaikista rasittavinta on pitää edelleen Milaa levossa, kun toinen haluaisi vaan tehdä ja touhuta :/ Voi minun pientä <3

Herkku- ja leluARVONTAA koirille

Taikan ja Iiriksen blogista löytyy koirille arvontaa ja hyvät palkinnot :) Käykääs osallistumassa!
Postaukseen pääset tästä.

Lajinvaihdos?

Mä oon vähän miettinyt, että mulla ei riitä ehkä motivaatio kisaamaan Sofin kanssa tokossa ja treenitkin siinä lajissa tuntuu välillä melko puurtamiselta. Tästä syystä olenkin ajatellut, että jatkaisin Sofin kanssa rallytokoa, jota kokeiltiin viime vuonna. Se tuntuikin alusta asti tosi mukavalta lajilta, mutta vaihdoin sen tokoon sen tähden, ettei siinä lajissa paljonkaan kilpailuja järjestetä.

Nyt kuitenkin kun luin viimeisimmän Koiramme-lehden niin siinä oli artikkeli rallytokosta. Kuten jo tiesinkin, niin rallytoko on Suomessa vasta aika uusi laji. Nyt sitä ollaan kuitenkin ajamassa viralliseksi koiraharrastuslajiksi myös meidän maallamme, mikä tarkoittaisi että myös tässä lajissa olisi tulevaisuudessa mahdollisuus valioitua. Tämä saikin minut uudelleen harkitsemaan tätä lajia meidän "virallisena" harrastuksena Sofin kanssa. Ja vaikkei lajia vielä aikoihin virallistettaisikaan, niin pidin tästä lajista kuitenkin ehkä itse enemmän kuin tokosta. Joten, saattaapi olla että vaihdamme jo pikapuoliin lajia, saa nähdä :)

 Vai olisikohan jokin kiipeilylaji sittenkin se oikea valinta? ;) Neiti kiipeili tuonne kuulkaas ihan itse, täytyy vaan jatkossa kieltää ettei toinen loukkaa... :)

Sitten Milan jalasta, voih. En tiedä teenkö härkäsestä kärpäsen, mutta tänään Mila taas vähän nilkutti kun juoksi takapihalla :( Sitä kesti vain hetken mutta se sytytti ison punaisen valon mun päässäni. Tarkoitus on mennä ensi tiistaina taas takaisin agitreeneihin, mutta pelottaa niin kamalasti että mitä jos tuo ei olekkaan vielä parantunut! Jalka ei yleisesti ole Milaa enää vaivannut, mutta ollaankin vältelty rajuja liikkeitä ja täysillä juoksemista. Kyllä harmittaa niin pirusti taas jos joudutaan oikein kunnon pitkälle tauolle... Pelkään että siinä menee kaikki kehitys hukkaan, ja varsinkin kun kontaktit ja kepit on edelleen kesken.Voi itku.

En olekkaan muuten maininnut, että ollaan nyt shelttilenkkeilty muutamaan otteeseen täällä Porissa ja ensimmäisestä tapaamisesta tulikin otettua paljon kuvia, jotka ovat kaikki nähtävissä täällä. Muutama kuvanen myös tässä omista koirista:

  Sinne meni keppi!

Aloitetaan myös tällä viikolla varmaan Porin westielenkit taas talvitauon jälkeen :)

 Mila, Sofi, minä, Luna ja Nella

Jos seutulaisia rotuihmisiä löytyy, niin käykäähän liittymässä:
Porin seudun sheltit- facebookryhmä
Porin westielenkit -facebookyhteisö

Heini Stenbergin koulutukset (+aiheeseen liittymätön pieni ahdistus)

Jaa huomasinkin juuri, että luonnoksista löytyi keskeneräinen postaus agilitykoulutuksista. Tarkoitus olis siis käydä seuran järjestämissä Heini Stenbergin koulutuksissa kolmesti tässä kevään aikana, mutta nythän ollaan saikulla joten viimeinen eli kolmas koulutus ensi viikonlopulta jää nyt meiltä väliin. Kahdessa ehdittiin kuitenkin käymään ja tässä niistä pari sanaa ja videonpätkää.

Ensimmäinen koulutus 23.2. ja silloin rata näytti tältä:

Melko hankaltahan tuo meille aluksi vaikutti, mutta ihan hienosti meni koulutus silti. Ei ehdittu kuin 12 esteelle asti, mutta ei haittaa. Aluksi menin kolmosesteelle asti itse ja kutsuin sieltä Milaa ja se haki hienosti kaikki esteet. Vitoselle asti meni ongelmitta ja kutonen jätettiinkin väliin, kun keppien treenaus on vielä vaiheessa. Seiskalta kasille meni kyllä ihan oikein, mutta tehtiin pieniä korjailuja ohjaukseen, jotta saatiin Milan kaarta pienemmäksi kasille mentäessä. Ysillä tein välistävedon ja persjätön. Persjätön kanssa oli pientä ongelmaa, kun tein sen liian myöhään ja minun omaa juoksulinjaa korjattiin suoremmaksi myös. Loppu menikin ihan  hienosti. Saatiin hyvää palautetta ja sanottiin että oikein hyvällä mallilla ollaan treenimäärään nähden :)

Noita putkikohtia olisi ollut kiva kokeilla, kun ei olla mitään tuon tyylistä ennen menty. Sama rata jäi kuitenkin vielä hallille, joten pääsin itse seuraavalla viikolla tuota kohtaa harjoittelemaan ja tosi hienosti Mila sen meni! :)

Toinen koulutus 23.3.

Tälläkin kertaa rata oli aika haastava, tarkkaa ohjausta vaativa ja vauhtiakin oli paljon. Ehdittiin Milan kanssa 18 esteelle asti. Jaakotusta ei olla paljon tehty, joten sitä saatiin tässä nyt harjoitella monessa kohtaa (5, 7, 13 & 15 esteillä). Uutena tuli myös twist, joka tehtiin putken jälkeen 17 esteellä. Persjätöt meni tosi hienosti tänään, niitä tuli myös treenailtua. Tosi tyytyväinen olen kaikenkaikkiaan meidän menoon tuon päivän osalta :)

Sonia ehti ottaa pari pätkääkin meidän menosta ennen kuin lähti Stellaa lämppäämään. Tässä taitaa olla siis videota 9 tai 10 esteelle asti:

Tommosta.

Nyt täällä eletään aikamoisen ahdistuksen keskellä, kun opparin palautukseen on enää viikko aikaa! Melko hyvällä mallilla ollaan, mutta tuntuu silti ettei hommat lopu lainkaan ja viilaamista viilaamista viilaamista riittää....  Viimeiset päivät olen istunut lähes aamusta iltaan koneella ja rustannut tekstiä nuorten ravitsemuksesta ja tämän oppariprojektin kulusta. Plaah. ONNEKSI tämä on kohta ohi! Sitten enää pari pienempää koulujutskaa ja sen jälkeen toivottavasti toukokuussa saan terkkaripaprut käteen, vihdoin. (mielummin myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän sitä sanotaan?).

Ilmapallotossut ja oravajahti

Eläinlääkärin ohje oli, että pidetään sidosta Milan jalassa maanantaihin asti, mutta ei ihan onnannut kun eilen illalla jo lähti tuppo jalasta. No sain sen itse käärittyä uudelleen, mahdollisimman aseptinen yritin olla ettei pöpöt pääse haavalle. Ohjeena on myös pitää sidokset kuivana, ja tietysti nyt tuolla ulkona on märkää ja kuraa kun lumet sulaa. Olen nyt koittanut muovipusseilla ja teipillä pelata mutta aika hankalaa oli.

Käväisin tänään Mustissa ja Mirrissä hakemassa Milalle maitohappobakteeria antibiotin kylkiäisiksi ja sitten biotiinivalmistetta kynsiä varten. Tuli siinä nuo tossutkin samalla puheeksi ja onneksi heillä oli siellä tosi kätsyt "ilmapallotossut". Ne oli kumiset tossut jotka on tosi kätevät, menee helposti jalkaan ja pysyy tosi napakasti. Eikä kastu sidokset :)

 Käväisin samalla reissulla apteekista hakemassa vähän sidetarpeita ja sidoin kunnolla uusiksi Milan jalan. Tänään on nyt ainakin pysynyt hyvin kiinni. 

Hyvin on sujunut lenkitkin tuolla paketilla :)

Sofi taas näki tänään takapihalla oravan juoksevan meidän pihapuuhun ja neiti tietysti sitkeästi yritti mennä perässä (tietämättä, että orava oli jatkanut matkaansa aikoja sitten.)

Jossei nyt tullut traumoja niin...

Söpöilykuvasta huolimatta pieni kiehuminen pääsi tapahtumaan tänään minun pienoisessa päässäni! Olin toki tosi onnellinen kun sain Milalla täksi päiväksi eläinlääkärin, kun muuten olisi mennyt maanantaille. Mistään ei meinannut löytyä vapaata aikaa mutta vihdoin ja viimein sain yhden ilta-ajan hommattua meille.

No kun päästiin eläinlääkäriin niin (yhtään nimeltä ketään mainitsematta) voin sanoa että jos tästä käynnistä ei Milalle kovin hyviä kokemuksia tullut. Ensinnäkin:
- tässä meni varmaan kaikki vaiva hukkaan mitä ollaan pöytäreenistä koskaan saatu.

- tähän asti Mila ei ole yhtään pelännyt eläinlääkäriä, mutta voin vannoa että nyt pelkää...

- ja kynsien leikkuu ei ihan mennyt taiteen oppien mukaan.

Tilanne meni siis niin, että Mila nostettiin pöydälle ja eläinlääkäri alkoi tosi kovakouraisesti vääntelemään Milan kipeää varvasta. Sain siinä sitten kaikin voimin pitää koiraa kiinni, ja vaikka Mila huusikin siinä niin silti kulta ei yrittänyt yhtään purra lääkäriä, karkuun vain yritti päästä. Myös haavan puhdistus oli melkoisen rajua käsittelyä. Ja lääkäri kysyi että leikkaako samalla kynnet, sanoin heti että ei tarvitse. Silti se otti sakset käteen ja sanoi että voin nyt kuitenkin tässä samalla ne leikata ja leikkasi kaksi kyntti niin syvältä, että verta tuli kunnolla. Ja minä kun olen ollut niiiin tarkka kynsienleikkuun suhteen, enkä ole KOSKAAN itse leikannut liikaa.. Jos tästä tulee jotain ongelmaa kynsienleikkuun suhteen jatkossa niin kyllä suututtaa. Ja mitä tuohon koiran kohteluun tulee muuten ko. vastaanottotilanteessa, niin toki ymmärrän että tutkia tassu täytyy ja puhdistaa, mutta voisi siinäkin vähän varovaisuutta käyttää.

En yhtään ihmettele jos ensi kuun näyttelyissä Mila pelkää tuomaria tuon pöytäkokemuksen jälkeen! Täytyy nyt vaan saada tuolle noita positiivisia kokemuksia... Jonkun muun koiran kanssa en olisikaan tästä näin kuohuksissani, mutta kun tietää millainen sheltti on rotuna ja Mila varsinkin on tosi arka ja herkkä.

Onneksi sentään saatiin hoitoa meidän vaivaan, eli Milan kynteen. Kynsi kuulemma itsessään ei kovin pahassa kunnossa ole mutta kynsivallintulehdus on. Siihen saatiin kipulääke ja kahden viikon antibioottikuuri. Toki menee agilitykin tässä nyt sitten pariksi viikoksi tauolle. *Iso huokaus*

Nyt en muuta toivo kun että jalka saataisiin kerralla kuntoon, eikä enää vaivaisi jatkossa.

Vvoi pärse!

Eipä tainnutkaan olla ihan pikaseen ohi tuo Milan kynsiongelma :(( Mila siis "halkaisi" kyntensä puolitoista viikkoa sitten ja viikon verran oltiin pois reeneistä. Olen pitänyt tassussa tossua ulkona lenkkeillessä ja tällä viikolla teippasin kynnen agilityohjaajan ohjeen mukaan ja tänään oltiin toista kertaa treeneissä ja alkoihan tuo taas vuotaa :´(

Harmittaa nyt niin pirusti. Olen netistä lukenut koiran kynsien halkeemisesta ja monet kirjoittavat että vaiva kestää helposti kuukausia!! En kestä jos meille tulee niin pitkä tauko että voidaan kunnolla jatkaa agilitya...Tänäänkin Mila meni niin täysillä ja innolla ettei varmaan koskaan ole mennyt... Mutta lopetettiin tietysti heti kun huomasin ettei kynsi olekkaan kunnossa. Voi että kun taas harmittaaaaa. Enkä tiedä kuinka kauan tässä nyt pitäisi taukoa pitää vai mitä tässä nyt pitäisi tehdä...